Oletko koskaan rakastanut miestä niin vahvasti, suunnattomasti ja naiivisti, että ajattelit olevasi onnentyttö, joka löysi ”sen pituinen se” –miehensä yhdestä henkilöstä? No, minä ajattelin. Onko sinulle koskaan käynyt niin, että rakastit väärää miestä vahvasti luullen hänen olevan se oikea? No, näin tapahtui minulle.

Hänen jälkeensä asiat jatkoivat lipsumistaan sormieni välistä. Hänen jälkeensä onnellisuus oli jotain, josta kuulin vain tarinoita. Surullisuus tuli minuun aaltoina. Muistot ottivat vallan uudelleen ja uudelleen ja tunsin hukkuvani tunteisiin, joita ne toivat mukanaan.

Pitkän aikaa mietin, voisinko vielä joskus saada elämälleni merkityksen. Mietin, voisinko koskaan enää palata ennalleni tai pystyisinkö vielä joskus rakastamaan. Luoja tietää, että rakkaus oli satojen kilometrien päässä minusta. Luoja tietää, että olin lähes antanut periksi.

En ollut aina tällainen. Olin yksi niistä onnellisista naisista, jotka ovat aina onnellisia siitä, mitä heillä on. Olin yksi heistä, jotka nauttivat elämästään, hymyilevät ja nauravat joka päivä. Olin yksi heistä, joka meni iltaisin nukkumaan ja odottamaan suurella innolla uutta päivää.

Mutta seurustelu narsistin kanssa muutti minut. Hänen tekojensa jälkeen olin puolikas siitä ihmisestä, joka olin aiemmin. Aamujen odotuksen innostus, joka minulla oli ennen kuin tapasimme, muuttui peloksi nousta sängystä. Onnellisuuteni oli vaihtunut huoleksi.

Pitkään olin häpeissäni siitä, että annoin hänen muuttaa minua. Pitkään olin nolona siitä henkilöstä, joka minusta tuli. Eniten minua kuitenkin hävetti se, että annoin hänelle parhaat palat minusta. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Luotin häneen.

Hän pakotti minut luottamaan häneen. Hän teki kaikkensa uskotellakseen minulle, että hän on minun tukeni ja turvani. Hän sai minut tuntemaan, että voin luottaa häneen ja hän tekisi kaikkensa minun vuokseni. Hän jatkoi lupausten sepittämistä ja aina odotutti lupaustensa lunastamista. Jota hän ei koskaan tehnyt. Hän sai minut luottamaan häneen vain voidakseen pettää minut.

Hän sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi.

Hetken aikaa tunsin, että voin soittaa hänet pelastustehtäviin ja hän saapuu mihin aikaan päivästä tahansa. Jonkin aikaa luulin, että hän on minun turvasatamani – mutta hän oli kaukana siitä. Hän sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi vain saadakseen puolustusmuurini laskemaan. Kun muurini olivat alhaalla, hänen tehtävänsä oli suoritettu koska olin täysin puolustuskyvytön hänen hyökkäykselleen. En nähnyt tämän tulevan.

Rakastin häntä.

Sallin henkilön, jolla oli särkyneiden suhteiden historia, tulla osaksi elämääni. Annoin sydämeni, ruumiini ja sieluni miehelle, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä rakkaus on. Rakastin häntä joka solullani ja annoin rakkauteni hänelle ilman ehtoja, peruuttamattomasti ja epäitsekkäästi ja hukutin itseni täysin häneen. Ja vain, koska hän uskotteli minulle, että häntä voi opettaa rakastamaan. Mutta et voi opettaa narsistia rakastamaan. Se ei vain ole hänen juttunsa. Rakkaus on hänelle vain abstrakti sana, jota hän ei koskaan tule tuntemaan.

Hukutin itseni mieheen, joka on kyvytön rakastamaan.

Hän teki minusta rakkauteni vangin.

Pysyin hänen kanssaan, koska uskoin, että teen sen rakkauden vuoksi. Uskoin aina rakkauteen. Uskoin, että ihmiset on luotu kahteen ruumiiseen yhdellä sielulla. Luulin löytäneeni puolet sielustani, minun toisen puolikkaani hänestä. Mutta ei hän ollut sielunkumppanini.

Hän oli joku, joka sai parhaat palani minusta. Hän oli joku, joka ruokki kurjuuttani. Hän oli joku, joka tarvitsi minun tuntemaan oloni kurjaksi, jotta hän voisi tuntea itsensä hyväksi. Minä annoin hänen tehdä tämän itselleni, koska olin naiivi. Romantisoin kärsimystäni ja annoin itseni uskoa, että olen sankari joka taistelee rakkaudesta. Mutta olin ainoastaan typerä, kun retkahdin narsistiin.

Menetin itseni narsistiseen henkilöön…

Lopetin uskomasta, että olen kelvollinen ja että ansaitsen rakkautta. Menetin itsetuntoni. Menetin itsekunnioitukseni. Annoin hänen itsekkyytensä voittaa ja sallin hänen olevan kaiken keskipiste. Annoin hänen syyttää minua kaikesta ja sallin hänen manipuloida itseäni. Mikään ei ollut yksimielistä, mutta silti se tapahtui. Hukkasin itseni.

Mutta löysin itseni uudelleen.

Kävin helvetin läpi miehen vuoksi. Otin itsestäni parhaan ulos. Annoin kaiken enkä saanut mitään. Haluaisin sanoa, etten saanut suhteelta mitään, mutta siihen tarina päättyy. Sain uuden opetuksen elämään.

Saatoin olla raunio jonkin aikaa, mutta en antanut itselleni lupaa pysyä sellaisena loppuelämääni. Se olisi tarkoittanut sitä, että hän voitti enkä voinut sallia sen tapahtuvan.

Niinpä keräsin itseni ja aloin ommella revittyjä riekaleitani yhteen pala kerrallaan. Korjasin jokaisen aukon sydämessäni yksitellen. Laastaroin jokaisen kolon sielussani myös. Kävelin ovesta ylös pää niin korkealla kuin mahdollista, niin kuin hänen tekonsa olisi minulle ilmaa.

Hän käveli ylitseni yhden kerran liikaa, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin näyttää hänelle ovea ulos elämästäni.

Se, miten hän minua kohteli, sai minut uskomaan, etten ole rakkauden arvoinen. Se otti aikansa, mutta lopulta ymmärsin, että olen enemmän kuin tarpeeksi – se on hän, joka ei ansaitse tulla rakastetuksi.