Joskus toivon, että olisin syntynyt paljon yksinkertaisempana aikana. Toivon, että olisin syntynyt silloin, kun seurustelu oli yksinkertaisempaa, kun elämä oli yksinkertaisempaa.
Älä ymmärrä minua väärin, siinä, miten nykyään elämme, ei ole mitään väärää. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jotenkin ajattelen, että se paha on alkanut voittaa.
Me olemme sukupolvi, joka on kasvanut puhelintensa ja sosiaalisen median ympäröimänä, mutta minä haluan kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos minulla ei olisi ollut kaikkia näitä asioita.
Olisiko elämä yksinkertaisempaa? Olisiko seurustelu yksinkertaisempaa?
Ehkä se on helpompaa nyt, kun sinulla on kaikki, mitä voit kuvitella. Kaikki on saatavilla. Mutta ehkä sen vuoksi emme arvosta sitä. Koska kaikki on liian saatavilla. Katso vaikka Tinderiä ja Snapchatia. Olet yhden klikkauksen päässä treffeiltä.
Ennen vanhaan ihmisillä ei ollut tällaista luksusta. Sinun piti mennä ulos, sinun piti puhua ihmisille, jotta opit tuntemaan heitä. Ja tiedätkö mitä? Ehkä se on prosessi, joka kestää ja on sen arvoista.
Minä haluan sitä. Minä haluan tuota vanhanaikaista rakkautta.
Haluan rakkautta, joka on hellää ja viatonta. Sellaista, joka menee ytimiini asti ja saa minut vapisemaan. Haluan rakkauden, joka ei koskaan pääty. Vaikka toinen kuolisi, haluan, että rakkaus jatkaa elämistä.
Haluan rakkauden, jonka muistan. Rakkauden, joka saa sydämeni jättämään lyönnin välistä joka kerta, kun näen hänet. Vaikka olisimme olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta.
Haluan rakkauden, joka tulee etuovelleni. Haluan miehen, joka tulee ovelleni ja noutaa minut, kuin hienon naisen, joka olen. En halua hänen tekstaavan minulle, että hän odottaa minua. En halua hänen tööttäävään autossaan.
Haluan hänen kunnioittavan minua ja kohtelevan minua tavalla, jonka ansaitsen. Kohtelevan minua kuin naista eikä hölmöä tyttöä.
Haluan rakkauden, joka kokkaa minulle. Miehet ovat mahtavia kokkeja silloin, kun he haluavat olla. Mihin tuo on kadonnut? Miksi miehelle on noloa kokata yhtäkkiä?
Vaikka hän ei olisi maailman paras kokki, vaivannäkö on se, joka merkitsee. Haluan hänen näkevän vaivaa minun vuokseni. Haluan hänen yllättävän minut niin yksinkertaisella tavalla – kotitekoisella aterialla.
Haluan rakkauden, joka on yksinkertaista. En tarvitse kalliita lahjoja tai suuria elkeitä. En tarvitse tulla hemmotelluksi. Minä haluan vain tulla rakastetuksi, rehellisesti ja ikuisesti.
Haluan, että minulla on joku rinnallani loppuun asti enkä tarvitse mitään muuta.
Haluan rakkauden, joka saa minut muistamaan joka päivä, miksi häntä rakastan. Sellainen rakkaus on odottamisen arvoinen. rakkaus, joka ei koskaan haihdu pois, ajasta ja etäisyydestä riippumatta.
Haluan rakkauden, joka kosiskelee minua. Haluan miehen, joka mieluummin katsoo minua silmiin, kuin puhelimensa näyttöä. Haluan jonkun, joka vie jalat altani mieluummin, kuin laskee, montako tykkäystä hänen kuvansa on saanut.
Haluan hänen olevan ylpeä minusta, pitämään kädestäni kiinni kadulla kävellessämme. Sellaisen, joka suutelee minua ilman, että tarkistaa näkeekö joku hänet tytön kanssa.
Haluan rakkauden, joka kirjoittaa minulle rakkauskirjeen. Ehkä se on lipevää, mutta en välitä. Haluan jonkun, joka hakeutuu hankaluuksiin laittaessaan kasaan tunteensa minua kohtaan.
En halua hänen kirjoittavan sähköpostia minulle. Haluan hänen kirjoittavan käsin. Haluan hänen vuodattavan siihen sydämensä ja sielunsa. Haluan vanhanaikasta rakkautta.
Haluan rakkauden, joka ei koskaan haihdu. Haluan rakkauden, joka ei koskaan katoa. Haluan rakkauden, joka ei pelästy ryppyjäni, kun vanhenen. Haluan rakkauden, joka näkee minut samoin rakkauden silmin. Kuin ensimmäisenä päivänä, kuin näimme toisemme.
Haluan rakkauden, joka on aitoa. Rakkauden, joka on ainutlaatuista. Rakkauden, joka kestää.
Olen kyllästynyt ja väsynyt nopeaan ja moderniin seurusteluun. Olen kyllästynyt yhdenyön suhteisiin.
Haluan tuon vanhanaikaisen rakkauden, joka ei tarvitse materiaalia ollakseen kaunis ja kestävä.