Minä aina mietin, miksi joidenkin naisten pitää lähettää noita pitkiä tekstejä miehille. Se vaikuttaa hyödyttömältä. Ne joko ingoorataan tai vastaus on lyhyt, joka on vieläkin turhauttavampaa. Mietin sitä ennen kuin lähetin sellaisen itse.
En tiedä, mikä minuun meni. Minä vain istuin ja aloin kirjoittaaa:
‘En ole pelkuri, tiedäthän, minä kertoisin tämän kasvotustenkin, mutta et antanut minulle muuta vaihtoehtoa. Jätit minut ilman selitystä tai kunnollisia hyvästejä. Ansaitsinko oikeasti tulla kohdelluksi noin?
En pysty uskomaan, että jolla on niin paljon tunteita, pystyy olemaan niin sydämetön samaan aikaan. Sinä tiedät, että tämä hajottaa minut. Hyvästit ovat aina vaikeita, mutta kun kaikki jätetään ilman selitystä, ne ovat vielä vaikeampia. Arvelen, ettet koskaan arvostanut minua tarpeeksi kohdellaksesi minua oikein, et edes lopuksi.
Minä tiedän, että olin hölmö, kun lankesin sinuun alun perinkään. Minä luulin, että näin sinussa jotain sellaista, mitä kukaan muu ei pystynyt näkemään. Hitto, minä vieläkin, että sisälläsi on jotain hyvää. Harmi, ettei se vieläkään ole tullut ulos.
Tein parhaani yrittäessäni ymmärtää, kun olit ymmärrystä vailla. Kun sinä et soittanut tai viestittänyt päiviin, kun et löytänyt aikaa minulle, kun sanoit jotain loukkaavaa. Sinun ei edes tarvinnut keksiä selityksiä, minä keksin ne puolestasi. Ajattelin aina parhaita mahdollisia skenaarioita ennen kuin mietin pahimpia.
Ajattelen, että olin liian hyvä. Että pidit minua itsestään selvyytenä. Sinä luotit minun olevan siinä sinua varten, aivan sama, mitä teit. Kuuntelin, ymmärsin ja tuin. Odotin. Ja nyt näyttää siltä, että kaikki mitä tein koko ajan, oli se, että odotin oikeaa aikaa, sinun olevan valmis, sinun kohtelevan minua paremmin kaikessa. Ja surullinen totuus on, että jos et olisi jättänyt minua, minä odottaisin vieläkin.
Siksi kirjoitan tämän kiittääkseni sinua siitä, että lähdit niin kuin lähdit. Jos et olisi lähtenyt, odottaisin vieläkin turhaan. Tällä tavoin annoit minulle mahdollisuuden nähdä, että pystyn seisomaan omilla jaloillani. Että voin jopa paremmin ja sain rauhan nyt, kun et enää ole elämässäni.
Joten kiitos ja hyvästi iäksi.
Kirjoitin tämän yhdellä henkäyksellä ja tunsin, että pyörryn, kun olin painanut lähetä-nappia. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että tulisin lähettämään tämän tekstin ennen kuin sen tein. En koskaan ajatellut sitä aiemmin. Se oli vain hetki, kun teet jotain typerää ja epäoleellista.
Mutta tunsin helpotusta lähettämisen jälkeen. Se vapautti minun hajonneen sieluni, kun olin kirjoittanut kaiken, joka piti sitä kahleissaan. Tunsin oloni paremmaksi, kun olin sanonut ääneen nuo asiat, jotka pidin sisälläni. Tunsin, että taakka sydämelläni keveni.
Kun ymmärsin, mitä olin tehnyt, menin hieman paniikkiin. Mietin, mitä hän ajattelisi minusta. Ajattelisiko hän minun olevan heikko, kun lähetin tämän? Ajattelisiko hän, että yritän saada hänet takaisin? Ja silloin se iski minuun, minun ei tulisi välittää, mitä hän tai kukaan muukaan minusta ajattelee.
En tehnyt sitä jonkun laimean yrityksen vuoksi, jolla yrittäisin houkutella hänet takaisin. En tehnyt sitä vihan vuoksi tai rakkaudenkaan vuoksi. En odottanut hänen vastaavan, mitä hän ei muuten koskaan tehnyt. Tein sen minua varten. Antaakseni itselleni lopetuksen. Sanoakseni lopulliset hyvästit, joita hänellä ei koskaan ollut rohkeutta sanoa.