Me emme koskaan seurustelleet. Mutta me melkein seurustelimme. En voinut koskaan kutsua sinua poikaystäväkseni eikä suhdettamme koskaan määritelty.
Totta puhuen ei ole olemassa mitään asiaa, joka olisi tehnyt sinusta osaa minun elämääni, paitsi arvet sydämessäni.
Minulla ei ole mitään todisteita siitä, että kerran sinä olit minun. Mutta minä tiedän varsin hyvin, että se on totuus.
Kun olin kanssasi, en koskaan tiennyt olenko virallisesti sinkku vai varattu. Minulla ei ole valokuvia sinusta, joita minun tulisi poistaa sosiaalisessa mediassa.
Minun perheeni ei kysele, mihin katosit eikä minun tarvitse kertoa kenellekään, että olen sekaisin, koska erosin poikaystävästäni.
Joten ehkä minun ei ole sallittu kärsiä. Ehkä minulla ei ole oikeutta itkeä sellaisen menettämistä, jota minulla ei koskaan ollut.
Ehkä minulla ei ole oikeutta tuntea, että koko maailmani romahti ja että sydämeni hajosi miljooniksi sirpaleiksi.
Mutta tässä minä olen, tuntien juuri näin. Tässä minä olen, ikävöin sinua äärettömästi ja tunnen, että kuolen ilman sinua.
Tässä minä olen, ihmettelemässä miksi en koskaan ollut tarpeeksi ollakseni sinun tyttöystäväsi. Tässä minä olen pyytäen lopetusta ja miettien, miksi emme saaneet sitä toimimaan.
Me emme olleet koskaan virallisesti pari. Me halasimme, me hellittelimme ja nukuimme toistemme käsivarsilla.
Me heräsimme toistemme vierestä ja vietin lukemattomia öitä kuunnellen hengityksesi ääntä.
Me emme olleet koskaan pari emmekä me olleet ystäviä. Mutta sinä tulit luokseni joka kerta, kun tarvitsit jotain, jonka olkapäätä vasten itkeä. Sinä luotit minuun ja pyysit minulta neuvoa.
En koskaan ollut tyttöystäväsi. Mutta sinä käyttäydyit mustasukkaisesti joka kerta, kun mies yritti flirttailla minulle ja joka kerta, kun ajattelit jonkun saavan jakamattoman huomioni.
Me emme koskaan olleet määritellyssä parisuhteessa. Mutta minä totisesti tunsin olevani varattu, vaikka en sitä koskaan myöntänyt edes itselleni.
Sinä et koskaan kertonut rakastavasi minua, mutta sinä käyttäydyit sillä tavoin suurimman osan ajasta.
Sinä yritit parhaasi, että tunsin itseni halutuksi ja rakastetuksi aina silloin, kun se sinulle sopi.
Nyt kaiken jälkeen tiedän, että sinä et koskaan rakastanut minua. Koska sinä et tee näin sille, jota rakastat.
Sen sijaan sinä rakastit sitä, että joku oli lähelläsi ja sinä rakastit sitä, että sinulla on aina varasuunnitelma.
Sinä rakastit sitä, että joku piti sinusta huolta ja enemmän kuin mitään muuta sinä rakastit sitä, miten minä rakastin sinua, vaikka en koskaan sanonut sitä ääneen.
Joten ei, me emme koskaan seurustelleet, mutta sinä rikoit sydämeni. Ja sinä teit sen johdattamalla minua harhaan, ilman, että koskaan suunnittelit valitsevasi minut oikeasti.
Antamalla minulle väärää toivoa siitä, että jonain päivänä asiat tulisivat muuttumaan.
Vuosia sinä pelasit mielelläni ja sydämelläni. Milloin vain huomasit, että olin lähtemässä pois luotasi, sinä annoit minulle rakkautesi ja huomiosi murusia vain, jotta voisit pitää minut lähettyvilläsi.
Sinä lähetit minulle ristiriitaisia signaaleja ja jätit minut aina ihmettelemään, mitä välillämme oikein on meneillään.
Ja pahinta on se, ettet koskaan rakastanut minua samoin kuin minä sinua. Pahin asia on se, että sinä vedit minut alas tarkoituksella.
Pahinta on se, että kaiken tämän ajan sinä tiesit, kuinka minä tunnen, ja sen sijaan, että olisit lähtenyt luotani sillä hetkellä, kun tajusit ettet voinut rakastaa minua takaisin, sinä raahasit minua perässäsi.
Sinä raahasit minua tässä loputtomassa epätodellisen rakkauden kehässä.
Ja silloin, kun kyllästyit minuun, sinä jätit minut sanaakaan sanomatta. Sinä jätit minut ilman, että annoit lopetusta ja ilman selitystä, jonka minä ansaitsin.
Katsos, minulla on täysi oikeus tietää, mitä tapahtui, koska sinä olet se, joka annoit minun rakastua sinuun kuin idiootti.
Sinä olit se, joka leikki minulla ja se, joka jätti minut roikkumaan. Sinä olet se, joka kantaa vastuun tuskastani ja särkyneestä sydämestäni.
Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että minä en ollut mitään muuta, kuin melkein sinun.
