Luulin että kun rakastuin sinuun, me olisimme oppineet olemaan parhaat versiot itsestämme. Me olimme sellainen voima-pari, jota jokainen katsoisi ylöspäin. Me olisimme kaksi sielua, jotka yhdistyivät toisiinsa. Jokainen soluni minussa rakasti jokaista kaunista epätäydellisyyttä sinussa. Kuitenkin, jokainen solu sinussa katsoi minua, kuin en olisi tarpeeksi.
Jos olen rehellinen itselleni, se vieläkin sattuu, ettei se toiminutkaan, koska edelleen näen parisuhteemme jonkinlaisten ruusunpunaisten lasien läpi. Minä vieläkin ajattelen meidän onnellista loppuamme. Minä vieläkin ajattelen hyviä aikojamme. Minä vieläkin näen meidät nauramassa keittiössämme.
Minä vieläkin näen toisemme kasaamassa muureja, jotka kaatuivat myrskyissä. Minä vieläkin pystyn näkemään itseni pitämässä sinusta huolta silloin, kun sinä sairastat. Minä näen vieläkin kaikki ne kauniit hetket, joita meillä oli ja mikä säälittävintä, minä vieläkin näen kangastuksia yhteisestä tulevaisuudestamme.
Kuitenkin nyt olet enää haamu, joka kummittelee minulle silloin, kun minulla on heikko hetki. Nyt olen oppinut siirtymään eteenpäin ilman sinua – elämään elämää, joka tuntuu vain puolikkaalta ilman sinua. Minun täytyy opetella olemaan OK sen typerän ja itsekkään päätöksesi kanssa, jonka sinä teit. Minun täytyy oppia elämään sen tosiasian kanssa, että se, mikä oli minulle sielunkumppanuutta, oli sinulle melkein rakkautta. Nyt me olemme vain vieraita toisillemme, vaihtamassa silmäykset toisiimme, kun kohtaamme.
Sydänsuru ei ole koskaan helppoa. Sinun kanssasi se on kuitenkin erilaista. Sinä kerroit minulle kauniita valheita siitä, kuinka haluat asettua aloillesi minun kanssani, kuinka haluat lapsia kanssani ja haluat elää rehellistä elämää kanssani. Se vieläkin sattuu, tietää, etten ollut sinulle se oikea. En ollut sinulle se oikea, koska 35-vuotiaana et ollut lähellekään valmis asettumaan aloillesi.
Sillä välin, kun minä olin valmis hyväksymään tulevaisuuden, sinä päätit sulkea oven. Sulkea oven, koska sinä et ollut valmis. Sulkea oven, koska sinä et pystynyt kuvittelemaan olevasi yhden ainoan naisen kanssa lopun elämääsi. Sinä huijasit minua täydellisesti ja sydämeni särkyi miljooniin palasiin.
Luulin sinun olevan paras ystäväni ja kun ymmärsin, ettet koskaan ollut ystäväni, se oli elämäni kamalin hetki. Parhaat ystävät eivät valehtele toisilleen. Parhaat ystävät ovat rehellisiä ja vilpittömiä toisilleen. Parhaat ystävät ovat empaattisia ja ymmärtäväisiä kaikissa huonoissa hetkissä elämän aikana. Parhaat ystävät ovat läsnä eivätkä koskaan luovuta toistensa suhteen… Mutta sinä teit juuri niin.
Minä usein mietin, kostaako karma sinulle joskus. Minä usein mietin, tunnetko minkäänlaista syyllisyyttä siitä tuhosta, jonka aiheutit. Tärkeintä on se, että minä usein mietin, milloin tulee se hetki, kun voin antaa itselleni anteeksi sen, että rakastin jotain niin paljon enemmän kuin itseäni. Ja jälleen kerran, minä usein mietin, milloin sinä ymmärrät, että yksi hyvä tyttö on paljon parempi kuin tuhat narttua.
Mietin usein, milloin se päivä koittaa, kun puhelimeni soi ja kuulen anteeksipyyntösi. Se päivä, jolloin sinä tulet johtopäätökseen, että meidän kahden olisi pitänyt olla yhdessä. Minä usein mietin, milloin lopetan nämä naurettavat fantasiani.
Minä ymmärrän, että matka on ohi. Minä ymmärrän tämän hyvin, koska minä ansaitsen vain parasta. Kuitenkaan se ei vielä auta minua ja tunnen tuskaa ja kipua. Se ei vieläkään auta, että tiedän sinun luopuneen parhaasta asiasta elämässäsi sellaisten asioiden vuoksi, joista et ollut vielä valmis luopumaan. Ja vaikka me molemmat nousimme kyydistä ja jätimme parhaan matkan elämässämme taakse lähteäksemme eri suuntiin, minun sydämeni edelleen seuraa sinua ja sydäntäsi.
Paino sydämelläni tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ymmärrän, että olen ainoa, joka pystyy parantamaan sydänsuruni. Minun täytyy hyväksyä päätöksesi ja itsekkyytesi. Tiedän, että minun on kasvatettava ja parannettava oma sydämeni. Tiedän, että minun tulee käydä läpi sydänsuru ja kaikki ne virheet, joita teimme ja jotka johtivat tähän lopputulokseen.
Mikä on positiivista, tiedän, että löydän todellisen rakkauden. Olen paremmin valmistautunut tunnistamaan sen, mikä on rakkautta ja mikä ei. Minä löydän oikean rakkauden jonkun sellaisen kanssa, joka tunnistaa minut omana persoonanani ja hän rakastaa minussa sitä ja me yhdessä teemme työtä luodaksemme rakastavan ja kannustavan parisuhteen.
Sydänsuru on tuskallista, mutta se on väliaikaista. Mikä on pysyvää, on onni, jonka löydät omasta itsestäsi.
Totuus on, että on vaikea unohtaa jotain, jonka kanssa kuvittelit viettäväsi loppuelämäsi.