Narsistin rakastaminen on kuin putoaisi loputtomaan, painajaismaiseen kierteeseen. Pohjaton kaivo täynnä pahaa oloa ja kipua – ja siellä täällä pieniä ilon välähdyksiä, jotka saavat sut vielä toivomaan.
Hän osasi peittää todelliset aikeensa pelottavan hyvin. Luulit, että hän oli sulle se oikea, koska hän näytteli roolinsa niin vakuuttavasti.
Hän sai sut uskomaan, että olit hänen elämänsä suuri rakkaus. Hän sanoi, että olit ihminen, jota hän oli aina etsinyt, ja vakuutti sut siitä, että hän voisi rakastaa sua enemmän kuin itseään.
Mutta mitä tapahtuu, kun lopulta onnistut lähtemään? Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun olet päässyt irti narsistista, joka satutti sua vuosien ajan?
Narsistin rakastamisen seuraukset tuntuvat hyvin konkreettisesti. Kun asiat alkavat selkiytyä, myös mielesi alkaa tunnistaa kaiken sen, mitä sulle oikeasti tapahtui.
Narsisti ei ainoastaan rikkonut sua – myös muistot siitä tekevät parantumisesta entistä vaikeampaa.
Tulet palaamaan mielessäsi kaikkiin niihin hetkiin, jolloin hän mitätöi sua etkä tiennyt, miten olisit voinut puolustautua.
Hän sai sut uskomaan, että olit maailman huonoin kumppani, vaikka yritit kaikkesi.
Hän sanoi, että sinä olit hänen elämänsä ainoa ongelma ja että kaikki olisi paremmin ilman sua.
Mutta kun yritit lähteä, hän sai sut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että valitsit itsesi hänen sijastaan.
Hän oikeasti uskoi, että kuuluit hänelle ja että kaikki sun stressi oli sun omaa syytä – ei koskaan hänen.
Siksi, kun muistat, miten hän kohteli sua, romahdat helposti taas kyyneliin.
Se on hyvin todennäköisesti traumaperäistä stressiä.
Näet unia niistä hetkistä kuin ne tapahtuisivat juuri nyt. Heräät hikisenä ja rukoilet, ettei hän ole enää siinä, kun avaat silmäsi.
Jos olet rakastanut narsistia, tiedät, miten haavoittuvaksi ja pelokkaaksi voit edelleen tuntea olosi.
Odotat jatkuvasti, että hän ilmestyy jostain.
Säpsähdät, kun joku korottaa ääntään, ja menet lukkoon, kun joku tulee liian lähelle.
Vaikka oireesi eivät olisi kaikkein voimakkaimpia, tunnet silti kehosi jännittyvän, kun haistat saman partaveden, jota hän käytti.
Tunnistaisit sen missä tahansa – ja juuri se tekee siitä niin pelottavaa.
Sinusta tuntuu yhä, että hän on aivan lähellä. Muut näkevät, miten herkillä olet, mutta he eivät ehkä sano mitään, koska eivät halua satuttaa sua lisää.
Itket niin helposti, että kaikki ovat varovaisia kanssasi, etteivät vain järkyttäisi sua.
He ovat nähneet tarpeeksi sun särkyneestä sydämestä tietääkseen, että sua kannattaa ennemmin rauhoittaa kuin puhua hänestä.
Vain kaikkein läheisimmät ihmiset tietävät, että hymysi on pelkkä kulissi.
Laitat meikkiä, hymyilet ja ajattelet, että saat ihmiset uskomaan kaiken olevan hyvin.
Mutta sisältä olet rikki. Hajoat hiljaa sisältä päin.
Jonkun täytyy nähdä, miltä susta tuntuu, eikö? He näkevät, miten murenet päivä päivältä.
Hymysi ei enää yllä silmiin asti. Naurat, mutta naurusi kuulostaa tyhjältä, eikä siinä ole enää samaa energiaa kuin ennen.
Joten hymyilet, ettet huolestuttaisi muita. Ajattelet, että heillä on parempi olo, jos sinä hymyilet.
Totuus, jota ihmiset eivät näe, on se, että olet unohtanut, miltä aito hymy tuntuu. Onnellisuus tuntuu nykyään kummalliselta ja kaukaiselta asialta.
Ja kun he pyytävät sua kertomaan, mitä hän teki, tuntuu kuin joku olisi läimäyttänyt sua kasvoille.
He eivät tule koskaan täysin ymmärtämään, mitä kävit läpi.
Et edes halua, että he ymmärtäisivät – et toivoisi sellaista kipua kenellekään.
Siksi et yksinkertaisesti puhu siitä, mitä tapahtui.
Se sattuu. Sattuu palata takaisin, vaikka vain muistoissa.
Silti et myöskään kestä tapaa, jolla he katsovat sua.
Heidän säälinään ei auta yhtään, koska selvisit siitä vahvempana kuin olit ennen.
Et halua, että he säälivät sua. Et halua, että he näkevät sut uhrina, vaan selviytyjänä.
Narsistin rakastamisen seuraukset jättävät arpia, jotka näkyvät erityisesti luottamusongelmina.
Hänen jättämänsä arvet kirvelevät joka kerta, kun yrität taas luottaa johonkuhun.
Ne muistuttavat sua siitä, mitä jouduit kokemaan ja mitä tapahtui, vaikka halusit vain rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Lakkasit luottamasta ihmisiin jo ennen kuin edes lähdit suhteesta.
Narsistin henkinen väkivalta rikkoo sisältä ja saa sut uskomaan, että kaikki haluavat sulle pahaa.
Hän sai sut vakuuttumaan siitä. Hän piti huolen, ettet uskonut enää kehenkään – et edes itseesi.
Hän sai sut tuntemaan olosi hulluksi joka kerta, kun epäilit häntä.
Miten siis voit olla samaan aikaan naiivi ja vainoharhainen? No, juuri niin käy, kun pääset irti narsistin otteesta.
Olet toipumassa hänestä. Mutta tiedät, että vie aikaa, ennen kuin pystyt parantumaan kokonaan.
Saatat olla varma, että kipu kestää ikuisesti, mutta anna mun sanoa ensimmäisenä: se ei ole totta.
Kyllä, toipuminen vie aikaa. Välillä tuntuu kuin hajoaisit sekä sisältä että ulkoa, mutta sinä selviät tästä.
Et saa luovuttaa vain siksi, että hän sai sut tuntemaan itsesi arvottomaksi. Näytä hänelle, miten väärässä hän oli kutsuessaan sua heikoksi.
Näytä hänelle, että olet vahvempi kuin hän koskaan uskoi!
Sinä ansaitset sen. Olet sen velkaa itsellesi.
Kun olet käynyt helvetin läpi, sinulla on vihdoin voimaa nousta uudelleen. Joskus se voi tuntua kiroukselta, mutta jos et pääse sen yli, hän voittaa.
Et voi antaa hänen voittaa.
Tässä maailmassa on joku, joka näyttää sulle, ettei rakkauden kuulu sattua tuolla tavalla.
Ja vaikka et löytäisikään sitä oikeaa, jos päätät mieluummin olla yksin, ole.
Mutta älä koskaan unohda, että olet tarpeeksi vahva ollaksesi onnellinen. Sinun täytyy tietää, että olet paljon vahvempi kuin luulet.
Joten älä luovuta, vaikka narsistin rakastamisen seuraukset olisivat hirveitä.
