Miehelle, joka särki sydämeni. En usko, että ymmärrät, mitä sinä olet tehnyt. En usko, että ymmärrät, miten olet minut rikkonut. En usko, että koskaan ymmärsit minua yhtään ja se on sääli, koska nyt tulet sen kuulemaan.
Kuinka saatoit tehdä niin minulle? Kuinka saatoit jättää minut itkemään yksin itseni uneen? En koskaan nukkunu ja sinä tiesit sen. Tiesit sen viimein, kun luit lähettämäni viestit, päiviä myöhemmin luit ne ja jätit minut yksin, et koskaan vastannut.
Olin sinulle kuollut… Olen sinulle kuollut. Tiesit kaiken, mitä olin käynyt läpi ennen tapaamistamme, tiesit etten halunnut päästää ketään sisälleni.
Löysit minut, tavoittelit minua, saalistit minut. Ja minkä takia? Minkä hiton takia? Oliko kaikki vain peliä sinulle? ”Kohtele heitä ilkeästi pitääksesi heidät ihastuneena” sinä sanoit. Hyvää työtä kaveri, koska minua et pitänyt ihastuneena, sinä työnsit minut pois luotasi niin kauas, että menetit minut.
Minulla oli suojamuurini korkealla suojaamassa minua ja suojaamassa sydäntäni. En halunnut tuntea menettämisen tuskaa. En halunnut tuntea ahdistusta, joka seuraa kerta toisensa jälkeen pettymysten jälkeen, en halunnut tulla käytetyksi, tuntea rakkaudettomuutta, tuntea kun minua ei haluta enkä ole ’tarpeeksi hyvä’.
Totuus on, että MINÄ OLEN TARPEEKSI HYVÄ!!
Olit vain liian itsekäs nähdäksesi sen. Kerroin pelkääväni, että minua satutetaan uudestaan. Yritin työntää sinua pois sen pelon vuoksi, että jos päästän tämän ihmisen sisälle elämääni, hän rikkoo minut heti, kun olen saanut palaseni jälleen kasattua.
Pyysit minua luottamaan sinuun, pyysit päästämään sisään, pyysit etten juoksisi karkuun. Lupasit, että kohtelet minua kuin prinsessaa, että ansaitsen niin paljon enemmän kuin olen ennen saanut. Sinä sanoit rakastavasi minua. Täysin ja täydellisesti. Sinä valehtelit… Sinä rikoit lupauksesi.
Entä sitten, jos sinua on loukattu aiemmin – eikö meitä kaikkia muka?! Et ole mitenkään erikoinen, me kaikki olemme läpikäyneet huonoja asioita, jotka melkein meidät tappoi. Ero on siinä, että käytit epävarmuuttasi ja asioitasi sitä ihmistä vastaan, joka oli vierelläsi ja olisi ollut tukenasi kaikissa asioissa.
Se ihminen, joka rakasti sinua kunnolla. Et päästänyt minua sisään, teit sen, mitä pyysit minua olemaan tekemättä. Jätit minut ulos kylmään. Kuinka pystyt olla niin sydämetön?!
En koskaan pahoittele sitä, että rakastin sinua – rakkaus ja huomio, jotka sinulle annoin olivat enemmän kuin olisit ansainnut.
Se oli rakkaus, jonka minä ansaitsin. Sinä et koskaan rakastanut minua; kerroit minulle sen, mitä ajattelit minun haluavan kuulla. Jos rakastat jotain niin kuin väitit, et KOSKAAN satuttaisi häntä, saisi häntä itkemään tai saamaan hänet tuntemaan hyväksikäytetyksi.
Välititkö edes? En usko, että välitit etkä välitä vieläkään. Jos olisit välittänyt, jos olisit rakastanut minua, jos olisit halunnut minut elämääsi, olisit taistellut minusta, taistellut meistä.
Minä taistelin meidän molempien puolesta ja nyt olen uuvuksissa.
Kuinka pystyit muuttamaan sen miehen, johon rakastuin siksi mieheksi, joka olet nyt? Sanon ’mies’, mutta käytän sitä termiä hyvin löyhästi, koska ollaksesi mies, et olisi raukkamainen, julma valehtelija.
Aluksi olit niin kiihkeä, hukutit minua kohteliaisuuksilla. Juttelimme joka päivä aikaisille tunneille saakka. Olit mies-versio minusta.
Meillä oli välitön yhteys. ET OLE MITÄÄN SIITÄ, MILLAISEKSI ITSESI LOIT! Sinulla on kaksi persoonaa: rakastava, lämmin ja huomaavainen puoli ja sitten kylmä, tunteeton, sydämetön ja ajattelematon puoli. Puoli, josta en tiennyt ennen kuin oli liian myöhäistä. Ennen kuin olin jo langennut sinuun.
Siitä puolesta en pitänyt. Sait minut hermostumaan lähelläsi. Se teki minut niin ahdistuneeksi, että voin pahoin. En pystynyt avautumaan sinulle täysin. Pelkäsin, että juokset pakoon. Pelkäsin, että teen tai sanon vääriä asioita. Pelkäsin koko juttua.
Miksi muutuit yhtäkkiä niin kylmäksi ja tavoittamattomaksi? Ainoa aika, kun tunsin sinut lähelläni, oli silloin kun oltiin intiimisti ja silloinkaan se ei ollut sitä, mitä se oli ollut aiemmin. Jälkeenpäin minun teki mieli itkeä. Minä itkin jälkeenpäin, mutta et sitä tiennyt, koska piilotin nuo kyyneleet sinulta sillä välin, kun sinä nukahdit saatuasi haluamasi.
Se alkoi olla kaikki sinua, mitä sinä haluat, mitä sinä tarvitset. Et kertaakaan ajatellut minua ja kuinka minä tunnen, se oli ok. Muutuit ihmiseksi, jota en enää tuntenut. Menetin yhteyden sinuun. Olla jonkun kanssa ja tuntea itsensä niin yksinäiseksi on lamaannuttavaa.
Olla yhdessä sen henkilön kanssa, jota opit rakastamaan koska luulit voivasi ja tulla torjutuksi uudelleen ja uudelleen tappoi minut sisältä.
Huomasin muuttuvasi minua kohtaan, hädin tuskin näit minut, peruit suunnitelmia, jätit minut yksin sinun luoksesi tunneiksi ja vain halutaksesi tuntea minut silloin, kun sinä halusit jotain. Hyvä kun puhuit minulle, viestejä tuli harvemmin ja olit vaiti puhelimessa kun yritin keskustella kanssasi monen puhumattoman päivän jälkeen.
Tiedätkö miltä tuntuu tulla kohdelluksi kuin vaihtoehto, tulla kohdelluksi, kuin sinulla ei olisi väliä… Tulla kohdelluksi kuin roskaa? Kyllä vain, tietysti sinä tiedät… Se tapahtui sinulle eikö vain. Tiedät sen tuskan. Tiedät sen kivun. Tiedät sen kaiken ja silti ajattelit sen olevan ok, että voit tehdä sen saman viattomalle ihmiselle, joka halusi sinulle vain parasta. Kuinka saatoit?
Sinä väärinkäytit rakkauttani ja huomiotani tarpeinesi ja läheisriippuvuutesi kanssa. Sinä olit erehtynyt. Et pystynyt näkemään kauemmas itsestäsi nähdäksesi, että annoin sinulle jotain mitä tarvitsit. Jotain, mitä minä tarvitsin. Jotain, mitä en koskaan saanut takaisin.
Halusin olla lähelläsi. Halusin sinut elämääni, vaikka teit sen minulle niin vaikeaksi. Se oli rakkautta beibi, miksi muutit sen joksikin niin väärältä tuntuvaksi, joksikin luonnottomaksi? Minun oli aina hyvä yksin. Minun oli hyvä elää elämääni ja olla oma itseni. Varastit sen minulta ja halusin sinun tekevän sen niin, että rakastaisin sinua vielä enemmän.
Sen sijaan se sai minut vihaamaan sinua sen vuoksi, mitä laitoit minut käymään läpi.
Pidit minua itsestäänselvyytenä. Ajattelit, että kohtelemalla minua huonosti saat minut pysymään kiinnostuneena. Ajattelit, että kun sinulla on ohjat, sinulla on voima.
Otin takaisin itselleni sen voiman sinä päivänä ja jätin sinut. Kävelin pois… Totta puhuen laitoit minut juoksemaan.
Sait minut tekemään sitä, mitä olin yrittänyt, mutta lepertelit minut ympäri valheillasi ja väärillä lupauksillasi. Ajattelit, että pysyisin.. Ajattelit, että kestäisin sinua ja kahta persoonaasi. Et ollut rakkauteni arvoinen. Et ole kyyneleideni ja ajatuksieni arvoinen.
Jätit minut vuotamaan sydäntäni sinulle ja sinä jätit minut huomaamatta. Vieläkin ignooraat minut, miksi?! Suljet tyttöystäväsi ulos silloin, kun hän sinua tarvitsee. Tarvitsin sinun olevan minua varten juuri niin kuin minä olin sinuavarten, mutta et koskaan tullut.
Lähetin sinulle viestin, kun asiat kävivät raskaiksi. Ne kävivät raskaaksi sinun vuoksesi. Sinä et koskaan vastannut. Et jättänyt minulle muuta mahdollisuutta, kuin lopettaa. Niin typerältä kuin se kuulostaa, en olisi halunnut. Halusin saada sen toimimaan.
Tiesin, että jos avautuisit minulle, päästäisit minut sisään ja lopettaisit olemasta niin epävarma ja kylmä, me olisimme olleet mahtavat yhdessä. Et koskaan antanut minulle tai meille mahdollisuutta. Sen sijaan valitsit helpon tavan ja välttelit minua kaikin seuraamuksin.
Se sattuu syvälle, että siinä olet OIKEA SINÄ.
Taivuin taaksepäin taipuakseni sinuun ja tarpeisiisi, tein kaiken minkä pyysit. Ymmärsin sinun olevan kiireinen, ymmärsin, että sinulla on elämä, johon en aina mahtunut. Juttu kuitenkin on, etten koskaan oikeasti mahtunut elämääsi. Olin siellä sopivasti, lelunasi, tylsyytesi tappajana.
Ei ollut ponnisteluja, romantiikkaa, mitään mikä pitäisi minut. Et saanut tuntemaan itseäni erityiseksi. Annoit minulle piiskaa. Et antanut minulle muuta kuin pelkoa ja tuskaa.
Haluaisin ajatella, ettet tehnyt mitään tätä tahallasi, mutta ehkä teit – kuka tietää, koska oikeasti en tunne sinua ollenkaan. Kuinka voit olla noin kylmä ja raaka ihmiselle, joka ei tehnyt mitään väärää? Joka ei koskaan satuttanut sinua.
En olisi koskaan satuttanut sinua. Miksi lopettaa kaikki yhteydenpito ennen kuin kävelin pois – oliko se tapasi varmistaa minun lopettavan suhteemme, jotta sinä voisit esittää uhria ja saada mitä sinä haluat?
Onko sinulla munaa kertoa minulle, ettet halunnut parisuhdetta, että olet sitoutumiskammoinen?
Miksi pyysit minua tyttöystäväksesi, miksi kerroit rakastavasi minua, jos et koskaan tarkoittanut sitä? Päästäksesi housuihini?! Minulla on niin paljon kysymyksiä, joihin en koskaan saa vastauksia, koska olet kusipää. Tällä tavoin oletettavasti lopetan.
Sanon tosin vielä tämän – et ehkä ajattele sitä nyt, tai ehkä et edes näe sitä oikealla tavalla nyt. Mutta viikon päästä, kuukauden päästä tai vuoden päästä, sinä TULET katumaan sitä, että kohtelit minua näin. Kadut sitä, että päästit minut menemään.
Pian näet, mitä sinulla oli, kun sinulla oli minut. Sinä tulet huomaamaan, ettet menettänyt minua. Ei, et vain pystynyt pitämään minua. Joten nyt tällä välin, kun sinulla on kiire tehdessäsi asioita, jolloin sinulla ”ei ollut aikaa” minulle, kiire päästä uuteen parisuhteeseen jota et halua, sinulla on kaikki hyvin.
Silloin se iskee sinuun, silloin kun sinä koet tuskan, jonka minä kävin läpi. Silloin sinä TOIVOT, että voisit palata ajassa taakse päin ja kohdella minua oikeudenmukaisesti.
Silloin minä pystyn katsomaan sinua jälleen silmiin ja sanoa, ”Nyt tiedät, miltä se tuntuu.” Nyt voit kärsiä, kuten sait minut kärsimään. Paitsi että minä en koskaan saanut sinua tuntemaan tuskaa, sinä teit sen itse itsellesi ja sinulla on vain itsesi syytettävänä.
Minulta sinulle, paras asia jonka minä tein, oli lähteä luotasi pois.
Tulen aina rakastamaan sinua, mutta juuri nyt olen keskellä parantumisprosessia. Minulla on vieläkin sinua ikävä ja olen vielä surullinen. Tuo surullisuus on elämälle, jonka tiedän olleen meille mahdollinen, miehelle johon rakastuin, miehelle joka voi nyt rakastua minuun uudelleen ja uudelleen.
Olen vapaa löytämään jonkun, joka oikeasti haluaa minut lähelleen, joka tekisi kaikkensa minun vuokseni, jolle minä olen ykkönen, joka antaa minulle koko maailman. Annoin sinulle niin monta mahdollisuutta etkä sinä käyttänyt niitä. En ole pahoillani siitä, että jätin sinut.
Olen pahoillani siitä, etten tehnyt sitä aiemmin, kun näin merkit, mutta päätin jättää ne huomioimatta. Rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän.
Minä olen se, joka pääsi pois.