Kaikki on muuttunut. Sinä. Minä. Ei ole ’meitä’ enää tässä tarinassa eikä ehkä ole olemassa ketään yhtä onnekasta, joka pystyisi kokemaan saman kuin me. Kaikki ympärilläni muuttui tuntemattomaksi sillä hetkellä, kun astuin ulos elämästäsi. Mutta en ole vihainen. Olen iloinen siitä, mikä minusta on tullut ja olen kiitollinen kaikesta tapahtuneesta.
En haluaisi sen olevan toisin.
Minä olin ainoa, joka rakasti. Enkö ollutkin? Minä olin se, joka rakasti ja välitti, kohteli hyvin silloin, kun sinä et siihen enää kyennyt. Minä olin se, joka veti kaiken ulos syvyyksistä. Sinä saatat pyöritellä silmiäsi taas, sanoen minulle, että liioittelen, että olen täynnä itseäni ja että se olen oikeasti minä, joka en arvostanut sinua tarpeeksi.
Kun katsot taaksepäin, mitä sinä näet? Näet minun rientävän luoksesi aina silloin, kun tarvitsit minua. Näet minun pitävän sinusta huolta aina kun minua tarvitsit. Olin niin täynnä rakkautta, että ainoa mitä halusin, oli olla vierelläsi, katsoa silmiisi, olla siinä sinua varten ja rakastaa sinua. Mutta sinä teit päinvastaista. Sinä et koskaan halunnut tehdä tuota kaikkea minulle. Milloin vain soitin sinulta apua, kerroin, etten pääse ylös sängystä, milloin vain anelin apuasi, sinä vain kerroit minun olevan liian vaativa, takertuva ja että naisten tulee olla vahvoja.
Tietysti ajattelin olevani heikko, koska se näkyi silmistäsi. Mutta usko minua, minä olen ja minä olin vahvempi, kuin koskaan osasit aavistaa. Kaiken tämän ajan olen tehnyt kaiken itse, yksin. Oli aikoja, jolloin sinun olisi pitänyt nähdä voivani minussa.
Minä halusin näyttää sinulle, että olen itsenäinen, että pystyn pitämään itsestäni huolen, mutta se oli liikaa silloin, kun minun piti pitää huolta meistä molemmista. Minun tuli olla siinä sinua ja itseäni varten, koska ei ollut ketään muuta, joka olisi pitänyt huolen minusta.
Sillä hetkellä, kun voimani loppuivat, sillä hetkellä tiesin, että se olin minä, jota käytettiin hyväksi ja tiesin, että minun pitää lähteä, jos haluan selviytyä elävänä. Tiedän, että se saattaa kuulostaa hieman liioittelulta, mutta sinä veit minulta kaiken energiani, veit minun järkeni, sydämeni ja sieluni, joten en vain yksinkertaisesti pystynyt jäämään yhtään pidempään.
Olen pahoillani.
Olen oikeasti pahoillani.
Se sattuu minua vielä tänä päivänäkin.
Mutta en pysty palaamaan enää.
Kun vain mietin, mitä tapahtui ja sitä rohkeutta, minkä tarvitsin, kun minun piti kertoa sinulle lähteväni. Minun silmäni täyttyivät kyynelistä ja vartaloni värisi. Kyllä, rakastin sinua. Rakastin sinua niin paljon, että se sattui. Mutta en yksinkertaisesti pystynyt jäämään sellaisen luokse, jonka aikeet olivat niin pahat kuin sinulla. En pysty jäämään sellaisen ihmisen luo, jolle ei ole väliä, vaikka menettäisi minut. Etenkin, kun se ihminen olet sinä, jolle annoin niin paljon sydämestäni vain ollakseni siinä sinua varten.
Kyllä, minä lähdin. Enkä tule koskaan takaisin. En palaa takaisin siihen surkeuteen, jota kutsuimme rakkaudeksi. En voi palata takaisin miehen luokse, joka sinä olet, koska se tarkoittaisi palaamista siihen tilanteeseen, jossa en pysty puolustamaan itseäni, kun minulla ei ollut rajoja ja kun en pystynyt ilmaisemaan tunteitani oikein. En tarvitse sitä enää. En koskaan tule tarvitsemaan sitä.
En pysty palaamaan yksinäisyyteen.
En pysty palaamaan luoksesi, kun tiedän, että sinä et pysty rakastamaan minua.
Minä ansaitsen niin paljon enemmän, kuin sinä minulle annoit. Minä ansaitsen tulla rakastetuksi, vaalituksi ja etenkin välitetyksi. Ansaitsen jonkun, joka edes kiittää minua siitä, että olen siinä hänen vuokseen ja joka rakastaa minua ehdoitta. Kyllä, se on sitä, mitä ansaitsen, mutta sinä et ollut se, joka minulle sen antoi.
Siksi en enää odota rakkauttasi. Elän elämääni täysillä, joten jos rakkaus tulee luokseni, otan sen vastaan avoimin mielin, mutta siihen asti olen vapaa. Tiedän, kuka olen ja tiedän, että ei ole mitään tai ketään, joka saa minut tuntemaan tuota alemmuuden tunnetta enää koskaan.
Ehkä yhtenä päivänä olen rakastettu tavalla, johon sinä et pystynyt. Et pystynyt rakastamaan miua, joten en pystynyt oikeasti tietämään, miltä tuntuu olla rakastettu ja suojeltu. Mutta minä tulen tuntemaan sen, kun tapaan jonkun, joka näyttää sen minulle ja osoittaa, että tein oikean ratkaisun, kun lähdin luotasi. Jos en olisi lähtenyt, olisin jäänyt jumiin lumoihisi etkä olisi koskaan ottanut minusta kiinni. Siksi tipahdin niin korkealta ja se särki sydämeni.
En koskaan tule katumaan sitä, että lähdin luotasi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tunnen läsnäolosi edelleen. Tunnen, että minun on vieläkin oltava siinä sinua varten. Mutta opettelen elämään ilman sinua. Minä rakastun itseeni uudelleen. En enää tarvitse sinua täydentämään itseäni, koska minä olen kokonainen itsekseni.