Olen aina pitänyt itseäni vahvana naisena. Se on aina ollut niin, jo lapsena. En yksinkertaisesti sallinut minkään negatiivisen asian vaikuttaa minuun.
Muutkin ajattelivat minusta samoin. Kaikki ympärilläni ajattelivat, että olin vahvin ihminen, jonka he tuntevat ja he ihailivat minussa tätä ominaisuutta.
Ja minun täytyy myöntää, että minä ihmettelin, miksi ihmiset ovat niin herkkiä. Miksi he antoivat kaiken ja kaikkien vaikuttaa heidän sydämeensä ja ajatuksiinsa?
Kunnes minusta tuli samanlainen.
Kunnes mies, joka rikkoi sydämeni ja minut täysin, astui sisään elämääni.
Tietystikään tämä ei tapahtunut yhdessä yössä. Se vei häneltä paljon aikaa, kärsivällisyyyttä ja energiaa rikkoa minun asenteeni ja pettää minut täysin. Mutta lopulta tämä mies pilasi minut.
Hän ei vain rikkonut sydäntäni. Hän muutti sitä persoonaani, joka minulla aiemmin oli ja hän teki minusta epävarman ja haavoittuvaisen pikku tytön.
Tämä mies pilasi tahtoni olla oma itseni ja tahtoni elää. Hän repi unelmani alas ja tuhosi itsetuntemukseni.
Mutta se ei ollut asia, joka minua sattui eniten.
Olin täysin tietoinen siitä, mitä oli tapahtumassa jo silloin, kun hän oli osa elämääni ja ymmärsin kaiken vieläkin paremmin, kun hän jätti minut.
Ja tuo ymmärrys, että sallin jonkun pääsevän sisääni sillä tavalla, oli tuskallisinta, mitä ikinä olin kokenut. En pystynyt uskomaan, että joku satunnainen mies onnistui pääsemään ihoni alle ja pääni sisään niin täydellisesti. En uskonut kenenkään, etenkään miehen, joka ei ansainnut minua, pystyvän muuttamaan minua niin täysin.
Ja eniten kaikesta – en pystynyt uskomaan, että minä olin se, joka antoi sen tapahtua.
Pitkään syytin itseäni siitä, että olin liian heikko ja sallin tämän miehen hajottaa minut.
Tämä ei yksinkertaisesti ollut minua. En ollut sellainen nainen, joka sallii miehen manipuloida itseään, käyttää henkisesti hyväksi ja saada masentuneeksi ja epävarmaksi.
Niin ainakin luulin.
Ja ajan myötä rakkauteni tätä miestä kohtaan katosi. Tuskani kaiken tapahtuneen johdosta, sen vuoksi, mitä hän minulle teki ja kun hän jätti minut, alkoi kadota myös.
Särkynyt sydämeni alkoi parantua.
Mutta oli yksi asia, joka esti minua parantumasta täysin.
Kului pitkän aikaa, mutta en pystynyt koskaan hyväksymään sitä tosiasiaa, että joku onnistui hajottamaan minut. Ja kun sallin sen tapahtuvan, se vainosi minua vuosia.
Olin kadottanut itsetuntoni ja sallin tuskani määrittää minut täysin. Ajattelin, että jokainen mies tulisi kohtelemaan minua samalla tavalla, koska en selvästikään ollut tarpeeksi vahva puolustamaan omaa sydäntäni.
Ja silloin ymmärsin – siinä ei ole mitään pahaa, että minua sattui. Eikä se koskaan ollut minun syyni. Kun sinua sattuu, tuo ihminen, joka sinulle sen tuskan aiheutti, on aina ainoa, jonka tulee kantaa siitä vastuu.
Joten minä muutuin. Ja kyllä, mina olin hajalla. Ja on mahdollista, että minulla tulee olemaan aina nämä arvet siitä tuhosta, jota tämä mies minulle teki.
En tarkoita sitä, että näiden henkisten haavojen tulisi määrittää minua millään tavalla. En yritä sanoa, että niistä pitäisi tulla merkittävä osa minua tai että minun tulisi hyväksyä ne sellaisina.
Tarkoitan, että asiat, jotka kävin läpi ja särkivät sydämeni, ovat osa minua. Ja se on asia, joka minun piti hyväksyä.
Mies rikkoi minut. Se ei tarkoita sitä, että olen heikko. Se tarkoittaa vainsitä, että minulla on suuri sydän ja päästin sinne väärän ihmisen.
Mutta minä en tule pyyhkimään sitä pois, jos esitän, ettei sitä koskaan tapahtunutkaan.
Enkä totisesti tule parantumaan, jos pakenen sitä tuskaa, joka minua on vainonnut, koska se tarkoittaisi sitä, että olen heikko.
Sen sijaan, minä olen tarpeeksi vahva kohdatakseni sen, että olen hajonnut.
Ja kaikkein tärkeintä – minä olen tarpeeksi vahva kohdatakseni sen tosiasian, että en koskaan tule olemaan se ihminen, joka olin aiemmin. Minä aina tulen pysymään hieman hajotettuna ja se on enemmän kuin ok.