Vaikka minulla on lukemattomia epäilyksiä elämäni suhteen, on yksi asia, josta olen varma ja se on rakkauteni sinua kohtaan. Rakastan sinua, enkä voi tehdä sille asialle yhtään mitään.
Rakastan sinua, vaikka kuinka yritän taistella sitä vastaan ja vaikka kuinka hyvin tiedän, ettei minun pitäisi rakastaa sinua.
Rakastan sinua huolimatta kaikesta siitä, mitä tämä tuntemani rakkaus sinua kohtaan aiheuttaa minulle ja elämälleni.
Ja tässä ei ole mitään, mitä en voisi myöntää itselleni tai kertoa sinulle.
Mutta vain, koska rakastan sinua, se ei tarkoita sitä, että olisin menettänyt järkeni kokonaan. Se ei tarkoita sitä, että olen tullut sokeaksi ja etten näkisi totuutta.
Se, että rakastan sinua, ei tarkoita sitä, etten osaisi ajatella asioita oikein. Se ei tarkoita sitä, etten olisi realistinen asioiden suhteen eikä se todellakaan tarkoita sitä, etten pystyisi näkemään asioita niin selvänä, kuin ne ovat.
Koska minä pystyn.
Ja vaikka kuinka haluaisin tämän olevan valhetta, tiedän aivan hyvin, että sinä et rakasta minua takaisin.
Et ainakaan sillä tavoin, kuin minä tarvitsisin ja ansaitsisin tulla rakastetuksi. Etkä ainakaan sillä tavoin, kuin minä rakastan sinua.
Ja niin paljon kuin sinua rakastankin ja haluaisin asioiden olevan toisin, totuus on, että olen hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, ettet sinä ole oikea mies minulle.
Kyllä, rakastan sinua ehdoitta, joka tarkoittaa sitä, että rakastan sinun virheitäsi myös, koska ne ovat osa sitä, kuka sinä olet. Mutta se ei tarkoita sitä, etten näkisi niitä ja se ei tarkoita sitä, että ajattelisin sinun olevan täydellinen.
Koska totuus on – sinä olet kaukana täydellisestä.
Mutta en minä pyydä sinua olemaan täydellinen. Haluaisin sinun vain käyttäytyvän hieman toisin minua kohtaan.
Minä vain haluaisin sinun kohtelevan minua hieman eri tavalla – että olisit hieman vähemmän itsekäs, hieman enemmän empaattinen, hieman vähemmän narsistinen, manipuloiva ja egokeskeinen.
Mutta nyt näen, että jopa se on liikaa sinulle. Nyt näen, ettet pysty etkä halua muuttua ja että minä en voi sille asialle yhtään mitään.
Nyt näen, että minun rakkauteni sinua kohtaan tuhoaa elämäni. Nyt näen, että se hajottaa minua kaikin tavoin – että se on tuhonnut minut fyysisesti ja henkisesti.
Tiedän, että rakkaus on positiivisin ja kaunein tunne, joka olemassa on. Ja tiedän, että sen tulisi tehdä elämän paremmaksi.
Mutta jotenkin rakkauteni sinuun saa minut tuntemaan täysin päinvastaista.
Se saa minut surulliseksi ja epätoivoiseksi. Se saa minut tuntemaan itseni masentuneeksi ja nämä ovat viimeisimmät tunteet, joita rakkauden tulisi aiheuttaa ihmisessä.
Ensiksi syytin sinua kaikista näistä tunteistani. Syytin sinua siitä, että et rakasta minua tarpeeksi, siitä, ettet kohtele minua kuten ansaitsisin ja siitä, että loukkasit minun tunteitani joka päivä uudelleen ja uudelleen.
Ja sitten ymmärsin, että ei minun tulisi sinua syyttää. Kyllä, sinä olet ollut täysi ääliö ja siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta se on sinun valintasi. Samoin kuin minun valintani oli rakastaa ääliötä ja samalla tavoin minä valitsin haluta jäädä tuon ääliön luokse.
Niin paljon kuin haluaisinkin ottaa kaiken syyn omille niskoilleni, totuus on, että sinä et koskaan pakottanut minua olemaan sinun kanssasi etkä koskaan pakottanut minua jäämään sinun luoksesi.
Ja eniten kaikesta, sinä et koskaan pakottanut minua rakastamaan sinua ja sallimaan tämän rakkauden ottaa valta minun elämästäni.
Joten ei, en halua sinun ajattelevan, että syytän sinua siitä, että teit elämästäni raskaampaa. Koska en syytä. Enkä halua sinunkaan syyttävän itseäsi siitä.
Koska tiedän, että sinä et ole se, joka elämääni tuhoaa. Tiedän, että rakkauteni sinua kohtaan tekee sen itsestään.
Koska tiedän, että elämäni olisi paljon parempaa, jos vain pystyisin löytämään keinon lopettaa rakastamasta sinua. Tiedän, että olisin paljon onnellisempi, jos niin tapahtuisi ja tiedän, että tuntisin oloni paljon paremmaksi.
Ja siksi rukoilen Luojaa joka ilta, että tämä tapahtuisi. Siksi haluan tuhota tämän rakkauteni, jota tunnen sinua kohtaan ennen kuin se tuhoaa minut.