Skip to Content

Kirje Miehelle, Jonka Kanssa Jaoin Uskomatonta Kemiaa

Kirje Miehelle, Jonka Kanssa Jaoin Uskomatonta Kemiaa

Jokin veti minua aina sinua kohti. Siitä päivästä lähtien, kun tapasimme, ja vielä kauan sen jälkeen, kun meistä tuli osa historiaa, välillämme vallinnut kemia oli katkeamaton.
Luulen, että jos törmäisin sinuun, perhoset vatsassani villiintyisivät ja minulla olisi uskomaton halu olla sylissäsi, vaikka tiedän, ettet ole enää minun.

Onneksi en näe sinua juuri koskaan. Emme enää liiku samoissa ympyröissä.
Irrottautuminen sinusta oli muutenkin tarpeeksi vaikeaa, ja on todella helpompaa, ettemme näe tai puhu toisillemme.

Kirjoitan tämän sanoakseni, etten koskaan unohda sinua, mutta en myöskään koskaan palaa luoksesi.

Meillä oli aikamme tehdä se, ja minä todella toivoin, että se onnistuisi, vaikka tiesin syvällä sisimmässäni huijaavani itseäni.

Meillä oli kuoppainen alku ja koko suhde oli kuoppainen. En koskaan tiennyt, missä olin kanssasi, ja se teki minut hulluksi.

Yhtenä hetkenä olit ihastunut minuun ja seuraavana hetkenä jätit minut kokonaan huomiotta.
Yhtenä päivänä annoit minulle kaiken maailman, ja seuraavana päivänä et edes halunnut olla osa elämääni.

Joka askeleella eteenpäin otimme kymmenen askelta taaksepäin. Jäimme nopeasti jälkeen, enkä voinut tehdä asialle mitään. En halunnut tehdä asialle mitään.

Tiesin, että pelasit pelejä. Tiesin, ettet ollut valmis sitoutumaan omista syistäsi, ja alitajuisesti päätin maksaa sen hinnan vain ollakseni kanssasi.
Tiesin, että pelleilit mieleni ja sydämeni kanssa, mutta en voinut vastustaa sinua.

Aina kun näin sinut silmiini, unohdin kaikki ne kyyneleet, joita olin itkenyt, koska et ollut ilmestynyt ovelleni, kuten lupasit muutama yö aiemmin.

Unohtaisin yöt, jolloin en saanut unta, koska vietin ne analysoiden jokaista hetkeä, jonka vietimme yhdessä.

Unohtaisin kaiken sen, mitä olin menettänyt, ja olisin vain hymysi lumoissa.

Vetäisit minut lähellesi vahvoilla käsilläsi, ja menettäisin järkeni. Kaikki, mitä halusin sanoa ja mistä halusin puhua, haihtuisi unholaan.

Ainoa asia, jolla oli väliä, oli sinä ja minä ja se kemian magneettinen voima, joka veti meitä yhä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan.

Vartalosi tuoksu oli tajunnanräjäyttävä. Suudelmasi olivat niin hellävaraisia ja samalla niin voimakkaita, että tuloksena oli se täydellinen yhdistelmä seksikästä ja suloista, joka sopi minulle parhaiten.

Emme voineet pitää käsiämme erossa toisistamme, kun jäimme kahden, olimme missä tahansa. Jokainen kosketus oli täynnä sähköä, jännitystä ja halua.
Mutta kaipasin myös mieltäsi. Kemiamme oli muutakin kuin seksuaalista, meillä oli yhteys myös älyllisellä tasolla.

Voisimme puhua tuntikausia mistä tahansa ja kaikesta, ja minusta tuntui todella siltä, että ymmärsit minua.

Siksi loppu sattui niin paljon. Meillä oli kaikki, emmekä tienneet, miten tehdä siitä jotain. Emme tienneet, miten saisimme suhteemme kestämään.
Paremmin sanottuna, sinä olit liian peloissasi jäädä.

Sisimmässäsi oli jotain, joka sai sinut pakenemaan heti, kun asiat muuttuivat vähänkin vakavammiksi.

Mitä tahansa teinkin muuttaakseni sen, se ei muuttanut mitään. Yritin olla ymmärtäväinen.
Annoin sinulle tarvitsemasi tilan. Tein kaikkeni tehdäkseni sinut onnelliseksi.

Annoin sinulle kaiken, mutta se ei silti riittänyt. Menit yhä elämääni ja poistuit siitä, enkä kestänyt sitä enää.

Kun viimeksi lähdit, aikomuksenasi palata, en päästänyt sinua takaisin.

Tajusin, että olin tuhlannut vuosia odottamalla, että jäisit tänne etkä koskaan poistuisi silmistäni. Odottanut, että voittaisit pelkosi ja olisit se mies, jonka ansaitsin.

Vieläkin on päiviä, jolloin haluan vastata tekstiviesteihisi tai soittaa sinulle ja vain puhua loputtomasti. Mutta en voi. Tiedän, että jos kuulisin äänesi, perääntyisin ja päästäisin sinut taas sisään.

Jos niin kävisi, palaisimme vain siihen, missä olimme. Käyttäytyisit edelleen niin kuin sydämessäni olisi kytkin ja voisit kytkeä tunteeni päälle ja pois pyydettäessä.

En kestä sitä enää. Sinulla oli liian monta tilaisuutta olla se mies, jota tarvitsin, etkä koskaan käyttänyt niitä.

En ole vielä päässyt yli sinusta. En ainakaan täysin. Kemiaa on yhä olemassa. Rakkaus on yhä olemassa.

Halu on yhä olemassa, mutta tarvitsen enemmän, tarvitsen turvaa ja sitoutumista, etkä sinä tule koskaan antamaan sitä minulle.