Minulla oli tapana sekoittaa nämä kaksi termiä keskenään, kuten varmaan useimmilla teistäkin. Ne ovat niin helposti sekaisin. Ei vain termeinä, vaan myös tunteina.
Tuhlasin niin paljon aikaa itkemällä joidenkin miesten takia, jotka eivät koskaan olleet alun perin oikeita minulle.
Uskoin todella, että menettämällä heidät menetin rakkauden. En olisi voinut olla enempää väärässä.
Vasta kun tapasin ikuisen ihmiseni, ymmärsin todella eron rakastumisen ja rakastamisen välillä.
Mikään, mitä olen koskaan aiemmin tuntenut, ei pääse lähellekään sitä, mitä tunnen nyt.
Rakastuminen on näet eräänlainen riippuvuus, jota tunnemme jotakuta kohtaan. Olemme heistä niin innostuneita, että he ovat kaikki, mitä voimme ajatella.
Haluamme olla heidän lähellään niin usein kuin mahdollista.
‘Jonkun rakastaminen’ on sitä, mitä meillä on, kun todellisuus astuu kuvioihin, kun hormonimme lakkaavat villiintymästä. Se ei ole riippuvuus, se on todellisuutta.
Kyse on molemminpuolisesta onnesta ja kasvusta. Kyse on siitä, että täydennämme toistemme elämää. Se on maailman paras asia.
Jotta kaikki olisi selkeämpää, tarkastellaanpa kuutta eroa rakastumisen ja rakastamisen välillä:
1. Rakastuminen tapahtuu tahattomasti, mutta jonkun rakastaminen tapahtuu vapaaehtoisesti…
Rakastuminen ei ole meidän kontrollissamme. Kyse on kemiasta, himosta ja ihastumisesta. Kyse on toisen ihmisen ihannoimisesta ja hänen nostamisestaan jalustalle.
Jonkun rakastaminen on sitä, mitä tulee kaiken ihastumisen, kemian ja himon jälkeen. Se on tunneside, jonka muodostamme.
Kyse ei ole siitä, että katsot kumppaniasi täydellisyyden muotona. Kyse on siitä, että tietää, että hän on virheellinen, ja rakastaa häntä silti.
Kyse on siitä, että päättää jäädä, vaikka aurinkoiset päivät menisivät ohi.
2. Rakastuneena oleminen on mukavuudenhalua, kun taas toisen rakastaminen on hänen asettamistaan etusijalle
Rakastuneena oleminen on sitä, että tarvitsee jonkun täyttämään tarpeensa. Se on läsnäoloa silloin, kun se on sopivaa.
Rakastaminen taas on epäitsekästä. Kyse ei ole vain ottamisesta, vaan myös antamisesta.
Kyse on siitä, että löytää aikaa toiselle. Kyse on siitä, että nauttii pelkästään siitä, että parempi puolisko on läsnä. Kyse on siitä, että saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi.
3. Rakastuminen voi olla tarvitsevaa, kun taas rakastaminen ei koskaan ole sitä.
On ihmisluonteemme mukaista, että meillä on kaikenlaisia odotuksia ihmisiltä. Sama pätee, kun olemme rakastuneita. Odotamme ihmisen käyttäytyvän tietyllä tavalla.
Saatamme esimerkiksi haluta, että hän soittaa tai tekstaa 24/7. Saatamme odottaa suuria romanttisia eleitä ja jatkuvia hellyydenosoituksia.
Todellisuus saattaa kuitenkin olla erilainen. Siksi odotuksiemme täyttymättömyys on yleisin syy eroon.
Toisen rakastamisessa on kyse yhteensopivuudesta. Kyse on molemminpuolisesta ymmärryksestä. Kyse on siitä, ettei toisesta tarvitse kuulla 24/7, mutta silti tietää, että on rakastettu.
4. Jonkun rakastamisessa on kyse luottamuksesta, kun taas rakastuneena olemisen ei tarvitse olla
Rakastuminen voi olla myös täynnä epävarmuutta. Meidän ei tarvitse tuntea oloamme turvalliseksi tai luottaa täysin toiseen ihmiseen rakastuaksemme häneen. Me vain putoamme ja toivomme, että hän saa meidät kiinni.
Todellinen rakkaus kuitenkin rakentuu luottamuksen varaan. Siinä ei ole tilaa epävarmuudelle tai mustasukkaisuudelle. Tunnemme olomme turvalliseksi hänen syleilyssään, ja haluamme, että hän tuntee samoin meitä kohtaan.
5. Rakastuneena oleminen on hallussapitoa, kun taas rakastaminen on jonkun vapauttamista
Rakastuminen antaa meille usein sen harhakäsityksen, että olemme toiselle velkaa. Että hän kuuluu meille.
Pidämme heistä liian tiukasti kiinni, koska he ovat onnellisuutemme pääasiallisia luojia.
Siksi joskus sabotoimme omia mahdollisuuksiamme löytää todellinen rakkaus. Me pakotamme tunteet. Tukahdutamme kumppanimme haluamalla hänet liian lähelle.
Toisen rakastamisessa on kyse siitä, että annat hänelle vapauden rakastaa sinua takaisin. Kyse ei ole siitä, että yrität liian kovasti pitää hänet elämässäsi.
Kyse on siitä, että rakastat häntä riippumatta siitä, onko hän rinnallasi vai ei.
Todellisen rakkauden pitäisi virrata, eikä sinun pitäisi koskaan joutua kerjäämään kenenkään huomiota, hellyyttä tai läsnäoloa elämässäsi. Kyse on tiimityöskentelystä ja yhdessä kasvamisesta.
6. Rakastumisen ei tarvitse kestää, kun taas rakkaus voi olla ikuista
Rakastuneena oleminen voi kestää lyhyemmän tai pidemmän aikaa, mutta sillä on loppunsa. Se perustuu ihastumiseen, himoon, aivokemikaaleihin, jotka antavat meille tuon koukuttavan halun tunteen.
Rakkaus ei kulu pois. Se ei vähene. Se ei haalistu. Rakkaus pysyy, tapahtui mitä tahansa. Se on jatkuvaa, vaikka suhteen kuherruskuukausivaihe onkin historiaa.
Loppujen lopuksi on tärkeää muistaa, että rakastuminen ja rakastaminen eivät missään tapauksessa sulje pois itserakkautta.
Päinvastoin, se toivottaa sen tervetulleeksi. Vasta kun todella rakastat, hyväksyt ja arvostat itseäsi, pystyt antamaan samat, puhtaat tunteet toiselle ihmiselle.