Kyllä, analysoin kaiken, mikä liittyy sinuun ja “suhteeseemme”. Analysoin jokaisen liikkeesi etsien piilomerkityksiä. Kyseenalaistan ja tarkistan kirjaimellisesti jokaisen sanan, joka tulee suustasi, ennen kuin uskon sinua.
Pystyn keksimään sata erilaista tapausskenaariota siitä, mitä on tapahtunut, ennen kuin pääsen asioiden pohjalle.
Totuus on, etten usko yhtään sanaa, jonka sanot. Että epäilen jatkuvasti aikeitasi ja että oletan sinun aina valehtelevan, vaikka et todennäköisesti valehtelisikaan.
Kyllä, totuus on se, että olen yliajattelija. Enkä ole siitä ylpeä.
Itse asiassa joskus jopa luulen, että analysointini tekee minut täysin hulluksi.
Totuus on, että olen pitkään käyttänyt yliajattelua eräänlaisena puolustusmekanismina.
En koskaan tiennyt, missä tilanteessa olen kanssasi tai mitä odottaa seuraavaksi, ja ajattelin, että pystyisin ennustamaan seuraavan siirtosi ja säästyisin monelta sydänsuruilta, jos vain pääsisin salaperäisen persoonallisuutesi jäljille.
Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrän vihdoin, ettet koskaan ollut monimutkainen tai salaperäinen – olit vain kusipää. Ja minä olin hullu, kun annoin sinun kohdella minua huonosti ja antaa sinun muuttaa minua.
Syytin pitkään itseäni siitä, millainen olin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että ajattelin liikaa, ja oletin, että liiallinen analysointini vain vahingoitti suhdettamme.
Mutta sitten vihdoin tajusin, että yliajattelemiseni ei itse asiassa ole koskaan ollut minun vikani. Tämä saattaa olla viimeinen asia, jonka haluat kuulla, mutta totuus on, että olen yliajattelija, koska sinä teit minusta sellaisen.
Tiedät hyvin, etten ollut tällainen, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Tiedät, että olin spontaani, avosydäminen tyttö, joka uskoi ihmisiin.
Mutta sitten sinä aloit leikkiä mielelläni ja sydämelläni.
Sitten aloit hämmentää minua niin, että minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä välillämme tapahtui.
Sitten aloit lähettää minulle sekavia signaaleja, joita en osannut tulkita mitenkään.
Ja silloin aloin viettää unettomia öitä yrittäessäni selvittää, mitkä olivat todelliset aikomuksesi.
Välititkö koskaan minusta? Vai nautitko vain siitä, että olin kanssasi? Mitä se tarkoitti, kun vietit kokonaisen viikon täysin välittämättä minusta ja sitten tulit ryömien takaisin luokseni ja lupasit minulle ikuista rakkauttasi heti seuraavalla viikolla?
Kaikki nämä kysymykset pyörivät mielessäni, enkä saanut sinulta vastauksia, joita tarvitsin.
Silloin aloin yrittää lukea tekstisi rivien välistä, jotta voisin ainakin arvata todelliset aikomuksesi. Kun aloin kuunnella tarkkaan äänensävyäsi, jotta voisin kuulla myös ne asiat, joita et kertonut minulle.
Silloin minusta tuli pakkomielle sosiaalisen median tileihisi, kun yritin löytää vihjeitä muista tytöistä elämässäsi.
Kun aloin kyseenalaistaa, miksi et vastannut tekstiviesteihini, kun aloin epäillä, miksi olit liian kiireinen tapaamaan minua, ja kun menetin kaiken luottamukseni sinuun.
Siitä lähtien käytin kaiken voimani siihen, että yritin arvata ajatuksiasi ja seuraavia siirtojasi.
Käytin kaiken voimani siihen, että purin sen, miten katsoit minua, tekstasit minulle ja soitit minulle. Yritin kaikin keinoin ja tuloksetta purkaa salaisuutesi.
Ja kaikki tämä teki minusta yliajattelijan. Itse asiassa sinä teit minusta yliajattelijan.
Sillä jos olisit ollut alusta asti rehellinen aikeistasi, minun ei olisi ollut pakko analysoida jokaista merkkiäsi. En olisi koskaan joutunut repimään itseäni sen välillä, että olin vakuuttunut siitä, että rakastat minua, ja sen välillä, että ajattelin, ettet voisi välittää minusta yhtään vähempää heti seuraavassa hetkessä.
Jos olisit ollut selvillä tunteistasi, minun ei olisi tarvinnut etsiä olemattomia vihjeitä rakkaudestasi minua kohtaan.
Jos olisit ollut valmis laittamaan “suhteellemme” etiketin, en olisi viettänyt loputtomia öitä yrittäen purkaa sinua. Jos olisit ollut johdonmukainen, minun ei olisi tarvinnut kyseenalaistaa persoonallisuutesi jokaista pientä yksityiskohtaa yrittäen löytää syytä käytöksellesi.
Jos et olisi ollut näin arvaamaton ja jos olisin tiennyt, mitä sinulta voi odottaa, minun ei olisi tarvinnut miettiä, välititkö minusta lainkaan.
Jos et olisi kadonnut elämästäni ja palannut takaisin haluamallasi tavalla, minun ei olisi tarvinnut yrittää tulkita jokaista liikettäsi.
Jos et olisi leikkinyt kanssani ajatusleikkejä, en olisi tuhlannut vuosia elämästäni yrittäessäni selvittää sinua.
Jos et olisi lähettänyt minulle kaikkia niitä sekavia signaaleja, olisin tiennyt tarkalleen, missä mennään, eikä minulla olisi ollut tarvetta miettiä liikaa.