Tiedän, että rakkaus on tunne. Ja olen hyvin tietoinen siitä, ettemme pysty hallitsemaan tunteitamme.
Tiedän tämän paremmin kuin kukaan muu.
Koska niin kauan kuin muistan, olin sellainen, joka seurasi sydäntään sokeasti. Olin sellainen, joka asetti tunteensa aina järkensä edelle.
Ja tein näin, vaikka tiesin, ettei sydämeni tehnyt oikeita ratkaisuja. Tein niin, vaikka tiesin, että minun ei olisi pitänyt tuntea joitain niistä tunteista, joita tunsin.
Yksinkertaistettuna, tunteeni olivat aina vahvempia, kuin mikään muu. Ne olivat aina vahvempia kuin minä. Eikä ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä tai edes halunnut tehdä niille.
Tämä oli etenkin kyseessä rakkaudessani sinua kohtaan.
Sillä hetkellä, kun rakastuin sinuun, menetin itsehallintani täysin. Rakkauteni sinuun kulutti minut ja otti minut valtaansa.
Ja se jatkui näin vuosia.
Rakkauteni sinua kohtaan oli vahvin voima elämässäni, vaikka sinä olit viimeinen ihminen maailmassa, jota minun olisi pitänyt rakastaa. Rakkauteni sinua kohtaan oli rajatonta ja kyseenalaistamatonta, vaikka sinä aiheutit minulle tuskaa ja vaikka aiheutit minulle harmia.
Rakkauteni sinua kohtaan jatkoi elämistään sisälläni, vaikka lähdit luotani ja vaikka lopetit rakastamasta minua.
En voi sanoa, ettenkö taistellut sitä vastaan. Koska minä taistelin.
Rukoilin Luojaa joka ilta näyttämään minulle kenot olla rakastamata sinua, auttaa minua pääsemään yli sinusta ja jatkamaan elämääni eteenpäin. Rukoilin ihmettä tapahtuvaksi, taikasauvaa ilmestymään käteeni, joka poistaisi sinut muistoistani ikuisiksi ajoiksi.
Ja silloin se iski minuun – en tarvinnut ihmettä. En tarvinnut taivaallisia voimia pyyhkimään sinua sydämestäni ja ajatuksistani.
Kaikki, mitä tarvitsin, oli vahva tahto.
Kyllä, tunteeni sinua kohtaan olivat aina olleet syviä ja vahvoja. Mutta ne eivät totisesti olleet vahvempia, kuin minä.
Joten lopulta päätin, että minun on aika lopettaa tuhlaamasta aikaani sinun ajattelemiseesi.
Minun oli aika lopettaa odottamasta sinun paluutasi ja aika lopettaa itkemästä sinun perääsi.
Minun oli aika päästä sinusta yli ja jatkaa elämässäni eteenpäin, samoin kuin sinä teit jo kauan sitten.
Minun oli aika lopettaa rakastamasta sinua.
Ja juuri niin minä olen tehnyt.
En valehtele sinulle – se ei ollut helppoa eikä se tapahtunut yhdessä yössä. En unohtanut sinua taikaiskusta. Se oli tuskallinen prosessi ja se kesti pitkään.
Mutta minun paranemisprosessini alkoi tuosta hetkestä. Minun päätökseni rakastaa sinua oli ensimmäinen askel toipumisessani.
Ja silloin minä ymmärsin, että alitajuntaisesti en ollut halunnut lopettaa rakastamasta sinua. Minä olin se, joka vielä pidin kiinni sinusta ja menneisyydestämme.
Minä olin se, joka vielä annoin sinulle uusia tilaisuuksia ajatuksissani, toivoen, että tulisit takaisin ja toivoin, että jatkaisimme siitä, mihin jäimme. Minä oikeasti annoin sinulle tilaisuuksia, vaikka sinä et edes niitä koskaan pyytänyt.
Ja kaikki tämä johtui pelostani.
Minä olin niin tottunut tuskaan ja siihen, että elit sisälläni, että yksinkertaisesti pelkäsin astua ulos tästä hulluudesta. Niin hullulta, kuin tämä saattaa kuulostaakin, minä olin peloissani, koska tuskastani ja rakkaudestani sinua kohtaan olivat muodostuneet minun mukavuusalueeni.
Minä pelkäsin, koska en tiennyt, mitä olisin tehnyt itseni kanssa ilman, että sinä olet sisälläni. Ilman, että ajattelisin sinua. Ilman, että odottaisin sinun paluutasi ja ilman rakkauttani sinua kohtaan.
Minä pelkäsin kohdata oikean elämän ja mitä siinä oli jäljellä ilman sinua. Minä pelkäsin tulevaisuuttani ilman sinua ja ajattelin, että sinusta kiinni pitäminen olisi parempi vaihtoehto.
Ja kaikki tuo muuttui sillä hetkellä, kun tein päätöksen lopettaa rakastamasta sinua.
Tämä hetki auttoi minua näkemään sen, kuinka vahva olin ja se auttoi minua näkemään, että olen kokonainen ihminen itsekseni.
Mutta eniten tämä päätös auttoi minua näkemään sen, että olin ainoa, joka hallitsee minua.
Ja se oli paras päätös elämässäni.