Miksi ihmisistä tulee narsisteja – karvas totuus

Miten ihmisistä tulee narsisteja? Mitä julkisivun takana oikeasti on? Ehkä tunnet jonkun, jonka on aina pakko olla huomion keskipisteenä, joka ei juuri välitä sun tunteista ja joka kokee pienimmänkin kritiikin hyökkäyksenä.

Ehkä olet itsekin joskus kärsinyt tällaisen ihmisen takia – henkisesti, psyykkisesti tai jopa fyysisesti.

Mutta oletko koskaan miettinyt, miten narsisteja ylipäätään syntyy? Niin oudolta kuin se voi kuulostaa: kukaan ei vapaaehtoisesti päätä ryhtyä narsistiksi.

Lisää luettavaa narsismista, psykologiasta ja toksisista ihmisistä:

Narsistinen äiti: 15 selkeää merkkiä ja miten voit suojata itseäsi

Näin narsisti oikeasti toimii – nämä 5 faktaa tietää vain harva

Jumissa toksisessa rakkaudessa? 9 merkkiä, jotka sun kannattaa huomata

Kukaan ei tietoisesti valitse narsismia

Narsistisesti käyttäytyvää ihmistä on usein helppo tuomita. Mutta narsistit eivät yleensä ole sellaisia tietoisesti tai tahallaan.

He eivät päätä lähteä tälle tielle tarkoituksella. Usein kyse on selviytymiskeinosta, joka juurtuu syvälle lapsuuteen.

Narsistinen persoonallisuus kehittyy monesti suojamekanismina – eräänlaisena psyyken “hätäohjelmana”, joka syntyy kuormittavassa tai vihamielisessä ympäristössä.

Narsistin maailmassa kontrolli ja itsensä suojeleminen tulevat ensin. Arvot kuten empatia, myötätunto ja toisten huomioiminen, jotka sulle voivat tuntua ihan itsestäänselviltä, eivät välttämättä koskaan olleet heidän lapsuudessaan läsnä.

Siksi he eivät opi asettumaan toisten asemaan, vaan oppivat käyttämään muiden tunteita omaksi hyödykseen.

Narsismi on usein lapsuuden tuote

Monet narsistit kantavat mukanaan syviä henkisiä haavoja jo lapsuudesta asti. Ehdottoman rakkauden sijaan he saivat hyväksyntää vain silloin, kun he vastasivat muiden odotuksiin.

Ehkä tunnistat tästä lievemmän version: kehuja silloin, kun onnistut. Hiljaisuutta tai torjuntaa silloin, kun näytät heikkoutta. Mutta monille ihmisille, joille myöhemmin kehittyy narsistisia piirteitä, tämä sama kaava oli arkea päivästä toiseen.

Näitä lapsia ei nähty omana itsenään, vaan projekteina, joiden piti toimia moitteettomasti. Ja juuri tämän he sisäistivät syvälle: “Olen arvokas vain, jos suoritan.”

1. Ehdollinen rakkaus: olet tarpeeksi hyvä vain, jos olet täydellinen

Monet narsistit ovat kasvaneet tunteeseen, että rakkaus täytyy ansaita. He oppivat, että läheisyyttä ja hyväksyntää sai vain silloin, kun he tekivät jotain erityisen hyvin – esimerkiksi saivat parhaan arvosanan tai voittivat palkinnon.

Jos suoritusta ei tullut, seurauksena oli usein tunnekylmyyttä tai jopa torjuntaa. Ei kehuja. Ei hymyä. Vain hiljaisuutta tai pahimmillaan vähättelyä. Näin lapsi oppii varhain, ettei hänen arvonsa riipu siitä, kuka hän on, vaan siitä, mitä hän saavuttaa.

Tämä syvällä oleva pelko siitä, ettei ole “tarpeeksi”, seuraa usein aikuisuuteen asti ja siirtyy tiedostamatta myös muihin ihmisiin.

Siksi ei ole ihme, että monet narsistit kokevat tarvetta painaa muita alas tunteakseen itse olevansa ylempänä. Syvällä sisimmässään he nimittäin epäilevät omaa arvoaan.

2. Jatkuva mitätöinti: et ole koskaan tarpeeksi hyvä

On olemassa myös päinvastainen tilanne: lapsia, joita kritisoitiin jatkuvasti, vähäteltiin ja mitätöitiin. Vaikka he yrittivät parhaansa, heille annettiin ymmärtää, että he olivat tyhmiä, laiskoja tai kyvyttömiä.

Ja vaikka heillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet kasvaa ja onnistua, heille toistettiin yhä uudelleen, etteivät he kuitenkaan pystyisi siihen.

Se jättää jäljen. Sisälle syntyy voimakas tarve todistaa vielä jonain päivänä maailmalle – ja ennen kaikkea omille vanhemmille – että he ovat väärässä.

Siksi monet narsistit tavoittelevat pakonomaisesti menestystä, valtaa ja ihailua. Mutta riippumatta siitä, kuinka paljon he saavuttavat, mikään ei tunnu riittävän. Menneisyyden kipu istuu liian syvällä.

Ja koska he eivät ole oppineet hyväksymään itseään aidosti, he heijastavat omat epävarmuutensa muihin. He kritisoivat, mitätöivät ja manipuloivat, koska heillä itsellään ei ole koskaan ollut sisäistä tunnetta siitä, että he olisivat oikeasti “tarpeeksi hyviä”.

3. Liiallinen ihannointi: sinä olet jotain aivan erityistä, mutta muut eivät

Joitakin narsisteja on lapsuudessa kehuttu ja ihannoitu liikaa – riippumatta siitä, oliko siihen oikeasti mitään erityistä syytä.

Ehkä tunnet tällaisia tilanteita: vanhemmat, jotka kuvailevat poikaansa “ainutlaatuiseksi”, kutsuvat tytärtään “prinsessaksi” tai korostavat jatkuvasti, kuinka poikkeuksellinen heidän lapsensa on.

Aluksi se voi kuulostaa rakastavalta, mutta pitkällä aikavälillä siitä voi tulla ongelma. Jos lasta nostetaan jatkuvasti jalustalle, hänen minäkuvansa voi vääristyä.

Lapsi alkaa uskoa olevansa parempi kuin muut – ja että muut ihmiset eivät koskaan voi olla hänen veroisiaan.

Lopputulos? Aikuisena tästä voi kasvaa ylimielinen ja itserakas ihminen, joka osoittaa vain vähän empatiaa, pitää itseään muita parempana ja näkee muut alempiarvoisina.

4. Suuruuden tavoittelu – hinnalla millä hyvänsä

Jotkut narsistit viettävät koko elämänsä takertuen auktoriteettihahmoihin. He ihailevat ihmisiä, joita pitävät erityisen vaikutusvaltaisina tai ihailtavina.

He tekevät kaikkensa miellyttääkseen näitä ihmisiä, saadakseen heidän hyväksyntänsä ja nostaakseen omaa arvoaan heidän kauttaan.

Mutta mitä taustalla oikeasti on? Nämä auktoriteettihahmot korvaavat usein vanhemmat, joiden odotuksia he eivät lapsena koskaan kokeneet täyttävänsä. Pomo, kumppani tai ihailtu kollega voi edustaa samaa varhaista kaipuuta vanhemman hyväksyntään.

Ihmisiä, jotka eivät sovi tähän ihannekuvaan, narsistit usein vähättelevät tai sivuuttavat. He muistuttavat tiedostamatta omista heikkouksista – ja juuri ne narsisti haluaa torjua hinnalla millä hyvänsä.

5. Projektio: vanhat haavat, uusi kohde

Joskus narsistisia piirteitä syntyy myös perheissä, jotka ulospäin näyttävät aivan tavallisilta. Vanhemmat saattoivat haluta lapselleen vain parasta, mutta heidän omat odotuksensa saattoivat olla ristiriidassa lapsen toiveiden ja tarpeiden kanssa.

Esimerkiksi: isä haluaa pojastaan insinöörin, koska se “tarjoaa turvaa”. Poika taas on kiinnostunut juridiikasta, taiteesta tai jostain aivan muusta.

Jos isän toive muuttuu painostuskeinoksi, lapselle voi syntyä syvä torjutuksi tulemisen tunne – ei vain isää kohtaan, vaan myös kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka tiedostamatta muistuttavat hänestä.

Monet narsistit elävät tätä sisäistä ristiriitaa myöhemmissä ihmissuhteissaan. He saattavat esimerkiksi hakeutua kumppaneiden luo, joita he haluavat “pelastaa” tai muovata, jotta voisivat itse tuntea olevansa ylempänä. Ei ole harvinaista, että he päätyvät näin toksisiin suhteisiin, joita määrittävät valta, kontrolli ja riippuvuus.

Mitä tästä kaikesta kannattaa ottaa mukaan

Narsistit eivät ole vain “pahoja ihmisiä”. He ovat syvästi haavoittuneita ihmisiä, jotka ovat lapsuudessa omaksuneet selviytymiskeinoja pysyäkseen kasassa. Nämä keinot voivat nykyään näyttää tuhoavilta, mutta alun perin niiden tarkoitus oli suojella.

Jos olet ollut tai olet yhä tekemisissä narsistin kanssa, se ei tarkoita, että sun pitäisi hyväksyä tai puolustella hänen käytöstään. Mutta syvempi ymmärrys voi auttaa sua hahmottamaan, mistä siinä voi olla kyse.

Ja ehkä se voi auttaa sua myös tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan – sen vuoksi, mitä jouduit kestämään, ja niiden rajojen vuoksi, jotka sulla on täysi oikeus asettaa.

Sillä riippumatta siitä, kuinka paljon kipua narsisti on aiheuttanut: se ei ole sun syytä. Sulla on täysi oikeus suojella itseäsi. Paraneminen alkaa aina sinusta.