Rakas Entinen Ystäväni,
Päätin, ettemme ole ystäviä enää, etkä ehkä täysin ymmärrä, miksi.
Luin hiljattain Parhaalle Ystävälleni, Joka Päätti, Ettemme Ole Ystäviä Enää ja se osui minuun. Ymmärsin, että minä olin tuo ystävä, joka lähti pois, joka luovutti. Satutin sinua ja se satuttaa minua. Mutta totuus on, että päätin, ettemme ole ystäviä enää, koska… Me emme vain olleet.
Ajattelen kaikkia yhteisiä muistojamme myös. En ole unohtanut kaikkia niitä vuosia, joita meillä oli, jolloin emme koskaan olleet erossa toisistamme. Ja jos olimmekin erossa, me viestittelimme ja laskimme minuutteja, koska olisimme taas yhdessä.
Ajattelen kaikkia niitä aikoja, jolloin en kyseenalaistanut sitä, tuletko juhlimaan kanssani syntymäpäivääni, katsomaan kanssani Netflixiä ja syömään roskaruokaa tai halaamaan minua, kunnes itkuni loppuu ja unohdan hänen nimensä. Koska kaikki mikä merkitsi, olimme me. Me olimme kuin Blair ja Serena. Kaikki olisi hyvin, kunhan olisimme yhdessä, eikö vain?
Mutta me emme ole yhdessä.
Minun sydämeni särkyy, kun näen sinun julkaisevan kuvia toisten ystävien kanssa ja merkitset #parasystävä #tyttöystävä. Tai kun kuulen jonkun meidän lauluistamme, etkä ole kanssani laulamassa sitä, kun olen yksin peloissani, etkä ole siinä kanssani kuten sinun pitäisi olla.
Et ole tässä enää etkä ole ollut vuosiin.
Minä lähdin pois. Minä otan vastuun lähdöstäni, koulun vaihdostani, uusien ystävien löytämisestä, aikuistumisesta. Tiedän, että jätin sinut, mutta se ei muuttanut ystävyyttämme minun puoleltani. En koskaan lakannut olemasta paras ystäväsi. Tiedän, että minun oli vietettävä päiviä viestittämättä sinulle takaisin. Tiedän, että meni kuukausia ilman vierailua.
Minulla oli uusi koulu, minulla oli uusia ystäviä enkä asu enää 15 minuutin päässä, mutta milloin se esti minua olemassa siinä sinua varten?
Kun jälleen yksi ääliö särki sydämesi, olin puhelimessa kanssasi, kunnes itkusi loppui. Kun koit menetyksen, minä riensin luoksesi niin pian kuin pystyin. En koskaan soittanut kenellekään toiselle parhaista ystävistäni, se olit aina sinä; jopa minun uudet ystäväni tiesivät sen. Mutta se ei ollut koskaan tarpeeksi sinulle.
Ehkä minä olen se, joka virallisesti päätti, ettemme ole ystäviä enää, mutta sinäkin päätit niin.
Sinä päätit, ettemme ole enää ystäviä, kun lopetit olemasta minun paras ystäväni, mutta odotit minun olevan sinun. Sinä päätit, ettemme ole ystäviä enää, kun tarkoituksella yritit satuttaa minua, koska tunsit olevasi siihen oikeutettu. Sinä päätit, ettemme ole ystäviä enää, kun valitsit pojan ystävyytemme yli – yhä vain uudelleen ja uudelleen. Sinä päätit, ettemme ole ystäviä enää, kun valitsit mustasukkaisuuden onnellisuuteni sijaan. Sinä päätit, ettemme ole ystäviä enää, kun muutit ystävyytemme yksisuuntaiseksi tieksi.
Olen oppinut, että ystävyyssuhteet, aivan kuten muutkin ihmissuhteet, eivät voi olla yksisuuntaisia teitä. Se ei ole merkityksetöntä, se ei ole julmaa. Oikea ystävyys on tukea, hyväksymistä, ymmärrystä se ei ole koskaan vähemmän tärkeä, kuin poika. Parhaat ystävät eivät koskaan, edes vahingossa, satuta heidän parasta ystäväänsä. Kerran kun teet niin, ette vain ole enää parhaita ystäviä.
Nyt tiedän, että kun rakastat jotain, sinä taistelet. Tiedän, että tulee olemaan rajuja aikoja, mutta minä pysyin lähelläsi kauemmin, kuin olisi pitänyt. Sinä tiedät tämän. Tiedän, että sinä tiedät tämän.
Annoin sinulle anteeksi uudelleen ja uudelleen. Annoin sinulle anteeksi asioita, joita en ikinä olisi voinut kuvitella tekeväni sinulle tai kenellekään muullekaan; koska rakastan sinua. Vaikka toimit sanoin kuvaamattomasti, minä silti rakastin sinua. Sinä olit minun paras ystäväni. Se merkitsi sitoutumista minulle. Se tarkoitti lojaalisuutta ja ehdotonta rakkautta. Kunnes se ei ollut sitä sinulle.
Minä jatkoin sinun valitsemista, kun minun olisi pitänyt valita itseni. No, nyt valitsen itseni.
Minä seison päätökseni takana. Päätän, ettemme ole ystäviä enää, mutta se satuttaa minua joka päivä. Minä vain tiedän, että se sattuu vähemmän, kuin silloin, kun yritin epätoivoisesti säilyttää ystävyytemme, kun yritin säilyttää sinut.
Sinä teit selväksi, että ystävyytemme ei ole säilyttämisen arvoinen. Sinä teit selväksi, ettet halua tulla säilytetyksi. Joten minulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin päästää irti. Minulla ei ole mitään, mistä pitää kiinni enää.
Siitä huolimatta, miten tämä päättyi, minä vieläkin rakastan sinua. Kiitos vuosista, kun olimme ystäviä. Kiitos kaikista upeista muistoista – muistoista, joita ei voi ohittaa. Kiitos, kun näytit minulle, mitä oikea ystävyys on ja mitä se ei ole. Kiitos, kun opetit minulle, kuinka olla epäitsekäs, kuinka antaa anteeksi ja kuinka olla lojaali ystävä. Eniten kiitän sinua siitä, että olit se ihminen, joka lopulta sai minut valitsemaan itseni.
Rakkaudella,
Paras Ystäväsi, Jonka Työnsit Pois