En olisi ikimaailmassa voinut kuvitellakaan lankeavani niin syvästi toiseen ihmiseen, ennen kuin sinä tulit elämääni. Sinä olit kaikki minulle. Olisin matkustanut maailman ääriin vain tehdäkseni sinut onnelliseksi. Koska onnellisuus kulutti minut heti ensi hetkestämme lähtien.
Kaikki, mitä meillä oli, vaikutti niin epätodelliselta, kuin jonkinlaiselta unelta, josta en halunnut herätä. Kuten kävi ilmi, se oli todellakin vain unta ja valitettavasti minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin herätä. Ja kun totuus iski vasten kasvojani, minä tunsin noiden unelmien olevan historiaa ja heräsin pahimmasta painajaisestani.
Sitä sinä olit minulle – kaikkein kaunein uni ja kaikkein kamalin painajainen.
Olin usein kuullut tarinoita siitä, miten ihmiset muuttuivat, miten jokin heidän sisällään oli mätää ja he pystyvät peittämään sitä jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa se tulee esiin. Sinä teit minusta uskovaisen ja noiden kamalien tarinoiden kertojan.
Sinä sanoit rakastavasi minua, muttet koskaan oikeasti tiennyt, miten rakastaa. Sinä rakastit niin myrkyllisellä rakkaudella, että se melkein tappoi minut sisältä.
En pystynyt näkemään sitä, mutta nyt näen sen selkeästi; sinä olit kuin nukke-mestari, vedit jokaisesta narusta. Sinulla oli kaikki oikeat sanat. Sinä tiesit tarkalleen, mitä sanoa ja kuinka sen sanoa päästäksesi ihoni alle ja saadaksesi minut tekemään asiat sinun tavallasi.
Sinun manipulaatio-kykysi olivat kaukana minun ymmärryksestäni, koska en ollut koskaan aiemmin törmännyt mihinkään sinun kaltaiseesi. Sinä sekoitit hyvän huonoon niin taitavasti ja luontevasti, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tekeillä, ennen kuin se oli ohi.
Mikään ei ollut koskaan sinun syytäsi; sinä sait minun ottavan syyt niskoilleni asioista, joista tiesin, ettei syy ollut minussa. Kun sinä menetit malttisi ja huusit minulle, se oli myös minun vikani, minä sain sinut tekemään niin. Minä olin vastuussa siitä, että minä sain sinut menettämään hermosi.
Sinä huusit ja kiljuit ja sait minut tuntemaan itseni pieneksi, vähiten merkitykselliseksi olennoksi maan päällä ja seuraavana hetkenä keksit tekosyitä käytöksellesi ja kuorrutit sokerilla kaiken sen, mitä oli tapahtunut.
Sinä sanoit mitä tahansa muuta, kuin sen, että myöntäisit sinun olleesi syyllinen. Anteeksipyytäminen ei koskaan ollut sellaista, joka tuntui sinusta mukavalta. Oli aina helpompi minun luovuttaa ja pyytää anteeksi. Kunnes en enää kestänyt.
Kunnes yhtenä päivänä päätin, että liika on liikaa ja minun piti paeta sitä helvettiä, jossa elin sinun kanssasi. Minä rakastin sinua yhä, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vetää raja ja asettaa itseni ensimmäiseksi. Minä unohdin, miten se tehdä sinun kanssasi. Minä unohdin, kuinka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa itseäni.
Minä rakennan itseäni uudelleen pala palalta, päivä päivältä, ei väliä, kuinka kauan se kestää. Haluan olla paras versio itsestäni. Haluan normaalin ja terveen parisuhteen, kun olen sellaiseen valmis.
Haluan jonkun sellaisen elämääni, joka hukuttaa minut suudelmiin sen sijaan, että hukuttaa minut kyyneliin.
Kaikki tunteeni kuuluivat sinulle, mutta minun oli aika ottaa ne takaisin itselleni. Oli minun aikani olla oikeasti onnellinen ja tiedän, että sinulla ei ole paikkaa elämässäni, jos haluan saavuttaa onneni.
Joten kiitos, kun näytit minulle, mistä minut on tehty. Kiitos, kun näytit minulle, että olen vahvempi kuin koskaan kuvittelin olevani. Koska sinun jättämisesi vaati minulta voimaa, jota en tiennyt omaavani. Kiitos, kun opetit minulle, miltä rakkauden ei koskaan pitäisi tuntua. Kiitos, kun mahdollistit minun tunnistaa oikea väärästä, kun se vihdoin tielleni osuu.
Kiitos ja hyvästi iäksi. Sinä et ole enää osa minua tai elämääni eikä sinulla enää ole paikkaa sydämessäni.