Mun ex-poikaystävä oli todella kamala kumppani.
Hän kohteli mua kuin roskaa, kunnes lopulta päätin lopettaa koko suhteen. Olen iloinen, että tein niin, koska uskon edelleen, ettei hän olisi koskaan muuttunut mun takia — emmekä me olisi koskaan olleet oikeasti onnellisia yhdessä.
Lue myös:
Mutta se, mikä mua suututtaa, on se, että hän kohtelee uutta tyttöystäväänsä kuin prinsessaa. Ja vaikka olenkin tavallaan iloinen heidän puolestaan, osa musta kantaa yhä kaunaa, josta en tunnu pääsevän eroon.
1. Hänestä tuli vähitellen henkisesti satuttava
Kuten moni epäterve suhde, myös meidän suhteemme alkoi ihan hyvin. Aluksi hän oli rakastava ja huomaavainen, mutta ajan myötä asiat muuttuivat pikkuhiljaa. Hän alkoi haukkua mua, vähätellä mua ja sivuuttaa mun huolet.
Pian en voinut sanoa tai tehdä juuri mitään ilman, että hän lytisti mut sanallisesti. Mies, johon olin rakastunut, näytti todelliset kasvonsa — ja se sattui päivä päivältä enemmän.
2. Rukoilin häntä olemaan parempi ihminen.
Meidän suhteemme ei kaatunut siihen, etten olisi yrittänyt. Yritin puhua hänelle mun huolista ja kaikista niistä ongelmista, joita hänen käytöksensä aiheutti. Välillä hän jopa lupasi muuttua.
Mutta sitten hän palasi taas samaan vanhaan käytökseen. Kun otin asian uudestaan puheeksi, olin hänen mielestään “rasittava” tai “liian vaativa”. Halusin epätoivoisesti, että hänestä tulisi taas se ihminen, johon olin alun perin rakastunut — mutta se ei näyttänyt olevan mahdollista.
3. Lopulta päätin, että nyt riittää.
Kun olin kuukausia toivonut, että hän viisastuisi edes vähän ja olisi parempi kumppani, soitin hänelle ja lopetin suhteen. Aluksi hän ei ottanut mua tosissaan, mutta kun hän tajusi, etten aio muuttaa mieltäni, hän alkoi anella mua miettimään vielä uudestaan.
Oli vaikeaa olla uskomatta hänen lupauksiaan siitä, miten hän kohtelisi mua paremmin. Mutta tiesin, ettei hän muuttuisi — ainakaan mun takiani.
4. Halusin, että hän löytää onnen — mutta en välttämättä toisen naisen viereltä
Syyt siihen, miksi erosin, eivät olleet mikään salaisuus. Kun selitin ne hänelle, hän kuunteli ensimmäistä kertaa oikeasti. Vielä parempaa oli se, että hän myös tajusi virheensä. Oli liian myöhäistä pelastaa meidän suhteemme, mutta se keskustelu sai mut toivomaan, ettei hän ehkä ollut paha ihminen — vaan ihminen, jolla oli vakavia asioita työstettävänä.
En halunnut, että hän vain toistaisi meidän suhteemme kaavaa jonkun toisen naisen kanssa. Toivoin vilpittömästi, että hän käyttäisi mun sanani hyväkseen ja olisi joskus parempi kumppani jollekin toiselle.
5. Hän teki juuri sen, mitä olin toivonut.
Eron jälkeen minä ja exäni pysyimme edelleen Facebook-kavereina. Muutaman kuukauden kuluttua aloin nähdä kuvia hänestä ja toisesta naisesta. Pian sen jälkeen hän soitti mulle kiittääkseen, että olin herättänyt hänet tajuamaan asioita.
Ilmeisesti hän oli tehnyt paljon töitä itsensä kanssa ja yritti jatkuvasti olla parempi poikaystävä uudelle naiselle elämässään. Se oli juuri sitä, mihin olin häntä kannustanut — ja silti oli yllättävän karvasta huomata, että niin todella tapahtui.
6. Osa musta on oikeasti iloinen heidän puolestaan.
Mulla ei todellakaan ole enää tunteita exääni kohtaan. Ja vaikka hän käyttäytyi suurimman osan meidän suhteestamme kuin täysi idiootti, se ei estä mua olemasta iloinen siitä, että hän on onnellinen. Ainakin näyttää siltä, että hän on aidosti ylpeä siitä, että saa olla uuden tyttöystävänsä kanssa.
He näyttävät siltä, että nauttivat toistensa seurasta oikeasti. Ja mua ilahduttaa ajatus, että ne opetukset, jotka hän oppi mun kanssani, ovat auttaneet heitä rakentamaan ilmeisen vahvan suhteen.
7. En voi kieltää, ettenkö olisi vähän vihainen.
Niin paljon kuin haluaisinkin, että tunteeni exääni ja hänen uutta tyttöystäväänsä kohtaan olisivat täysin puhtaat, valehtelisin jos väittäisin, etten ole tästä kaikesta vähän katkera. Yritin niin pitkään saada hänet tekemään mun vuokseni niitä pieniä asioita, joita hän tekee nyt uudelle tyttöystävälleen.
Yksi niistä oli se, että hän olisi julkisesti myöntänyt mun olevan hänen tyttöystävänsä. Vaikka he eroaisivat ja hän pyytäisi mua palaamaan yhteen, sanoisin ei. Silti mua harmittaa yhä, miksei hän voinut tulla järkiinsä silloin, kun me olimme yhdessä.
8. Tiedän, ettei hän kohtelisi häntä näin hyvin, jos en olisi jättänyt häntä.
Sisimmässäni tiedän, ettei mikään, mitä olisin voinut sanoa meidän ollessamme yhdessä, olisi saanut häntä kasvamaan ja olemaan parempi ihminen mulle.
Meidän eromme oli tarpeen, jotta hän tajusi, ettei hän voi rakentaa tervettä suhdetta niin kuin ennen. Ja että jos hän jatkaa mulkkumaista käytöstään, sillä on ennemmin tai myöhemmin seurauksia. Välillä mun täytyy muistuttaa itseäni tästä, kun alan ärsyyntyä siitä, miten asiat meidän välillä menivät.
9. Yritän nähdä suhteemme kokemuksena, joka opetti meitä molempia.
Aivan kuten meidän eromme opetti exälleni, miten olla parempi kumppani, se opetti myös mulle, etten enää koskaan saa tyytyä sellaiseen kohteluun. Tiedän, että jonain päivänä tapaan jonkun toisen — ja olen parempi kumppani sekä vahvempi ihminen sen ansiosta, mitä exäni mulle opetti.
Vaikka saatan olla vähän vihainen siitä, ettei exäni kohdellut mua samalla tavalla kuin hän kohtelee nykyistä tyttöystäväänsä, tiedän, että meidän suhteellamme oli lopulta tärkeä tarkoitus meille molemmille.
Kaikkia ihmisiä elämässämme ei ole tarkoitettu jäämään siihen. Mutta jos pystymme oppimaan jokaisesta kokemuksesta ja kohtaamisesta jotain itsestämme, pääsemme elämässä eteenpäin.
Ehkä koko juttu kolhaisi mun egoa vähän, mutta loppujen lopuksi kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi.