Alan uskoa, että ne ihmiset, jotka sanovat, että miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä, ovat oikeassa. Olin ennen täysin tuota väitettä vastaan. Minulla on aina ollut ystäviä molemmista sukupuolista, enkä juuri koskaan tehnyt mitään eroa heidän välillään. Ystävät ovat ystäviä ja sillä selvä. Mitään filosofiaa ei tarvita.
Miksi olen sitten niin hämmentynyt ystävyyden rajoista, kun kyse on sinusta? Olenko täysin harhainen vai annoitko minulle syyn ajatella, että olemme enemmän?
Sinä asetit rajat selvästi ja selvästi heti alussa. Sanoit, että olit juuri selvinnyt jostain, joka melkein tuhosi sinut, etkä voinut edes ajatella suhdetta sillä hetkellä. Ja harhainen minä kuulin sanat “se hetki” kovimmin ja pidin niistä kiinni.
Yritin järkeillä itseni kanssa, kuten aina teen. Yritin antaa sanoille ‘en voi ajatella suhdetta’ lisää merkitystä. Ja tähän minun olisi pitänyt laittaa piste. Annoin tunteideni voittaa terveen järjen.
Kuka voisi syyttää minua? Päästit minut elämääsi niin täydestä sydämestäsi. Aloimme jakaa kaiken: arkiset asiat, kuten lounaan valmistamisen tai jonkun sarjan kommentoinnin, johon olimme koukussa, ja syvemmät asiat, kuten ensimmäiset ja viimeiset sydänsurut. Sait minut todella avautumaan, enkä tee sitä niin helposti.
Minä vain ihastuin sinuun. Ilman, että edes tajusin sitä.
Nyt painan puhelimeni Home-painiketta vain nähdäkseni, kirjoititko minulle takaisin. Tiedän, että vastaat lopulta. Tekstailemme jostain, joka ei liity mitenkään siihen, mikä voisi olla “meitä”. En ole koskaan sanonut tunteitani sinua kohtaan päin naamaa, koska tiesin, ettet tunne samoin.
Tiedän, että minua on huijattu. Tunnen itseni avuttomaksi sen suhteen. En edes tiedä, oletko tietoinen siitä, mitä teet minulle. Mutta sen on loputtava. Sen on loputtava, jos haluamme olla ystäviä.
Totta puhuen, meillä on kaikkea, mitä pariskunnilla on, ja teemme kaikkea, mitä pariskunnat tekevät, paitsi fyysistä puolta lukuun ottamatta. Olemme yhteydessä suurimman osan päivästä. Et käy tapahtumissa, joissa minä en käy. Kutsumme toisiamme typerillä nimillä. Saat minut tuntemaan itseni ainoaksi tytöksi huoneessa joka kerta, kun poimit jotain, mitä olen sanonut, mutta kukaan muu ei ole.
Ystävät eivät halaa näin pitkään. Ystävät eivät flirttaile. Ystävät eivät lähetä kännissä “Minulla on ikävä sinua” -tekstejä kolmelta yöllä. Ystävät eivät johdattele toisiaan. Sinun täytyy nähdä, mitä teet minulle. Saat minut sulamaan sisältä ulos, eikä ystävien pitäisi herättää sellaisia tunteita.
Nautin taukoamattomista keskusteluistamme kaikesta ja ei mistään. Nautin niistä ja olen helvetin peloissani, koska se on kaikki mitä olen aina halunnut. Jonkun, jonka kanssa voin jakaa ajatukseni. Jonkun, joka ymmärtää. Et tunnu edes tajuavan, miten harvinaista ja erityistä se on.
Minua tappaa se, että tiedän sydämesi kuuluvan edelleen jollekin, joka ei sitä ansaitse. Ja minun on tehtävä rauha sen kanssa. Tiedän, että minun on päästävä yli sinusta tietämättäsi, koska en halua pilata ystävyyttämme.
Rukoilen vain, että lopetat minulle välähdysten antamisen siitä, mitä meillä voisi olla, jos vain päästäisit menneisyydestä irti. Sanoit, että olemme “vain ystäviä”, joten lopeta sekoittamasta minua käyttäytymällä kuin olisimme jotain enemmän.