Esitin peluria vain näyttääkseni hänelle, miltä se tuntuu. Hän oli oikea panomies, eli elämänsä läpi juosten sängystä sänkyyn, rikkoen sydämiä ja jättämällä hajonneiden naisten sirpaleita taakseen missä ikinä kävikään. En ole ylpeä kertoessani, että minä olin yksi noista naisista. Hän pelasi minulla toden teolla. Rakastuin, enkä tiennyt, kuka hän oli. En tiennyt, mitä hän pystyy tekemään. Rakastuin niin lujasti ja päädyin olemaan pelattu vieläkin rajummin.

Mutta tiedätkö, mikä on surullisin osa? Annoin hänen pelata itselläni useammin, kuin pystyn laskemaan. Uskoin, että hän palaa luokseni. Odotin häntä sillä välin, kun hän paneskeli ympäriinsä muiden naisten kanssa. Hän jopa soitti minulle silloin tällöin kertoakseen, mitä hän on tehnyt (ja nainen oli vielä hänen sängyssään). Ja minä olin vieläkin rakastunut. Minä vieläkin odotin. Hänellä oli tämä ruma tapa olla yhteydessä minuun silloin tällöin. Juuri kun ajattelin olevani yli hänestä, hän tuli takaisin vain muistuttamaan, etten ollut. Juuri kun olin selvittänyt elämäni, hän palasi takaisin sotkemaan sen uudelleen.

Esitin peluria vain näyttääkseni hänelle, kuinka se tehdään. Muutaman vuoden jälkeen, kun hän oli pelannut sydämelläni ja tunteillani, oli minun vuoroni pelata hänellä. Koska hän kieltäytyi antamasta minulle lopetusta, pitäen minua turvaverkkonaan, oli minun aikani antaa tarinalle päätös. Toivoisin voivani kertoa, että tein sen sulavasti. Toivoisin voivani kertoa, ettei se sattunut. Se tuntui mahtavalta kyllä, mutta silti se sattui. Mutta minun on myönnettävä, että siinä oli tietty määrä tyydytystä, kun vastaanotin hänen ’rikotun’ viestinsä vain ignooratakseni ne.

Hän lähestyi minua jälleen kerran, kertoen, kuinka paljon hän ikävöi minua, kuinka paljon hän rakastaa minua. Hän kertoi pysyvänsä tällä kertaa, saaneensa asiat järjestykseen Hän kertoi, kuinka mahtava minä olin ja hän oikeasti kuunteli minua, kun kerroin hänelle elämästäni. Se oli todella erilaista tällä kertaa. Hän oli erilainen. Tai niin minä ajattelin. Hän jutteli työpaikan vaihtamisesta, muuttavansa lähemmäs minua. Hän jutteli lomista ja matkustamisesta yhdessä. Hän puhui ’meistä’.

Voisinpa kertoa, että osasin lukea valheet. Toivoisin olleeni tarpeeksi vahva ollakseni uskomatta häneen, mutta hänellä oli tämä voima minun ylläni. En pystynyt vastustamaan häntä. En pystynyt pitämään mieltäni kirkkaana, koska hän oli niin hyvä manipuloimaan minua. No, kunnes näin mustelman hänen kaulallaan. ”Ei se ole mitään, tämä hullu nainen iski minut baarissa. Kulta, sinä tiedät, että minä olen tässä sinua varten nyt.” Kyllä, sinä olet tässä nyt, mutta missä sinä olit viimeiset neljä vuotta? Missä sinä olit, kun minä sain potkut, missä sinä olit silloin, kun minä olin rikki? Missä sinä olit silloin, kun minä odotin sinua?

Minä esitin peluria, huijasin häntä niin kuin hän oli huijannut minua. Lupasin hänelle sydämeni, rakkauteni, niin kuin hän oli luvannut minulle. Minä suutelin häntä intohimoisesti, kuten hän oli suudellut minua. Mutta esitin peluria, näytin hänelle, miltä tuntui haluta jotain, mitä et voi saada. Näytin hänelle, miltä se tuntuu, kun valehdellaan suoraan päin naamaa. Minä lopulta näytin hänelle, kuinka edestään löytää sen minkä taakseen jättää. Kaikkien niiden kertojen vuoksi, kun hän oli valehdellut minulle. Kaikkien niiden kertojen vuoksi, kun hän sai toivoni heräämään vain murskatakseen minut miljooniksi palasiksi – Minä esitin peluria, vain näyttääkseni hänelle, kuinka se tehdään.

Leave a Response