Ei ole salaisuus, miksi The Notebook on lähes jokaisen romantikon lempi novelli.
Ja ollakseni rehellinen, en tuomitse heitä yhtään.
Luulen, että voin puhua useimpien romanttisten naisten puolesta: me haluamme vilpitöntä rakkautta ja kumppanuutta, mutta se, mitä haluamme, on toiselta aikakaudelta.
Siltä ajalta, kun miehet avasivat auton oven naiselleen. Ajalta, jolloin sydämesi oli tarkoitettu sitä yhtä ainoaa varten.
Ajalta, joka aina täytti sydämen onnella. Ajalla, jolloin silmiin katsottiin sillä tavalla, että pystyit sanomaan hänen todella palvovan ja ihailevan sinua.
On selvää, että tuo rakkaus, jota toivon, on täysin toiselta aikakaudelta.
Rakkaus, jolloin sait käsinkirjoitettuja kirjeitä. A
jalta, jolloin sait kukkia töihin ja ne toimitettiin puolisosi toimesta eikä lähetin avulla.
Maailma, jossa rakkaus oli vahvinta eikä koskaan yhden yön kestävää. Aika, jolloin rakkaus oli totisesti tähtien tuolta puolelta.
Mietin usein, voimmeko syyttää teknologiaa siitä, että moni parisuhde nykyään epäonnistuu.
Mietin usein, miksi kommunikaatio, joka aiemmin hoitui kasvotusten, on nyt näyttöjen takana.
Käsinkirjoitettuja kirjeitä ei enää ole olemassa. Ei ole epäilystäkään, että sukupolvemme romantikot kärsivät eniten.
Kärsivät eniten siksi, että tämä sukupolvi on menettänyt rakkauden todellisen merkityksen.
Mitä tapahtui sille, että miehet oikeasti soittivat naisiaan? Mitä tapahtui sille, että miehet lähestyivät naisia kadulla, pysäyttivät heidät ja kertoivat, että he ovat kauniita?
Kyllä vain, Tinder tapahtui ja kaikki muu sosiaalinen media.
Me olemme riisuneet kommunikaation, joka ennen tapahtui kasvotusten ja nyt korvaamme sen jollain sellaisella, joka tapahtuu näyttöjen takaa.
Joten miksi kukaan tämän ajan mies haluaisi vain sitoutua yhteen oikeaan rakkauteen, kun heillä on loputon ketju mahdollisuuksia heittää tuo menemään?
Miksi kukaan mies kadulla kävellessään tuntisi tarvetta pysäyttää nainen ja kertoa hänelle tämän olevan kaunis?
Hän voi tehdä sen onlinena, loputtoman kuvaston ja kuvagallerian äärellä, jossa on mistä valita.
Hän voi antaa moninkertaisia online-kohteliaisuuksia monelle tytölle. Rohkeus tuntuu olevan paljon suurempaa näytön takana.
Minä olen kärsinyt seuraamuksista, jotka ovat tuleet siitä, että olen tapaillut tämän ajan miehiä ja X-sukupolven miehiä.
Kaikista niistä puuttuu liian usein ’se jokin’ ja ’ymmärrys’ siitä, joka tulee vain oikean rakkauden ja herrasmiehen myötä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että miehillä on suurempi seksuaalinen vietti, kuin naisilla.
Naisilla on suurempi kontrolli itsensä suhteen.
Miehet nauttivat siitä ajatuksesta, että heillä on ’eläimellinen vietti’ seksin suhteen monien puolisoiden kanssa.
Tämän päivän internet kaikilla ansoilla todistavat miehille sen, että heidän on tartuttava toisiin tilaisuuksiin silloin, kun parisuhteen tielle osuu kuoppia.
Sen sijaan, että he pysyisivät ja selvittäisivät asioita, he avaavat läppärinsä tai puhelimensa ja hakeutuvat sivulle, jossa on tarjolla ’täydellisiä’ naisia, noita ’täydellisiä seksikumppaneita’ ilman siteitä.
Hän voi etsiä näiltä sivuilta mitä haluaa, tehdä tilauksen illallistreffeistä ja toisen tilauksen myöhäisen illan drinkkiseurasta.
Ollaan rehellisiä itsellemme, miehet, jotka hakeutvat deitti-sivuille eivät etsi rakkautta, vaan saalista.
Sen lisäksi, että tämän päivän sukupolvi etsii ’parisuhteita’ onlinenä, heillä ei ole mahdollisuutta kommunikoida oikea-aikaisesti kasvotusten.
Kuinka usein näet parien istuvan yhdessä ravintolassa puhelimet kädessään, ilman, että juttelevat keskenään.
Kun parisuhteeseen tulee ongelmia, on liian helppoa piiloutua näytön taakse ja lähettää viesti tai sähköposti.
Minä elin vuoden sellaisen ihmisen kanssa, jolta minun piti anella tunteista avautumista, puhumaan minulle.
Useiden yritysteni jälkeen, kun koitin selvittää, mitä hänen mielessään liikkui, sain tekstiviestin, joka kertoi meidän olevan ’ohi’.
Tuon maagisen näytön takaa löytyi totuus, että ihmisillä on kyky olla raakoja, tuo paikka, jossa pelkureiden ei tarvitse kuunnella toisen ihmisen kipua ja kiukkua, he voivat yksinkertaisesti kirjoittaa, klikata ja lähettää.
He voivat poistaa sinut puhelimesta, läppäristä ja elämästä.
Monille tämän ajan miehille rakkaus on korvautunut seksillä.
Näyttää siltä, että seksi on tärkeämpää ja se on vakauttava tekijä parisuhteessa. Olen pahoillani miehet, puhun teille!
Kyky saada hullua intohimoista seksiä kaikin mahdollisin asennoin, on tärkeämpää kuin yhteenkuuluvuus ja läheisyys?
Kaukana ovat ne ajat, jolloin opeteltiin rakastamaan toista henkisesti ja fyysisesti.
Tämän päivän sukupolvi haluaa olla täysin latautunut, täysin seksimoodissa.
Minut viskattiin pois kuin räsynukke, koska en pystynyt toteuttaa näitä hulluja tekoja. En voinut uskoa sitä todeksi.
Minun haluni ja tunteeni eivät merkinneet mitään. Kaikki mikä merkitsi, oli muutama minuutti seksiä.
Ollakseen hyvä ihminen, myötätuntoinen ja rakastava ihminen, sillä ei ollut merkitystä – mikä merkitsi, oli muutama minuutti seksiä hänen tavallaan.
Älä ymmärrä minua väärin, seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta sen ei tulisi olla jotain, jota tehdään ilman rakkautta ja sen tulisi tähdätä yhteiseen tyytyväisyyteen.
Tämän sukupolven miehet, ajatelkaa tätä: kun istutte nojatuolissanne harmaine hiuksinenne ja tekohampainenne, kun kastelette aikuisten vaippanne, kuka vaihtaa sen puolestanne?
Onko se se seksikäs naaras nuoruusvuosiltanne vai nainen, joka rakasti ja välitti sinusta?
Miehet eivät myöskään tunne olevansa vastuussa siitä tuskasta, jota aiheuttavat parisuhteisiin näinä päivinä.
En ole varma, välittävätkö he tippaakaan, jättävätkö he DNA:taan teiden varrelle, nopein ja helpoin tapa on haihtua – kirjaimellisesti kadota.
Ei ole väliä, kuinka kauan seurustelitte, useimmat tämän sukupolven miehet käyttävät tätä keinoa.
He odottavat kaiken olevan täydellistä ja sinä hetkenä, kun se ei enää ole, he vain kävelevät tiehensä hiljaa.
Tänään sosiaalinen media määrittelee, onko parisuhteenne arvokas vai ei. Kuinka monta ’tykkäystä’ ja ’jakoa’ on tärkeämpää kuin se, kuinka syvältä sydämen pohjasta tunnette toisianne kohtaan.
Selfiet, joita ihaillaan, tulvivat Internetissä.
Oikeat parisuhteet korvataan fiktiivisillä kuvilla itsestämme ja epärealistisilla odotuksillamme.
On surullista sanoa, mutta yhä useammin näemme itsemme kääriytyneenä parisuhde-kategoriaan, jonka annamme sosiaalisen median määritellä.
Rehellisesti, kuinka typerää se on! Mistä lähtien parisuhteesta tuli konsepti, jossa tarvitsemme siihen hyväksynnän muilta, joiden kanssa emme juuri koskaan juttele tai joita emme koskaan edes näe?
Minä en juuri postaile sosiaaliseen mediaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että minä nautin niistä hetkistä itse ja jaan ne vain omien läheisteni kanssa.
REHELLISESTI minä vihaan niitä pareja, jotka jatkuvasti julkaisevat asioita parisuhteistaan, koska nuo parit, jotka ovat #NiinRakastuneita, ovat samalla niitä pareja, jotka päätyvät riitelemään ja ovat niitä pareja, jotka jatkuvasti pettävät toisiaan.
Kenenkään ei tulisi koskaan etsiä hyväksyntää sosiaalisesta mediasta ja määrittämästä omaa menestystään sitä kautta!
Joten tästä lähtien, siihen asti, kuin se oikea asia astuu tielleni, ainoa asia, jota minä haluan, on se vanhanaikainen rakkaus.
Nuo käsinkirjoitetut kirjeet, nuo itse toimitetut kukkaset.
Minä odotan.
Minä odotan, koska tiedän, että ansaitsen sellaisen legendaarisen rakkaustarinan.