Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Olen ollut siellä ja tuntenut juuri samoin kuin sinä tunnet nyt.
Epätoivoinen, eikö? Ihan kuin et olisi ollut tarpeeksi hyvä miellyttämään häntä, vaikka mitä olisit tehnyt.
Annoit kaikkesi tuohon suhteeseen, mutta se ei yksinkertaisesti riittänyt. Rakkaus ei riittänyt.
Nyt olet tullut siihen pisteeseen, että muistot valtaavat sinut, etkä tunnu ymmärtävän, miksi tai miten voisit edes lopettaa hänen ajattelemisensa.
Jatkat kaiken tapahtuneen läpikäymistä etkä voi uskoa lopputulosta. Hän on poissa ja olet nyt yksin ajatustesi kanssa.
Muistot palaavat yhä uudelleen luoksesi.
Muistat sen kerran, kun hän toi sinulle sen valtavan ruusukimpun ja sanoi sinulle, että niin kauniita kuin ne olivatkin, ne eivät voi verrata sinun kauneuteesi.
Muistat myös sen, kun hän teki sinulle illallista pitkän työpäivän jälkeen ja sanoi, että se oli vähintä, mitä hän voi tehdä puolestasi.
Muistat hymyt ja naurut, illat, jolloin puhuitte toisillenne aiheista, joita vain te kaksi ymmärsitte.
Käännät katseesi takaisin luomiinne muistoihin ja itket, koska se sattuu.
Eniten sattuu se, että unohdit sen kerran, kun hän tuli myöhään illalla kotiin tuoksuen toiselle naiselle.
Unohdit sen kerran, kun käskit häntä muuttamaan pois asunnostasi, koska hän läimäytti sinua humalassa, joten hän teki sinulle illallista hyvittääkseen sen sinulle.
Unohdit kaikki ne kerrat, jolloin annoit hänelle anteeksi hänen virheensä vain siksi, että hän toi sinulle ruusukimpun.
Annoit hänelle anteeksi, koska hän vannoi rakastavansa sinua.
Ne olivat vain sanoja, etkä ole valmis hyväksymään totuutta.
Miksi naisten on helpompi uskoa valheisiin kuin kohdata totuus? Olemmeko todella niin sokeita rakkauden vuoksi, jota tunnemme meitä pettäviä miehiä kohtaan?
Tuo sama rakkaus saa meidät käymään läpi niin paljon surua ja kurjuutta, jota kukaan ei näe, koska pidämme kaiken itsellämme.
Palaamme noihin miehiin muistoissamme. Unohdamme, kuinka loukkaantuneita olimme, ja muistelemme vain niitä onnellisia hetkiä, emmekä koskaan kadu niitä.
Tunteemme sokaisee silmämme. Olemme niin puhtaita olentoja.
Kysymys tässä on: Luuletko, että hänkin muistaa sinut? Toisen naisen lakanoiden alla? Ostamalla hänelle ruusuja joka kerta, kun hän mokaa jotain?
Suutelemalla hänen kaulaansa ja vannomalla hänelle, kuinka paljon hän rakastaa häntä? Luuletko todella, että hänellä on aikaa ajatella sinua, kun hän luultavasti juuri nyt suutelee naista?
Ei. Vaikka et haluaisikaan kuulla sitä, hän ei ajattele sinua.
Olit vain vaihe hänen elämässään, mutta hän oli kaikkea sitä, mistä olet unelmoinut. Se tässä on ongelmana.
Miksi haluaisit ajatella miestä, joka ei vaivaudu ajattelemaan sinua?
Joka ei vaivaudu käymään läpi muistojaan sinusta, koska hänellä on toinen nainen halattavana juuri nyt?
Hän ei ajattele sitä, miltä ihosi tuntui hänen sormiensa alla, koska hänellä on liian kiire koskettaa toisen ihoa.
Miksi annat hänelle ilon olla jatkuvasti mielessäsi ja kaikessa mitä teet?
Lopeta se nyt heti!
Jäät paitsi niin monista ihanista mahdollisuuksista tavata mies, joka voi vaalia sinua juuri niin kuin todella ansaitset.
Voisit vihdoin tavata jonkun, joka pitää lupauksensa ja näyttää sinulle, miltä todellisen rakkauden pitäisi tuntua!
Siksi sinun on lopetettava menneisyytesi ajatteleminen, nyt enemmän kuin koskaan.
Tiedän, että se on paljon vaikeampaa kuin miltä annan sen kuulostaa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lakata ajattelemasta häntä.
Hän ei ollut muuta kuin tärkeä elämänoppi, joka sinun piti oppia.
Eikö se riittänyt? Hänellä oli ilo olla elämässäsi lyhyen aikaa, ja hänen aikansa on ohi.
Lakkaa jahtaamasta menetettyjä hetkiä, kun tulevaisuutesi voisi olla täynnä niin paljon kauneutta, jota et osaa edes kuvitella.
Päästä irti hänestä ja avaat sydämesi vastaanottamaan jälleen rakkautta. Emmekö me kaikki elä sitä varten?
Päivää, jolloin olemme vapautuneet menneisyydestämme ja jatkamme tulevaisuuteen hymyillen, nauraen ja rakastaen.