Kun joku jätetään, kun suljetaan ovi toisen elämään ulkopuolelta, kun sanotaan viimeiset jäähyväiset, kiinnitä huomiota siihen, mitä sanot. Kun olet lähdössä toisen ihmisen elämästä, valitse sanasi viisaasti. Koska kerran kun sanot sanomasi ääneen, siitä ei ole paluuta. Et voi ottaa sanojasi takaisin ja et voi sanoa asiaasi uudestaan tehdäksesi sen oikeaksi, jos se ensisanomalla meni väärin. Kerran kun sanot ne sanat, viimeiset jäähyväiset, tuho jonka saat aikaan, on pysyvä, mutta tapa jolla hyvästit sanot, merkitsee. Tapa, jolla asian esität, määrittelee sen, kuinka paljon tuhoa saat aikaan.
Katso, on olemassa tyttö, joka näyttää ihan samanlaiselta normaalilta tytöltä ulospäin, kuin kaikki muutkin. Hän on nätti jollekin, jollekin toiselle ei niin kovin. Hän on hauska ja fiksu jollekin, jollekin toiselle ei niin kovin. Joku rakastaa häntä, joku toinen ei niin kovin. Hän on tarpeeksi hyvä jollekin, jollekin toiselle ei juuri. Mikään näistä ei olisi merkityksellistä, jos hän olisi tarpeeksi hyvä hänelle itselleen. Hän oli aikaisemmin, mutta ei enää.
Kun joku josta välität täysin näyttää sinulle päivä toisensa jälkeen, ettei pidä sinua tarpeeksi hyvänä. Kun joku jonka valitset joka päivä ei vaivaudu valitsemaan sinua. Kun joku on ensimmäinen prioriteeteissasi ja sinä asetut alas hänen listallaan, ei väliä kuinka vahvana itseäsi pidät, tulet kuulemaan epäilyksen äänen korvissasi, että sinä et ole tarpeeksi hyvä. Ja jos et tuki tällaisten ihmisten suuta tai joku muu ei tule rinnalle näyttämään sinulle, että olet todellakin tarpeeksi hyvä, päädyt ajatukseen, ettet ole tarpeeksi hyvä. Juuri näin kävi hänelle.
Kun priorisoit ylös jonkun sellaisen, joka ei ole kovin hyvä sinulle, se on tuhoon tuomittu huonosti sinua kohtaan. Kun toivotat tervetulleeksi jonkun elämääsi, jonkun sellaisen joka ei tiedä, mitä tehdä kiltteydellesi, olet tuhottu hajoamaan tämän ihmisen vuoksi. Ja tämä on juuri se alamäki, joka tapahtui hänelle.
Hän tuntee menettäneen oman elämänsä hallinnan. Hän vain inhoaa herätä aamulla joutuakseen tuntemaan ajatustensa tulevan lytätyksi. Hän inhoaa hänen omia demonejaan, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka päästä niistä eroon. Ihan kuin hän ei haluaisi olla normaali. Mutta kuinka päästä takaisin normaaliin, kun mitä tahansa teet on jollain tapaa aina liian vähän?
Hänellä ei ole enää voimia jäljellä taistellakseen esteitä vastaan, jotka tielle tulee. Jotenkin, sama mitä hän tekee, on joko väärin tai ei riittävän hyvin. Asiat ei koskaan mene hänen toivomallaan tavalla ja kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen aivan varmasti. Kun tunnet jatkuvasti olevasi elämän lytättävänä, jossain pisteessä sinulla ei ole enää voimia nousta takaisin jaloillesi ja taistella vastaan. Hän päätti jäädä alas ja antaa kaiken mennä menojaan, koska hän ajattelee niin käyvän joka tapauksessa.
Hän syyttää itseään, kun kuka tahansa ihminen jättää hänet. Hän kysyy jatkuvasti itseltään, onko jotain tehtävissä, jotta hän voisi sen estää. Hän kyselee itseltään mitä hän teki, että sai toisen kävelemään ulos hänen elämästään. Olisiko hänellä tänään paremmin, jos hän olisi nauranut enemmän tai jos hän olisi tehnyt kaiken mitä he olisivat tarvinneet? Olisivatko he pysyneet hänen luonaan?
Hän ei pysty muistamaan, milloin joku viimeksi priorisoi hänet. Hän on se ihminen, joka aina pistää muut itsensä edelle. Hän aina antaa kaikkensa ja parhaansa, mutta jotenkin ihmiset eivät välittäneet tarpeeksi huomatakseen sen. He eivät ole huomanneet hänen ponnistelujaan, hänen ’luopumisiaan’ miellyttääkseen heitä ja luoja tietää mitä muuta. Kukaan ei välittänyt huomatakseen, että hän olisi ansainnut kaiken, mutta ei saanut mitään.
Hän hädin tuskin löytää voimaa suoriutuakseen itse. Hän tuskin löytää itse ulos pimeydestä. Ja sinun tulee myöntää se – me kaikki tarvitsemme hieman apua silloin tällöin. Me emme ole luotuja elämään elämäämme yksin. Joskus me tarvitsemme pienen ystävällisen muistutuksen ymmärtääksemme, että olemme itseasiassa tarpeeksi hyviä. Hän tarvitsee pienen muistutuksen siitä, että mitä hän ajattelee, on vain pääosin hänen oman mielensä tuotosta.
Hän tarvitsee jonkun muistuttamaan hänelle, että hän ei koskaan tule olemaan tarpeeksi väärälle ihmiselle. Mutta se on ok. Hän tarvitsee muistutuksen siitä, että hän tulee olemaan enemmän kuin tarpeeksi sille oikealle ihmiselle.
Hän tarvitsee muistutuksen, että elämässä pahat asiat tapahtuvat, mutta että hän on vastuussa, kuinka monta pahaa asiaa hän sallii itselleen tapahtua.
Häntä tulee muistuttaa siitä, että vaikka pahat päivät tuntuvat loputtomilta, aina lopulta näkyy valoa tunnelin päässä. Kaikki minkä kanssa hän tänään taistelee, on huomenna unohdettu. Koska mikään siitä ei ole merkityksellistä 24 tunnin päästä.
Hän tarvitsee jonkun muistuttamaan häntä, että ei jokainen, josta hän pitää ole välttämättä hyvä. Vain koska hyvä ihminen pitää jostain, ei tarkoita sitä, että se joku olisi automaattisesti hyvä. Useassa tapauksessa, se on juuri päinvastoin. Hyvät ihmiset viehättävät myrkyllisiä ihmisiä koko ajan. Kerro tämä hänelle. Kerro tämä kaikki hänelle.
Muistuta häntä hänen hyvistä puolistaan. Kerro hänelle kuinka paljon hän merkitsee sinulle. Kerro hänelle, että elämällä on paljon enemmän ja ihmisillä on paljon enemmän ja hänellä on itsellään paljon enemmän hyvää kuin hän sallii itsensä juuri nyt uskoa. Ole hänen kallionsa, johon tukeutua. Ole hyvä hänelle kuten hän on ollut hyvä kaikille muille tähän asti.
Näytä hänelle, että hän on oikeasti tarpeeksi hyvä. Hän vain tarvitsee pienen sysäyksen päästäkseen takaisin raiteilleen. Lupaan sinulle, yhtenä päivänä olet onnellinen siitä, että teit tämän. Koska yhtenä päivänä, kun hän on täysin toipunut, tulet näkemään hänen häikäisevän puolensa ja sinä luojan kiitos olit siinä häntä varten pahoina päivinä ja tulet elämään nyt hänen kanssaan hänen hyvät päivänsä. Koska se tulee olemaan unohtumatonta ja taistelun arvoista.