‘Rakas’ isä,
Halusin kirjoittaa tämän kirjeen jo vuosia sitten, mutta aina kun istuin alas ja aloin kirjoittaa, unohdin jotenkin kaiken, mitä halusin kertoa sinulle.
Yhtäkkiä sisälläni oli tunteiden sekamelska, ja päässäni ryntäsi niin paljon ajatuksia, etten enää tiennyt, mitä kirjoittaa.
Vaikka kuinka ponnistelisin, en löytänyt tarpeeksi vahvoja sanoja koskettaakseni sinua.
Ei ollut taikasanaa, jonka voisin sanoa saadakseni sinut tänne syliini.
Et ollut sellainen, joka sortuisi lapsensa kyyneliin, etkä ollut sellainen, joka voisi tuntea empatiaa.
Luojan kiitos, en ole kaltaisesi, sillä vain sydämetön ihminen voi pysyä immuuni lapsen kyynelille.
Tiedätkö, on olemassa vanha sanonta, että kaikki maailman ihanteet eivät ole yhden lapsen kyyneleen arvoisia.
Jotenkin aina kun ajattelen sinua, saan muistiin tuon sanonnan. Minusta tuntuu, että se haluaa kertoa minulle jotain.
Ehkä minun ei pitäisi koskaan antaa sinulle anteeksi sitä, että jätit minut yksin, kun itkin ja rukoilin, ettet lähtisi.
Ehkä, että minulla on sydän, joka on avoin kaikille muille paitsi sinulle, koska et ansaitse sitä.
Menetit kaiken oikeuden minuun sinä päivänä, kun kävelit pois tuosta ovesta.
Sinulle olin vain joku, joka esti sinua toteuttamasta toiveitasi.
Olin vain lapsi, joka tarvitsi huolenpitoasi ja huomiotasi, mutta en koskaan saanut sitä.
Sinulle oli niin paljon tärkeämpiä asioita kuin nähdä lapsesi kasvavan nuoreksi naiseksi.
Epäonnistuit isänä, ja epäonnistuit siinä pahasti. Ja sitä en anna sinulle koskaan anteeksi.
En koskaan anna anteeksi, että jätit minut kuin en olisi ollut sinulle tärkeä.
En koskaan anna anteeksi, että annoit minulle elämän, mutta hylkäsit minut heti, kun näit minut ensi kertaa.
Mikään ei ole tekopyhämpää kuin haluta lasta mutta luopua siitä heti, kun saa sen.
Mitä sinä ajattelit? Ehkä ajattelit, että olen joku, jonka voit jättää milloin haluat ja tulla luoksesi milloin haluat.
No, anteeksi, että puhkaisen kuplasi, mutta niin ei oikea isä käyttäydy lastaan kohtaan. Oikea isä on läsnä kaikesta huolimatta.
Hän on paikalla kertoakseen vaimolleen, että hän huolehtii lapsesta ja että vaimon pitäisi mennä nukkumaan, koska hän on väsynyt huolehtimaan lapsesta joka ilta.
Sitten, kun hän jää yksin vauvan kanssa, hän pitää häntä sylissään, katsoo häntä kuin hän olisi kallein lahja ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on lähettänyt hänet hänelle.
Hän kertoisi tytölle, että hän rakastaa häntä niin paljon ja että hän ei koskaan anna kenenkään satuttaa häntä.
Hän myös rakastuisi tytön silmiin, jotka katsovat häntä yrittäessään vangita jokaisen muutoksen hänen kasvoillaan.
Hän ihastuisi tähän nuoreen naiseen niin kovasti, kun taas tämä ei saisi aavistustakaan siitä.
Vain tähdet, jotka katsovat heitä kahta, tietäisivät, että yhtä tyttöä rakastetaan aina ja hänestä pidetään huolta.
Vain he tietäisivät, että niin kauan kuin hänen isänsä on elossa, hänellä on kaikki.
Miten ihana tarina, eikö niin isä? Tämä voisi olla me, mutta olit pelkuri, kun jätit ainoan ihmisen, jota varten sinun pitäisi olla olemassa.
Jätit minut, etkä edes ajatellut, miltä minusta tuntuisi, kun kasvaisin aikuiseksi ja tajuaisin, mitä olet tehnyt.
Et välittänyt siitä, ajattelisinko koskaan, että ongelma oli minussa. Jätit minut käsittelemään ajatuksiani ja menneisyyteni demoneja yksin.
Et halunnut auttaa minua, koska oli niin paljon helpompaa lähteä ja nauttia elämästä.
Mutta nyt, kun olet vanha ja kun näet, että minulla on hieno elämä, haluat yhtäkkiä olla osa sitä.
Etkö tiedä, että et voi ilmestyä elämääni miten haluat? Sinun olisi pitänyt ansaita se, mutta et edes yrittänyt.
Älä siis odota, että antaisin sinulle anteeksi, kun et ole ollut paikalla ja juoksisin syliisi, koska en tee sitä.
Vaikka antaisit minulle laillisia selityksiä sille, miksi et ollut paikalla, en usko niitä.
Tiedätkö miksi? Koska mikään syy ei riitä lapsen jättämiseen. Mikään syy ei riitä jättämään omaa lihaa ja verta.
Vanhemmat eivät tee niin, koska heidän on huolehdittava lapsistaan.
He eivät pakene.
He eivät piileskele ongelmilta ja selviytyvät kaikesta, mitä elämä asettaa heidän eteensä. Mutta sinä et ollut tarpeeksi vahva selviytymään kaikesta siitä, eikö niin?
Oli paljon helpompaa jättää minut äidilleni, jotta hän voisi huolehtia minusta ja antaa minulle kaiken tarvitsemani.
Oli paljon helpompaa jättää minut ainoalle ihmiselle, joka kuolisi puolestani, koska sillä tavalla sinun ei tarvinnut miettiä, pärjäänkö minä.
Olin kunnossa maailman parhaan äidin ansiosta, mutta minussa oli tyhjiö, jonka vain sinun rakkautesi voisi täyttää. Ja se paikka on edelleen tyhjä.
Se sattuu yhä, ja se muistuttaa minua yhä huonosta tuuristani. Ehkä ajattelet, ettet tehnyt mitään pahaa, mutta seuraukset ovat suuremmat kuin luuletkaan.
Sinun takiasi mietin jatkuvasti liikaa, olenko tarpeeksi hyvä ja jättääkö jokainen mies minut aivan kuten sinä.
Sinun takiasi en löydä rauhaa, enkä voi lakata ajattelemasta, mitä olisi tapahtunut, jos olisit jäänyt viereeni.
Mietin koko ajan, millainen ihminen minusta olisi tullut, jos minulla olisi ollut sekä äiti että isä, normaali ja terve perhe.
Ei ole päivää, jolloin en ajattelisi sinua ja sitä vaikutusta, joka sinulla on edelleen minuun.
Eikö olekin ironista, että mies, joka ei ole edes osa elämääni, muuttaa elämäni eläväksi helvetiksi?
Tiedän, että minun pitäisi unohtaa sinut, mutta en voi.
Toisin kuin sinulla, minulla on tunteita ja tunteita.
Toisin kuin sinä, olen ihminen, joka tuntee asioita, jotka eivät ole niin ilmeisiä.
Ja vaikka kuinka monta kertaa ajattelen antavani sinulle toisen mahdollisuuden, jotenkin uskon, että tekemällä sen pettäisin itseni.
Ja se on viimeinen asia, jota haluan nyt. Jos petän itseni valitsemalla miehen, joka ei halunnut minua, en pysty koskaan antamaan itselleni anteeksi.
Joten, “rakas” isä, kaiken tämän ajan ja kaiken tämän ajattelun jälkeen en vieläkään voi antaa sinulle anteeksi sitä, mitä olet tehnyt minulle.
En voi toivottaa sinua ‘tervetulleeksi’ elämääni ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sydämeni ei yksinkertaisesti ole niin avoin ja hyvä.
Luulen, että veri kutsuu verta ja että olen enemmän sinun kaltaisesi kuin luulinkaan.