Olen hiljalleen menettämässä maan jalkojeni alta. Minulla ei ole voimaa enää. On mahdotonta kuvailla tätä tilannetta, jossa olen. On mahdotonta saada kaikkia näitä tunteita ulos.
Olen niin väsynyt, että sieluni repeytyy palasiksi.
En pysty sietämään tätä sontaa tapahtumasta joka päivä. Olen niin kyllästynyt tähän tekohymyyn kasvoillani. Olen kyllästynyt esittämään, että kaikki on hyvin. Olen väsynyt pysymään vahvana.
Eikö minulla ole oikeutta hajota palasiksi? Eikö minulla ole oikeutta kadottaa itseäni hetkeksi, ottaa happea?
Kyllä, minä olen vahva. Kyllä, pystyn sietämään paljon, mutta tämä jättää jälkensä.
Tuo jatkuva kasassa pysyminen ja ongelmien kohtaaminen on jättänyt suuret jäljet minuun enkä ole varma, kuinka kauan pystyn kestämään tätä enää.
Vahvat alfa-naiset pystyvät ottamaan vastaan kaiken. Eikö niin? Kyllä, totta kai, mutta onko kukaan koskaan pysähtynyt ajattelemana, mitä heidän päänsä sisällä liikkuu, kuinka he tuntevat, jos heillä ei ole enää yhtään voimaa jäljellä?
Olen kyllästynyt ja väsynyt esittämään.
Olen vahva, mutta minun vartaloni ja mieleni on väsynyt. Ja jos raaputat hieman pintaa syvemmälle ja jos käytät hetken aikaa katsoakseni minua syvälle silmiin, sinä näet sen. Sinä näet, että olen hajoamaisillani.
En koskaan valinnut olla vahva, mutta elämä pakotti minut siihen.
Minun tuli kohdata ongelmani.
Sen sijaan, että olisin paennut ja piiloutunut painajaisiltani, minun tuli nousta niitä vastaan. Minä olin niin peloissani, että hetkeen en pystynyt liikkumaan enkä päässyt niistä irti, mutta minä pakotin itseni siihen.
Se oli joko taistelu selviytymisestä tai kohdata tappio. Minun piti valita.
Ja mihin minä päädyin?
Ainoa asia, jota nyt tunnen on kulunut ja väsynyt. En ole valmis uuteen taistoon ja usko minua, tämä ei ole loppu. On niin monta asiaa tulossa.
Kuinka löydän voimaa pysyäkseni voittajana? Kuinka löydän rohkeutta teeskennellä vielä yksi hymy, kun haluaisin vain kömpiä sänkyyn ja itkeä?
Muut ovat aina nähneet minut pelottomana ja kasassa. Muut olivat aina varmoja siitä, että voin ratkaista jokaisen ongelma, joka tielleni tulee. Heillä oli enemmän luottamusta minuun kuin minulla itselläni.
He tiesivät, että minulla on voimaa, mutta kukaan ei nähnyt sitä taistelua, joka oli sisälläni käynnissä. Kukaan ei koskaan tiennyt, että sieluni oli väsynyt ja olin hajoamassa. En koskaan antanut kenenkään nähdä sitä.
Totuus on se, että elin koko elämäni itsenäisenä. Pidin huolta itsestäni enkä koskaan pyytänyt keneltäkään apua. Ajattelin, etten tarvitse apua. Mutta minä todella tarvitsin.
En pystynyt tekemään kaikkea itse enkä pysty vieläkään. Nyt olen ymmärtänyt, että vaikka olisin kuinka vahva, minä saavutan hajoamispisteeni. Minä saavutan sen sillä hetkellä, kun sanon, etten pysty tähän enää yksin.
Loppujen lopuksi kenenkään meistä ei tule olla täysin yksin. Me kaikki tarvitsemme tukea. Ehkä emme koko ajan, mutta ehdottomasti heikkouden hetkellä, hetkillä, joissa emme näe tietä ulos.
Meidän kaikkien tulee kuulla kauniita sanoja ja saada taputuksia selkään aina silloin tällöin, vaikka olisimme kuinka vahvoja tahansa.
En koskaan halunnut pyytää kenenkään apua. Ajattelin, että se on heikkouden merkki. Mutta nyt kun olen hajoamisen partaalla, ymmärrän, että ei ole koskaan häpeä pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee.
Ennemminkin mahtavuutesi ja voimasi oikeasti näyttävät, milloin sinä et pysty jatkamaan yksin ja milloin sinun on otettava tarjottu apu vastaan. Silloin sinä voit olla oikea voittaja.
Nyt kaiken tapahtuneen jälkeen oikeasti haluan jonkun pitelevän minua. Ei väliä, kuinka vahva toivoisin olevani, päivän päätteeksi haluan jonkun ottavan minut syliinsä ja pitävän minua siinä.
En tarvitse taloudellista apua, olen itsenäinen. En tarvitse kenenkään fyysistä apua, koska löydän aina keinon tehdä mitä haluan itse.
Mutta joskus tarvitsen henkistä tukea.
Tarvitsen jonkun hemmottelemana minua ja kertomaan, että kaikki selviää kyllä, kun minä epäilen ja kun en kestä enempää. Ja siinä ei ole mitään häpeämistä.
Me kaikki tarvitsemme sen jonkun, joka on siinä meitä varten silloin kun sitä tarvitsemme. Me emme pysty kulkemaan elämämme läpi yksin ja jos meidän on pakko, jos valitsemme niin, silloin se ei ole elämisen arvoista.
On ok, ettei ole vahva koko ajan. On ok olla vahva muita varten, mutta sinun tulee antaa itsellesi tauko.