Uskotko sinä sielunkumppanuuteen? Uskotko siihen, ettemme ole kokonaisia ja että meillä kaikilla on toinen puoliskomme, ihminen, joka on tarkoitettu meille?
Uskotko siihen, että meidän kaikkien on tarkoitettu olevan yhdessä jonkun kanssa? Että sielumme etsii sitä toista ihmistä ilman, että olemme siitä tietoisia?
Uskotko siihen, että on olemassa ihminen, joka on syntynyt olemaan meidän omamme? Että on olemassa joku, joka on luotu sinua varten?
Uskon, että et.
No, en minäkään uskonut siihen. Ajattelin sen olevan pötypuhetta. Että tämä on jotain, mitä on keksitty Hollywoodissa ja tämä on totta vain romanttisissa elokuvissa ja kirjoissa.
Kunnes tapasin hänet.
Saatat pitää tätä kliseenä, mutta totuus on, että heti kun näin tämän miehen, tiesin sen. Se tuntui kuin elokuvissa. Tunsin, että aika pysähtyi ja pystyin näkemään vain hänet.
Tuntui, kuin olisin tuntenut tämän miehen aina, hän vaikutti niin tutulta. Kuin olisin käyttänyt koko siihen astisen elämäni etsiäkseni häntä, ilman, että olin siitä tietoinen.
Se ei johtunut hänen ulkonäöstään tai siitä, miten hän puhui minulle, vaan se oli jotain, mitä en voi vieläkään selittää. Jokin vain veti minua hänen puoleensa.
Tuntui, kuin välillämme olisi ollut jokin näkymätön magneettinen kenttä.
Ja siitä hetkestä lähtien tiesin, että hän oli minun sielunkumppanini. Tiesin, että hän oli minun toinen puoliskoni ja ihminen, jonka kanssa minun oli määrä olla.
Ei, hän ei aiheuttanut perhosia vatsaani. En tuntenut sitä tavallista jännitystä, kun tunnet jonkun uuden ihmisen, josta pidät.
Tämä mies tuntui kuin kodilta. Hänen kasvoihinsa katsominen rauhoitti minua. Hänen hymynsä näkeminen sai minut unohtamaan kaikki murheeni.
Kun olin hänen lähellään, tunsin oloni turvalliseksi eikä mitään pahaa voisi tapahtua minulle.
Kun olin hänen kanssaan, tunsin oloni turvalliseksi, koska tiesin hänen olevan aina tukenani. Tiesin, että hän pitäisi kädestäni kiinni elämän käydessä rankaksi ja tiesin, että hän olisi rinnallani.
Yhtäkkiä elämälläni oli merkitys. Tunsin, että elämäni oli paljon helpompaa.
Mutta valitettavasti tämä ei kestänyt niin kauan, kuin luulin. Valitettavasti meidän satumme ei kestänyt ikuisesti. Valitettavasti tämä mies lähti luotani.
En koskaan tule tietämään, tunsiko hän samoin kuin minä. En koskaan tule tietämään, jos hän oikeasti piti minua hänen toisena puoliskonaan.
Onko mahdollista, että joku ihminen on sinun sielunkumppanisi, mutta sinä et ole hänen? En taida koskaan tulla saamaan sitä selville.
Mutta tämä ei ole se olekaan pointtini. Minä en tule muistamaan kaikkea sitä hänen aiheuttamaansa tuskaa, kun hän jätti minut.
Minä yritän kovasti unohtaa kaikki ne hänen vuoksee vuodattamani kyyneleet ja kaine, mitä kävin läpi sen jälkeen, kun hän kuului menneisyyteeni.
En tule puhumaan siitä, miten en vieläkään ole toipunut hänen lähdöstään, vaikka yritän todella kovasti tehdä niin.
Totuus on, että on kulunut jo vuosia siitä, kun tämä mies lähti elämästäni.
Ja minulla on ollut monta muutakin miestä elämässäni. Oli joitain mukavia ja joitain vähemmän mukavia miehiä. Oli aikoja, kun ajattelin jopa rakastavani joitain näistä miehistä.
Jotkut näistä miehistä kyydittivät minua tunteiden vuoristoradalla. He herättivät erilaisia tunteita minussa.
Mutta kukaan heistä ei saanut minua tuntemaan samoin, kuin hän. Yksikään heistä ei pystynyt samaan. Enkä ole varma, tuleeko kukaan koskaan pystymäänkään.
Ja siksi vieläkin pidän häntä sielunkumppaninani, vaikka hän ei ole osa minun elämääni.
Älä ymmärrä minua väärin – lakkasin toivomasta, että palaisimme koskaan yhteen. Hyväksyin sen tosiasian jo kauan sitten, ettei hän ole minun ikuinen ihmiseni ja etten vietä loppuelämääni hänen kanssaan.
Mutta se ei muuta sitä totuutta, että hän on aina minun ihmiseni ja sielunkumppanini. Sit hän tulee aina olemaan.