Se alkaa usein hiljaa. Menet illalla vähän myöhemmin nukkumaan ja toivot, että hän olisi jo unessa. Ennen hänen kätensä lanteellasi sai vatsan kipristelemään. Nyt se tuntuu odotukselta.
Jännityt, käännyt kyljellesi ja sanot: ”Mua väsyttää.” Ja se on totta. Mutta syvällä sisällä tiedät, ettei väsymys ole koko totuus.
Lue myös:
Kun valo sammuu, ajatukset alkavat pyöriä: Mikä mussa on vikana? Enkö mä enää rakasta häntä? Olenko rikki?
Jos tunnistit itsesi näistä riveistä, aloitetaan tärkeimmästä: todennäköisesti sinussa ei ole mitään vikaa. Seksuaalisen halun väheneminen on yksi yleisimmistä kokemuksista, joita naiset käyvät elämänsä aikana läpi. Lähes aina sille löytyy ymmärrettäviä syitä. Usein vetäytyminen on jopa kehon ja mielen järkevä reaktio olosuhteisiin, jotka eivät juuri nyt tunnu oikeilta.
Tämän artikkelin tarkoitus on auttaa sinua ymmärtämään näitä syitä. Ei syyllistämistä, ei painostusta. Eikä oletusta siitä, että sinun pitäisi täyttää jokin tietty normi.
Et ole yksin: mitä tutkimus kertoo
Jo pelkät luvut voivat helpottaa oloa:
- PRESIDE-tutkimus (Shifren ym., 2008): Tässä suuressa yhdysvaltalaistutkimuksessa, johon osallistui yli 30 000 naista, noin 38 prosenttia kertoi kokevansa vähäistä seksuaalista halua. Halun puute oli siis kaikkein yleisin seksuaalisuuteen liittyvä huoli. Noin 10 prosenttia kärsi siitä selvästi.
- Hampurin tutkimus (Dietrich Klusmann, 2002): Naisten seksuaalinen halu väheni parisuhteen keston myötä keskimäärin selvästi enemmän kuin miesten.
Klusmannin tulos ei ole merkki epäonnistumisesta. Se kuvaa hyvin dokumentoitua ilmiötä, johon liittyvät vahvasti tottumus, arki ja ne olosuhteet, joissa naisen halu yleensä herää.
PRESIDE-tutkimuksen kahden luvun ero on olennainen: vähäinen halu ei itsessään ole häiriö. Siitä tulee ongelma vasta, jos sinä itse kärsit siitä tai jos se kuormittaa suhdettasi. Jotkut naiset elävät tyytyväisinä vähäisen seksin kanssa. Toiset kokevat kipeän menetyksen ja haluavat löytää takaisin yhteyden tähän osaan itseään. Molemmat ovat täysin ok.
Miten naisen halu oikeastaan toimii
Monella meistä on mielessä elokuvista tuttu kuva seksuaalisuudesta: yksi katse riittää, ja intohimo roihahtaa. Sellaistakin on olemassa, niin sanottua spontaania halua. Mutta se on vain yksi monista tavoista kokea halua.
Kanadalainen lääkäri Rosemary Basson kuvasi vuonna 2000 mallin, joka muutti käsitystä naisten seksuaalisuudesta merkittävästi. Monet naiset, etenkin pitkissä suhteissa, kokevat ennen kaikkea reagoivaa halua. Halu ei ole valmiiksi olemassa ennen läheisyyttä. Se syntyy vastauksena läheisyyteen, kosketukseen, luottamukseen ja miellyttävään tilanteeseen. Toisin sanoen halu tulee usein vasta, kun on jo päästy alkuun.
Seksuaalikasvattaja Emily Nagoski arvioi, että vain noin kolmasosa naisista kokee enimmäkseen spontaania halua. Useimmilla kyse on sekoituksesta, johon tilanne ja ympäristö vaikuttavat paljon.
Tällä on tärkeä seuraus. Jos et enää halua seksiä ”ihan noin vain”, se ei välttämättä tarkoita, että halusi olisi kadonnut. Ehkä se on vain muuttanut muotoaan. Ongelmaksi se muuttuu usein vasta silloin, kun alat uskoa, että sinun pitäisi tuntea spontaania halua. Silloin syntyy paineita, ja paine on yksi varmimmista halun tappajista.
Kaasu ja jarru
Toinen hyödyllinen malli on dual control -malli. Sen kehittivät John Bancroft ja Erick Janssen Kinsey Institutessa. Tunnetuksi se tuli erityisesti Emily Nagoskin kirjasta Come As You Are. Mallin mukaan seksuaalista kokemustamme ohjaa kaksi järjestelmää:
- Kaasu reagoi kaikkeen, mikä kiihottaa: kosketukseen, fantasioihin, tuttuun tuoksuun, emotionaaliseen läheisyyteen.
- Jarru reagoi kaikkeen, mikä puhuu seksiä vastaan: stressiin, pelkoon, kipuun, häpeään, ristiriitoihin ja ylikuormittuneeseen mieleen.
Tärkein oivallus on tämä: monilla naisilla ongelma ei ole se, että kaasu olisi rikki, vaan se, että jarru on koko ajan pohjassa. Hyödyllisempi kysymys ei siis ole ”Miten saisin lisää halua?”. Parempi kysymys on: ”Mikä minulla painaa juuri nyt jarrua?”
Yleisimmät syyt siihen, miksi halu yhtäkkiä katoaa
1. Krooninen stressi ja mental load
Stressi on yksi voimakkaimmista halun jarruista, ja siihen on biologinen syy. Pitkittyneessä kuormituksessa keho erittää enemmän kortisolia. Hermosto siirtyy selviytymistilaan, jossa nautinto ja lisääntyminen eivät ole etusijalla. Keho, joka kokee, että sen täytyy vain suoriutua, ei pysty helposti rentoutumaan ja antautumaan hetkeen.
Tähän liittyy myös mental load, eli näkymätön vastuu siitä, että kaikki muistetaan: lasten hammaslääkäriajat, anopin syntymäpäivä, tyhjä maitopurkki, veroasiakirjat. Heterosuhteiden työnjakoa koskevat tutkimukset näyttävät yhä uudelleen samaa kuvaa. Naiset kantavat suuren osan tästä organisointityöstä, vaikka molemmat kävisivät töissä.
Jos kannat koko päivän vastuuta kaikista ja kaikesta, et voi vain nappia painamalla päästää irti illalla. Se ei ole rakkauden puutetta. Se on ylikuormittuneen järjestelmän täysin ymmärrettävä reaktio.
2. Selvittämättömät tunteet suhteessa
Monille naisille emotionaalinen ja fyysinen läheisyys kulkevat käsi kädessä. Jos välillänne on jotain, keho huomaa sen usein ennen kuin mieli osaa pukea sen sanoiksi. Tyypillisiä hiljaisia jarruja ovat:
- Sanomaton kauna: epäreilusta työnjaosta, vanhoista loukkauksista tai riidasta, jota ei koskaan oikeasti selvitetty.
- Arvostuksen puute: Jos arjessa tunnet olevasi enemmän kämppis, organisaattori tai jopa kumppanisi ”äiti”, on harvoin helppoa tuntea itseään halutuksi.
- Emotionaalisen turvan puute: Jos riidat eskaloituvat, tunnet olosi usein kritisoiduksi tai et uskalla näyttää haavoittuvuuttasi, keho pysyy etäällä.
Parisuhdetutkija John Gottman on vuosikymmenten tutkimuksissaan osoittanut, miten paljon arjen vuorovaikutuksen laatu merkitsee: pienet huomionosoitukset, aito kiinnostus ja ystävällisyys liittyvät vahvasti parisuhdetyytyväisyyteen. Intiimiys ei siis ala makuuhuoneesta, vaan aamupalapöydästä.
Joskus vetäytyminen on myös rehellinen merkki siitä, että suhteessa on muuttunut jotain perustavanlaatuista. Sitäkin saat katsoa rauhassa, ilman että tuomitset itseäsi.
Kysymys tunnusteltavaksi: Onko jotain, mitä olet jo pitkään halunnut sanoa kumppanillesi, mutta et ole sanonut?
3. Hormonaaliset muutokset
Kehosi ei ole muuttumaton järjestelmä. Jo kuukautiskierron aikana halu vaihtelee. Monet naiset huomaavat ovulaation aikaan enemmän halua kuin muissa vaiheissa. Tietyt elämänvaiheet voivat tuoda mukanaan erityisen isoja muutoksia.
Synnytyksen jälkeen imetysaikana prolaktiinitaso on koholla ja estrogeenitaso matala. Se voi vähentää halua ja tehdä limakalvoista kuivemmat. Päälle tulevat univaje, kehon toipuminen ja se, että keho on jatkuvasti jonkun muun käytössä.
Monet äidit kuvaavat tunnetta, jossa kosketusta on yksinkertaisesti tullut liikaa. Englanniksi tästä käytetään ilmaisua touched out. Kun on pitänyt vauvaa sylissä koko päivän, toive voi olla hyvin yksinkertainen: kukaan ei enää koske minuun.
Perimenopaussissa ja vaihdevuosissa estrogeenitaso alkaa laskea usein noin neljänkympin puolivälistä eteenpäin. Emättimen kuivuus, unihäiriöt, kuumat aallot ja mielialan vaihtelut voivat vaikuttaa selvästi seksuaaliseen kokemukseen.
Hormonaalinen ehkäisy voi osalla naisista vähentää halua, muun muassa siksi, että se voi laskea vapaasti käytettävissä olevan testosteronin määrää. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä, ja moni nainen ei huomaa mitään muutosta. Jos huomaat selkeän ajallisen yhteyden, asiasta kannattaa jutella gynekologin kanssa.
4. Lääkkeet ja fyysiset syyt
Joskus syy löytyy paikasta, jota vähiten osaisi epäillä:
- Lääkkeet: Masennuslääkkeillä, erityisesti SSRI-lääkkeillä, on usein seksuaalisia sivuvaikutuksia, kuten vähentynyt halu tai vaikeudet saada orgasmi. Tutkimuksesta riippuen merkittävä osa käyttäjistä kertoo tällaisista vaikutuksista. Myös verenpainelääkkeet, antihistamiinit tai tietyt hormonihoidot voivat vaikuttaa.
- Sairaudet ja puutostilat: Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute, diabetes tai krooninen uupumus voivat myös vaimentaa halua.
- Kipu seksin aikana: Brittiläisessä Natsal-3-tutkimuksessa noin 7,5 prosenttia seksuaalisesti aktiivisista naisista kertoi kokevansa toistuvaa kipua yhdynnässä. Mahdollisia syitä ovat endometrioosi, vaginismi, tulehdukset tai hormonien aiheuttama kuivuus.
Jos seksi sattuu, keho oppii hyvin nopeasti välttelemään sitä. Se on terve suojamekanismi. Kipua ei pitäisi koskaan vain kestää. Se on aina syy hakea lääkärin apua.
5. Suhteesi omaan kehoosi
Halu tarvitsee jonkin verran sitä, että omassa kehossa on hyvä olla. Ehkä häpeät vatsaasi. Ehkä mietit seksin aikana, miltä näytät, tai tunnet olosi vieraaksi kehossasi raskauden, painonmuutoksen tai sairauden jälkeen. Silloin mieli on kiireinen. Se tarkkailee ja arvioi sen sijaan, että tuntisi.
Seksuaalitutkijat Masters ja Johnson kutsuivat tätä ilmiötä nimellä ”spectatoring”. Ikään kuin katsoisit itseäsi ulkopuolelta sen sijaan, että olisit hetkessä mukana. Intiimiys vaatii haavoittuvuutta, ja halua on todella vaikea tuntea, jos sisäinen kriitikko kommentoi vieressä.
6. Masennus, ahdistus ja uupumus
Vähentynyt halu on tyypillinen masennuksen oire. Ehkä tunnet muutenkin vähemmän iloa, olosi on tyhjä tai et jaksa innostua asioista, joita ennen rakastit. Silloin halun puute voi olla osa isompaa kokonaisuutta.
Myös ahdistuneisuushäiriöt ja burnout vaikuttavat usein seksuaalisuuteen. Silloin varsinainen aihe ei välttämättä ole suhde. Silloin sinun mielenterveytesi tarvitsee huomiota.
7. Vanhat haavat
Jotkut naiset kantavat mukanaan kokemuksia, jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen vielä pitkään. Näitä voivat olla:
- rajojen ylitykset tai seksuaalinen väkivalta,
- kasvatus, jossa seksi nähtiin likaisena tai vaarallisena,
- aiemmat suhteet, joissa seksi oli enemmän velvollisuus kuin ilo.
Tällaiset kokemukset voivat olla pitkään hiljaa ja nousta yhtäkkiä pintaan esimerkiksi uudessa elämänvaiheessa tai erityisen haavoittuvana aikana. Jos aavistat, että sinulla voi olla jotain tällaista taustalla, olethan erityisen lempeä itsellesi. Traumaymmärtävä terapeutti voi olla iso tuki.
Mitä halun puute tekee elämällesi ja suhteellesi
Vähentynyt halu jää harvoin irralliseksi asiaksi. Usein syntyy kehä, joka alkaa ruokkia itse itseään:
- Kaiken kosketuksen välttely: Koska jokainen hellyydenosoitus saattaa tuntua ”vihreältä valolta” seksille, moni nainen alkaa vältellä myös halauksia, suudelmia ja kainalossa olemista.
- Kasvava yksinäisyys: Kun ei-seksuaalinen läheisyys vähenee, katoaa tärkeä yhteyden lähde, myös kiintymyshormoni oksitosiinin kannalta. Etäisyys kasvaa, vaikka juuri läheisyys voisi olla parantavaa.
- Kumppanin reaktio: Hän tuntee itsensä torjutuksi ja epävarmaksi. Joko hän alkaa painostaa enemmän, mikä ajaa sinut entistä ahtaammalle, tai hän vetäytyy, mikä lisää vieraantumista.
- Syyllisyys ja sisäinen ristiriita: Rakastat kumppaniasi etkä halua vaarantaa suhdetta. Samalla koet, että sinun pitäisi ”toimia”. Joskus suostut, vaikka et oikeasti haluaisi.
Juuri tämä viimeinen kohta on salakavala. Velvollisuudentunnosta harrastettu seksi toimii pitkällä aikavälillä lähes aina lisäjarruna. Keho oppii yhdistämään intiimiyden epämukavuuteen, ja halu vähenee entisestään.
Lisäksi jatkuva sisäinen ristiriita sen välillä, mitä uskot että sinun ”pitäisi” tehdä, ja mitä kehosi viestii, vie valtavasti energiaa ja rauhaa. Lopulta jotkut naiset kokevat menettäneensä osan elinvoimastaan.
Kohti selkeyttä ja sisäistä rauhaa
Vaihe 1: Tarkkaile itseäsi ilman tuomitsemista
Vaihda kysymys ”Mikä mussa on vikana?” kysymykseen ”Mitä mä tarvitsen juuri nyt?”. Näistä kysymyksistä voi olla apua, vaikka kirjoittamalla päiväkirjaan:
- Milloin haluni muuttui? Mitä elämässäni muuttui samoihin aikoihin?
- Missä hetkissä tunnen vielä läheisyyttä tai pientä halun kipinää?
- Mikä jarruttaa minua, ja mikä auttaisi minua avautumaan?
- Tunnenko suhteessani oloni turvalliseksi, nähdyksi ja arvostetuksi?
- Miten voin fyysisesti ja henkisesti kokonaisuutena?
Usein kuviot tulevat näkyviin vasta, kun ne kirjoittaa ylös. Kun pystyt nimeämään jarrun, se menettää osan voimastaan.
Vaihe 2: Käy lääkärissä selvittämässä tilanne
Gynekologin tai yleislääkärin vastaanotto on erityisen järkevää, jos muutos:
- alkoi yhtäkkiä,
- liittyy kipuun,
- osuu ajallisesti yhteen uuden lääkityksen kanssa,
- liittyy elämänvaiheeseen, kuten synnytykseen tai vaihdevuosiin.
Verikokeet, hormonien ja kilpirauhasen tarkistus tai lääkityksen säätäminen voi joskus muuttaa paljon.
Vaihe 3: Puhu siitä rehellisesti ja syyttelemättä
Kumppanisi saattaa tulkita vetäytymisesi henkilökohtaiseksi torjunnaksi, vaikka sinulla kyse olisi uupumuksesta tai ylikuormituksesta. Avoin keskustelu voi helpottaa teitä molempia. Valitkaa siihen rauhallinen hetki makuuhuoneen ulkopuolella, vaikka kävelylenkki, ei suoraan torjutuksi tulemisen jälkeen.
Minä-viestit auttavat, esimerkiksi: ”Huomaan, että mulla on nyt vähän halua, eikä se johdu siitä, etten rakastaisi sua. Haluaisin ymmärtää, mistä tässä on kyse, ja toivon, että voitaisiin katsoa tätä yhdessä.”
Tavoite ei ole päästä mahdollisimman nopeasti takaisin seksiin. Tavoite on olla samalla puolella.
Vaihe 4: Poistakaa paine
Monet seksuaali- ja pariterapeutit suosittelevat sopimaan tietoisesti joksikin aikaa, ettei hellyyden tarvitse johtaa seksiin. Kainalossa olo, hieronta ja pitkät halaukset ilman tavoitetta auttavat hermostoa oppimaan uudelleen, että läheisyys on turvallista ja miellyttävää.
Yksi jäsennelty tapa tähän on Sensate Focus, Mastersin ja Johnsonin harjoitus, jota käytetään seksuaaliterapiassa edelleen. Kumppanit koskettavat toisiaan vuorotellen ja tietoisesti, aluksi genitaalialueen ulkopuolelta ja ilman mitään odotusta kiihottumisesta. Tarkoitus on vain aistia.
Vaihe 5: Löydä takaisin aistillisuuteesi
Ennen kuin palataan varsinaiseen seksuaalisuuteen, voidaan palata aistillisuuteen eli siihen, että koet maailmaa aistien kautta. Se voi olla hyvä ruoka, aurinko iholla, liike joka tuntuu hyvältä tai se, että levität voidetta iholle rauhassa suihkun jälkeen. Moni nainen elää lähes pelkästään päänsä sisällä. Pienet aistilliset hetket auttavat palaamaan omaan kehoon.
Vaihe 6: Vapauta arjen jarruja
Jos stressi ja mental load ovat suurimmat jarrut, osa ratkaisusta löytyy makuuhuoneen ulkopuolelta:
- reilumpi tehtävien jako,
- riittävä uni,
- tietoiset tauot,
- aika vain sinulle.
Halu tarvitsee tilaa, sekä kalenterissa että mielessä.
Vaihe 7: Hae tukea
Seksuaaliterapia ja parineuvonta eivät ole viimeinen oljenkorsi epäonnistuneille suhteille. Ne ovat paikkoja, joissa voi oppia ymmärtämään paremmin itseään ja toista. Saksassa esimerkiksi pro familia tarjoaa neuvontaa seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyen. Myös Itävallassa ja Sveitsissä on vastaavia tukipaikkoja. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta.
Lopuksi: halusi ei ole velvollisuus
Ei ole olemassa ”oikeaa” määrää seksiä. Ei ole normia, joka sinun pitäisi täyttää, eikä tiettyä tiheyttä, joka todistaisi suhteen olevan terve. Seksuaalisuutesi kuuluu sinulle. Se muuttuu sinun mukanasi, elämänvaiheidesi, kokemustesi ja arkesi mukana.
Jos halusi on juuri nyt hiljainen, se ei ehkä ole kadonnut. Ehkä se odottaa parempia olosuhteita: enemmän rauhaa, enemmän turvaa, enemmän yhteyttä ja enemmän ystävällisyyttä itseäsi kohtaan.
Ensimmäinen askel ei ole pakottaa itseäsi taas ”toimimaan”. Ensimmäinen askel on kuunnella, mitä kehosi ja mielesi yrittävät kertoa sinulle. Se on jo itsessään itsemyötätunnon teko. Sinä ansaitset intiimiyttä, joka ravitsee sinua sen sijaan, että se kuluttaisi sinut loppuun.
Huom: Tämä artikkeli ei korvaa lääkärin tai terapeutin antamaa neuvontaa. Jos kärsit pitkittyneestä haluttomuudesta, kivusta tai henkisestä kuormituksesta, käänny lääkärin, psykoterapeutin tai lähelläsi olevan neuvontapalvelun puoleen.