Sille, jota tämä koskee,
Kirjoitan tämän, koska en saa huomiota. En avaa sydäntäni, sieluani tai ajatuksiani sinulle sen vuoksi, että tarvitsen jonkun sääliä tai mitään sellaista.
Kirjoitan tämän siksi, etten pysty pitämään tätä sisälläni enää.
Olen kyllästynyt piilottamaan tunteeni ja lopulta räjähdän. Peitän kaiken ja käsittelen ne itsekseni.
Siksi minulta vie ikuisuuden kerätä hajonneet palaseni kasaan. Siksi luisun pois ja näen kaukaisuuden koko ajan.
Kuinka voin kuunnella jotain muuta ja kuinka voin auttaa, jos minäkin kaipaan korjaamista?
Taistelen päästäkseni yli sydänsurustani. Taistelen päästäkseni eteenpäin. Taistelen itseni uskomisen kanssa.
Taistelen saadakseni päästäkseni ylös aamuisin enkä saa unta iltaisin. Tuijotan kattoa ihmetellen, olinko se minä, teinkö jotain ja jos ansaitsin kaiken tämän, mitä käyn läpi.
Ansaitsinko tulla hylätyksi? Enkö ole tarpeeksi hyvä?
Se sattuu eniten, kun ihminen, joka sai sinut tuntemaan itsesi erityiseksi saa sinut tänään tuntemaan itsensä ei toivotuksi. Se sattuu, koska mielesi vakuuttaa sinulle, että et ole tarpeeksi hyvä.
Mielesi antaa sinulle puheen siitä, kuinka et ole tarpeeksi hyvä, kuinka on olemassa joku toinen ja kuinka et ansaitse edes enää elää, jätetty yksin ilman toista tai tulla toisen ihmisen rakastetuksi.
Kun olet jonkun lähettyvillä niin paljon niin pitkään, heistä tulee osa sinua. Ja kun he muuttuvat tai lähtevät pois, et tiedä enää, kuka olet.
Sinut vain jätettiin siihen yksin, tyhjin käsin miettimään, mitä tehdä itsensä kanssa.
Ja silloin mielesi – no mielesi muuttuu ääliöksi, joka jatkaa hyökkäystään levottomana ja masentuneena ja tuhoaa itsetuntosi kuin sydänsurussa ei olisi itsessään jo tarpeeksi.
Joskus tuntuu siltä, että minun tulee suoristaa hiukseni, laittaa rajaukset silmiin ja kiiltoa huuliin ja sitten kysyä itseltäni: ”Miksi?”.
Miksi yritän näyttää hyvältä, ketä varten? Mikä pointti on näyttää hyvältä, kun kukaan ei ole siinä sitä huomaamassa.
Miksi asettaisin kasvoilleni parhaan lookini, kun se yksi, jonka tulisi nähdä minut hehkuvana, ei ole enää minun?
Pahin asia kaikista on se, että oikeasti haluaisin vain unohtaa, mutta silti toivon, että asiat vielä palaisivat takaisin ennalleen – tiedäthän, siihen aikaan, kun olin onnellisempi. Toivon koko ajan, että olen onnellinen taas.
Joten, jos olit pohtinut, tyttö, jonka sydän on särkynyt, on sekasotku.
Sydämen särkeneen tytöllä sisällä on lasinsirpaleita, jota hän yrittää kasata takaisin yhteen. Mutta sen sijaan, että hän saisi niitä kasaan, hän vain satuttaa itseään.