Olen saanut tarpeekseni. Olen saanut tarpeekseni tästä “yksi askel eteenpäin, kaksi askelta taaksepäin” -tilanteesta, joka on jatkunut jo vuosia. Aina kun minusta tuntuu, että olemme pääsemässä jonnekin, sinä lopulta luovutat taas. Yhtenä hetkenä olet lähellä, olet täysillä mukana, vakuutat minulle, että onnistumme, että tällä kertaa kaikki on toisin, ja heti kun alan uskoa siihen, katoat.
Miten voit käyttää minua sillä tavalla? Miten voit leikkiä sydämelläni kuin se olisi tehty pahvista? Onko sinulla lainkaan omaatuntoa? Miksi et voi pysyä poissa, kun kerran lähdet? Etkö näe, että tämä edestakainen meno tappaa minut?
Et taida nähdä sitä, koska näet vain itsesi. Minun on lakattava uskottelemasta itselleni, että rakastat minua, että välität minusta, että merkitsen sinulle jotain, koska jos todella merkitsisin, et kohtelisi minua näin.
Tiedän, että tämä tilanne, jossa olemme nyt, on osittain minun syytäni. Annan tälle rakkaudelle loputtomasti tilaisuuksia herätä henkiin. Annan sinulle jatkuvasti tilaisuuksia olla se mies, joka uskon sinun syvällä sisimmässäsi olevan, olla se mies minulle, mutta sinä pilasit jokaisen näistä tilaisuuksista.
Sinulle kaikki on pelkkää peliä. Olet päättämätön. Et tiedä, mitä haluat elämältä. Et tiedä, mitä haluat minulta, joten vedätät minua koko ajan. Luotat siihen, että olen täällä, vaikka tekisit mitä. En ole tehnyt mitään, mikä saisi sinut ajattelemaan toisin. Vaikka olisit kuinka monta kertaa lähtenyt, vaikka olisit kuinka monta kertaa tuottanut minulle pettymyksen ja vetänyt sydämeni mutaan, ottaisin sinut aina takaisin ja rakastaisin sinua kuin mitään ei olisi tapahtunut.
On vaikea päästää irti jostakusta, joka sai sinut tuntemaan olosi niin kuin kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. Nappasit minut jaloiltani, kun aloitimme. Sait minut tuntemaan, että olin ainoa ja oikea. Teit kaikkesi saadaksesi minut rakastumaan sinuun. Ja heti kun näit, että olin hulluna sinuun, päätit, että oli aika lähteä.
Jonkin ajan kuluttua halusit palata. Halusit tulla takaisin vain, jotta voisit lähteä taas. Se oli kuin lumottu ympyrä, josta en päässyt pois. Lähteminen ja palaaminen ei ollut kaikki mitä teit minulle, se oli vain osa yhtälöä.
Kun olit poissa, palasit exäsi luo. Keksit ontuvia tekosyitä, miksi sinun piti tehdä niin, kuinka hänellä oli valtaa sinuun, mutta sinä rakastit minua. Keksit selvästi tarinoita. Halusin yksinkertaisesti uskoa sinua niin paljon, että sokaistuin sille tahallani ja menin vastoin parempaa järkeäni.
Joka kerta, kun otin sinut takaisin, päädyin katumaan sitä. Sait minut tuntemaan itseni elämää suuremmaksi, ja hetken kuluttua sait minut tuntemaan itseni niin pieneksi, mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Olin aina syypää kaikkeen. Olin liian takertuvainen. Olin liian mustasukkainen. Odotin liikaa. Ja kaikesta huolimatta, mitä teit minulle, et koskaan ollut syyllinen. Olit aina oikeudenmukainen ja sinulla oli aina kaikki vastaukset.
Kun katson kaikkea tätä nyt taaksepäin, en voi selittää tekojani. En voi käsittää sitä, että otin sinut takaisin sen jälkeen, kun olit ollut hänen kanssaan. En voi uskoa, että päästin sinut taas sisään. En voi uskoa, että keksit aina jonkin syyn lähteä. En voi uskoa, että itsetuntoni oli niin heikko, etten ajoittain tiennyt ansaitsevani parempaa. Olin valmis olemaan jossakin niin tuhoisassa, sen sijaan että olisin kohdannut yksinolon. Sen sijaan, että olisin kohdannut sen tosiasian, että olet kykenemätön rakastamaan ketään muuta kuin itseäsi.
Ja se on ainoa totuus. Olet tehnyt kaiken itseäsi varten. Olet vienyt minulta niin paljon kuin olet voinut vaivaantumatta antamaan mitään takaisin. Otit rakkauteni ja käytit sitä aseena voittaaksesi minut. Käytit tunteitani manipuloidaksesi minua, koska näit, että olin niin avuttomasti kiintynyt sinuun.
Mutta tällä kertaa en todellakaan kestä sitä enää. En voi tuhlata elämääni sinuun. Enää ei tule tilaisuuksia – sinä pilasit ne kaikki. Ei ole enää paluuta. Tiedän, että jatkoin samojen virheiden toistamista kerta toisensa jälkeen odottaen erilaisia tuloksia. On selvästi aika tehdä kaikki toisin.
Ei enää odoteta ihmeitä, jotka eivät koskaan toteudu. Sinussa ei ole syvyyttä. Olet vain säälittävä tekosyy ihmiseksi. Ja minä olen vain typerys, joka uskoi valheisiisi. Siksi en anna sinulle enää mahdollisuutta kertoa minulle valheita.
Emme ota minkäänlaista yhteyttä, koska estin soittosi ja tekstiviestisi. Kiellin sinut sosiaalisen median tileiltäni ja opettelen pyyhkimään sinut sydämestäni, koska et ansaitse olla siellä. En enää rakasta sinua. On aika alkaa rakastaa itseäni.