Sun ei tarvitse painostaa itseäsi pääsemään yli ihmisistä, jotka ovat lähteneet sun elämästä.
Ihmiset lähtevät. Se on vain yksi elämän sattumanvaraisista tosiasioista, joka meidän kaikkien täytyy jossain vaiheessa oppia hyväksymään.
Lue myös:
Ei kannata olla niin lapsellinen ja sinisilmäinen, että uskoisi jokaisen elämäämme tulevan ihmisen olevan tarkoitettu jäämään siihen ikuisesti.
Ihmiset lähtevät. Ja siihen meidän pitää jotenkin valmistautua, jos emme halua, että kipu iskee täysin puun takaa. Mutta kipu on silti olemassa, odotit sitä tai et.
Ja siinä kivussa on monta kerrosta. Se ei ole mikään yksinkertainen tunne, joka johtuisi vain yhdestä asiasta, kuten hylätyksi tulemisesta tai yksin jäämisestä.
Sun ei tarvitse kestää vain sitä kipua, että menetät jonkun, joka merkitsi sulle paljon. Joudut myös kohtaamaan sen, että vaikka hän ei enää ole fyysisesti läsnä, hän voi silti jäädä elämääsi vahvana tunteena vielä pitkään lähtönsä jälkeen.
Hän jää sinne, ja muistuttaa sua yhä uudelleen siitä hetkestä, kun menetit hänet. Hän muistuttaa kaikesta, kaikista niistä haavoista, jotka sait, kun hän jätti sut taakseen.
Hän muistuttaa sua kaikista niistä tunteista – kivusta, vihasta, katkeruudesta, pelosta, epäuskosta, hämmennyksestä ja yksinäisyydestä – joita tunsit.
Kaikki nuo haavat aukeavat kerta toisensa jälkeen aina, kun ajattelet häntä.
Ja et pysty lopettamaan hänen ajattelemistaan, koska hän on yhä sun sydämessä.
Huomaat, että vaikka hän ei enää ole elämässäsi, jäljet siitä ihmisestä, joka hän oli, ovat yhä siellä. Ja sun täytyy kantaa niitä parhaasi mukaan, vaikka niiden mukana kulkeminen sattuisikin.
Ei sillä, että olisit tämän kanssa yksin. KAIKKI ovat jossain vaiheessa kokeneet jonkinlaista hylätyksi tulemista.
Siksi sun ei varmasti ole vaikea löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät sua ja osaavat samaistua siihen, mitä käyt läpi.
Ihmiset ymmärtävät, miten raskas tilanteesi on. Ihmiset ymmärtävät ne taistelut, joita käyt läpi.
Ja ne, jotka ovat kokeneet eniten, kertovat sulle yhden pienen salaisuuden: et ehkä koskaan täysin päästä irti siitä ihmisestä, joka lipsahti käsistäsi; siitä, joka pääsi pois.
Sellaisesta ei vain voi irrottautua nappia painamalla. On täysin ymmärrettävää, miksi et yksinkertaisesti pääse hänestä yli.
Kun olet antanut niin paljon itsestäsi jollekulle ja sille suhteelle, joka teillä oli, on ihan loogista, ettei kaikki ole hyvin heti, kun hän päättää jättää sut taakseen.
Sillä kun hän lähti, hän vei mukanaan myös sen osan sinusta. Ja sillä lähdöllä hän sai sut tuntemaan olosi vajaaksi.
Hän otti ison palan sydämestäsi ja juoksi sen kanssa pois. Siksi on ymmärrettävää, ettet sen jälkeen tuntunut enää koskaan täysin kokonaiselta.
Se on riski, jonka ottaa, kun rakastuu johonkuhun.
Yrität kaikin voimin kerätä särkyneen sydämesi palasia, mutta murtuma oli vain liian suuri, jotta siitä voisi täysin toipua.
Olit hukkumassa, eikä pelastusvenettä näkynyt missään. Yritit niin kovasti pysyä pinnalla, mutta hänen poissaolonsa oli kuin ankkuri, joka esti sua nousemasta takaisin pintaan.
Sanotaan, että aika parantaa kaikki haavat, mutta se on oikeastaan aika typerä ajatus. Jossain määrin jotkut haavat kyllä umpeutuvat, niihin tulee arpia ja mustelmien jäljet haalistuvat.
Mutta se ei tarkoita, että ne paranevat kokonaan. Haavat eivät vain katoa savuna ilmaan, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.
Voi mennä päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, mutta tunnet silti jonkinlaista kipua, kun palaat mielessäsi siihen traumaattiseen kokemukseen, jossa sut jätettiin.
Tarvitaan vain pieni laukaisija, ja haavat muistuttavat sua eilisestä. Ne tuntuvat taas yhtä tuoreilta kuin ennenkin. Ja se on ihan okei. Se on sallittua.
Sun ei tarvitse painostaa itseäsi pääsemään yli ihmisistä, jotka ovat lähteneet sun elämästä.
Sen sijaan sun kannattaa lopettaa se, että yrität kaikin voimin olla enää rakastamatta niitä ihmisiä, jotka jättivät sut.
Rakastit heitä syystä. Ja vaikka olosuhteet voivat muuttua, ne syyt pysyvät usein samoina.
Ehkä et enää rakasta sitä ihmistä, joksi hän on muuttunut, mutta rakastit kerran ajatusta siitä, kuka hän silloin oli. Ja sen pitäisi riittää siihen, että saat pitää hänet osana tarinaasi.
Sun ei pitäisi joutua päästämään siitä irti. Kenenkään ei pitäisi koskaan odottaa sulta sellaista.
Muista, että elämäsi on suora seuraus omista valinnoistasi, ja valintojasi muovaavat kokemuksesi.
Jos päästät irti menneisyydestäsi kokonaan, päästät samalla irti osasta käsitystäsi itsestäsi. Joten kyllä, ihmiset lähtevät. Mutta se ei tarkoita, että sun pitäisi unohtaa, että he ovat joskus olleet olemassa sinulle.