Luulin aina, että löytäisin miehen, johon rakastuisin ja eläisimme onnellisina elämän loppuun asti. Ajattelin, että kun kerran tapaisin jonkun erityisen ihmisen, hän olisi minun ihmiseni, sielunkumppanini ja todellinen kumppanini.
Mutta valitettavasti niin ei käynyt. Sen sijaan tapasin ihmisen, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä. Ja pahinta oli se, että pystyin näkemään merkit, jotka huusivat hänen olevan huono jo kilometrien päästä, mutta päätin silti antaa hänelle mahdollisuuden.
Olin naiivi ja luulin, että rakkaus voisi muuttaa kenet tahansa, jopa hänet, joka oli niin sekaisin.
Niin alkoi meidän tarinamme – se, jossa minä kärsin ja hän sai kaiken, mitä oli koskaan halunnut. Minua oli niin helppo hallita, koska rakastuin häneen ja ajattelin, että jonkin ajan kuluttua hänkin rakastuisi minuun.
Mutta sitä hän ei halunnut.
Sen sijaan hän halusi tytön, joka tekisi asioita niin kuin hän halusi, joka rakastaisi häntä ja antaisi anteeksi hänen virheensä, jotka hän toisti yhä uudelleen ja uudelleen.
Hän halusi tytön, joka piti suunsa kiinni, koska hänellä oli aina jotain fiksua sanottavaa. Hän oli onnellinen nähdessään, että olin lintu häkissä, mutta tällä kertaa se ei ollut kultainen.
Se oli häkki täynnä kurjuutta ja tuskaa, häkki, jossa tunsin oloni niin huonoksi, että se antoi hänelle mahdollisuuden tuhota minut.
Rakastin kerran miestä, joka ei pystynyt rakastamaan minua takaisin. Ehkä se oli vain hänen päätöksensä, sillä jos hän olisi rakastanut minua, hän ei olisi satuttanut minua niin pahasti.
Sellaista ei tehdä ihmisille, joita rakastaa. Rakastin häntä koko sydämestäni ja sielustani ja ajattelin, että hän muuttuisi ja että hän kohteli minua huonosti vain siksi, että hänellä oli ongelmia elämässään.
Mutta nyt tiedän, että minun ei olisi pitänyt puolustella häntä. Siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun hän kohteli minua niin kuin en ansainnut, minun olisi pitänyt jättää hänet. Mutta tuolloin en ollut tarpeeksi vahva tekemään sitä.
Rakastin kerran miestä, joka lupasi minulle elämän, jonka ansaitsin. Mutta sen sijaan hän tarjosi minulle helvetin, jossa minun täytyi uhrata asioita, jotta hän tuntisi itsensä onnelliseksi.
Laitoin elämäni jäihin hänen takiaan, eikä hän edes kysynyt minulta, miksi tein niin, kun hän näki, ettei se tehnyt minua onnelliseksi. Hän tiesi, että tekisin mitä tahansa hänen vuokseen, joten hän antoi minun vain hukkua hänen myrkylliseen rakkauteensa.
Hän ei koskaan nähnyt mitään vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi, vaikka hän halusi minun tekevän asioita hänen puolestaan. Hän ei koskaan kohdellut minua oikein eikä antanut minulle ansaitsemaani rakkautta.
Mies, johon ihastuin niin kovasti, oli itsekkäin ihminen, jonka olin koskaan tavannut, mutta rakastin häntä silti koko sydämestäni ja sielustani, enkä ajatellut, että voisin päästä hänestä eroon.
Rakastin kerran miestä, joka sai minut ajattelemaan, että minä olin se rakastamaton. Hän sai minut ajattelemaan, etten ansainnut rakkautta, josta ihmiset kirjoittavat kirjoja.
Hän sai minut uskomaan, etten ansaitse mitään erityistä ja että minun pitäisi tyytyä siihen, mitä hän antoi minulle. Tuo mies ei koskaan ajatellut minun tarpeitani ja toiveitani, vaan hän uskalsi ottaa itselleen oikeuden ajatella ja tuntea minun sijastani.
Hänen seurassaan minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään maalaisjärkeä ja että hänellä oli aina viimeinen sana. Hän vei järkeni, vapaan tahdon ja oikeuden tuomita.
Hän halusi vain muuttaa minut nukeksi, jota hän voisi hallita antamalla tälle vain rakkauden murusia pöydästään. Ja vaikka se näytti kamalalta, jonkin aikaa luulin, että hän teki oikein.
Olin sokea näkemään, että hän käytti minua hyväkseen koko sen ajan ja että olin vain joku, joka oli olemassa todistaakseen hänelle, että myös häntä voi rakastaa ja että hän ei ollut niin rikki kuin ihmiset luulivat.
Rakastin kerran miestä, joka sai minut menettämään luottamukseni rakkauteen. Hänen takiaan luulin, etten enää koskaan löytäisi rakkautta. Luulin, ettei kukaan haluaisi minua, näin rikkinäisenä ja surullisena.
Luulin, että hänen takiaan en koskaan löytäisi miestä, joka rakastaisi minua niin kuin ansaitsisin, koska hän aina sanoi minulle, ettei sellaisia miehiä ole olemassa.
Hän kertoi minulle, että miehet vain teeskentelevät rakastavansa tyttöjä ja jonkin ajan kuluttua pitävät heitä itsestäänselvyytenä. Hän kertoi minulle myös, että elämässä menee niin ja että en voi muuttaa sitä.
Hänen takiaan lakkasin uskomasta tarinoihin hurmaavasta prinssistä, joka tulisi silloin, kun häntä vähiten odottaisi, ja joka veisi sinut rakkauden maahan – paikkaan, jossa rakkaus on niin todellista, että voit melkein koskettaa sitä. Hänen takiaan menetin kaiken sen, mikä sai minut etenemään eteenpäin.
Rakastin kerran miestä, joka osoitti minulle, että oli turha taistella hänen rakkautensa puolesta. Ja hän näytti sen minulle niin monta kertaa.
Joka kerta, kun hän laiminlöi minut, kun olimme yhdessä, hän osoitti minulle, ettei hän välittänyt minusta pätkääkään. Joka kerta, kun hyvännäköinen tyttö käveli hänen ohitseen, hän osoitti minulle, ettei hän kunnioittanut minua.
Aina kun olin surullinen, hän vain lähti talosta kuin ei olisi jättänyt ketään erityistä sisälle.
Ja hänen takiaan opin vihdoin taistelemaan oikeuksistani, koska näin, ettei hän tekisi sitä puolestani. Hänen takiaan otin valtavan askeleen eteenpäin ja aloin taas elää elämääni niiden ihmisten kanssa, joista pidin.
Pääsin vihdoin irti hänestä ja osoitin hänelle, että minullakin voi olla vaihtoehto.
Tein vihdoin päätökseni ja siirryin pois hänen myrkyllisistä käsistään, hänen suloisista myrkyllisistä sanoistaan, jotka saattoivat aina huijata minua, ja menettäessäni hänet löysin vihdoin itseni.
Tajusin, että ansaitsin niin paljon enemmän kuin hän pystyi antamaan minulle, ja ensimmäistä kertaa elämässäni asetin itseni etusijalle!