Ne ovat ne viestit, joihin vastaat vasta silloin, kun sinulle sopii.
Ne ovat ne Snapchatit, jotka avaat, ja sen jälkeen lasket puhelimen pois.
Se on jokainen tykkäys, jonka annat tylsyyksissäsi, kun mietit, mitä hän mahtaa juuri sillä hetkellä tehdä.
Se on jokainen peruttu tapaaminen, kun eteen tulee jotain parempaa.
Se on se vähäinen huomio, jonka hänelle annat. Ja silti hän hyväksyy sen.
Koska edes sen pienen hetken ajan hän saa sinun aikasi ja huomiosi, vaikka hän on antanut omansa sinulle aina.
Se on jokainen yllätys, jota pidät itsestäänselvyytenä. Vaikka hän on miettinyt sitä pitkään. Sinä et välitä tarpeeksi tehdäksesi hänellekin jotain suloista.
Se on se palvelus, jota pyydät silloin kun tarvitset jotain, ja johon hän aina suostuu. Vaikka hän ei koskaan pyytäisi sinulta samaa.
Se on hänen toiveensa siitä, että yöt muuttuisivat aamuiksi, mutta sinulla on muut ajatukset, ja lähdet pois.
Pidät häntä liian helppona lukea. Koska totuus on, että jos haluat hänet, voit saada hänet. Ja mitä hauskaa siinä muka on?
Mitä hauskaa siinä on, että joku tykkää vain sinusta?
Mitä hauskaa rehellisyydessä muka on?
Mitä hauskaa rakkaudessa on, jos kaikki jahtaavat vain epämääräisiä säätöjä?
Mutta totuus on, että olet menettämässä hänet, etkä edes tajua sitä.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun jätät vastaamatta.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun perut suunnitelmat.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun valitset jonkun toisen, vaikka hän on aina valinnut vain sinut.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun et taas kerran arvosta häntä.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun pidät häntä itsestäänselvyytenä.
Menetät hänet pala palalta joka kerta, kun hän menee nukkumaan ja miettii: “miksi en riitä hänelle?”.
Hän ei tajua, että tunteensa sinua kohtaan ovat sokaisseet hänet totuudelta. Hän on sinulle enemmän kuin tarpeeksi. Sinä olet se, joka ei ole tarpeeksi hyvä hänelle.
Sillä jos ansaitsisit hänet, ymmärtäisit hänen arvonsa.
Jonain päivänä menetät hänet lopullisesti. Hän tulee elämässään pisteeseen, jossa hänellä ei ole enää mitään annettavaa, ja silloin hän lähtee.
Se satuttaa häntä. Koska hän katsoi sinua toiveikkain silmin, ja nyt se toivo on lopullisesti poissa.
Jonain päivänä hän on se, joka ei vastaa. Jonain päivänä sinun Snapchatisi jäävät huomiotta, ja lähetät vielä yhden ihan varmuuden vuoksi.
Et tule pitämään siitä hetkestä, kun hän alkaa kohdella sinua niin kuin sinä olet aina kohdellut häntä.
Pyydät häntä ulos, ja hän kieltäytyy kohteliaasti.
Pommitat häntä viesteillä somessa ja alat kiinnostua yhä enemmän siitä, mitä hän tekee — mutta ennen kaikkea siitä, kenen kanssa hän on.
Koska sinä et ole enää se, joka saa hänet nauramaan.
Tulet kaipaamaan niitä öitä, kun hän makasi vieressäsi ja halusi vain puhua. Hiljaisuus tekee sinut hulluksi, kun toivot vielä yhtä viimeistä keskustelua.
Säilytät kaiken, mitä hän on sinulle koskaan antanut, ja siitä tulee kivulias muistutus tytöstä, joka ehkä rakasti sinua vähän liikaa.
Ja ehkä katsot taaksepäin ja muistat, ettei hän ollut mikään arvoitus. Hänessä oli rehellisyyttä, jota et ole koskaan nähnyt kenessäkään muussa.
Hän ei pelannut pelejä niin kuin muut.
Hän on sitä tyyppiä, joka murskaa ihmiset parhaalla mahdollisella tavalla, ja sinusta tuli juuri hänen seuraava uhrinsa.
Ja kun kulutat loppuun suhteen toisensa jälkeen, sinulta puuttuu aina jotain. Etsit häntä kaikista niistä muista tytöistä, mutta et enää koskaan löydä häntä.
