”Mä tiedän, millainen hän voi olla. Jos hän oikeasti rakastaa mua, hän muuttuu vielä joskus.”
Ehkä säkin olet joskus ajatellut noin. Varsinkin riidan, anteeksipyynnön tai sellaisen intensiivisen hetken jälkeen, jolloin kaikki tuntuu yhtäkkiä taas yhtä ihanalta kuin ihan alussa.
Hän lupaa kuunnella paremmin. Reagoida vähemmän satuttavasti. Lopettaa sen, että jokainen ongelma käännetään lopulta niin, että sinä olet se, joka pyytää anteeksi.
Ja sä haluat uskoa häntä.
Koska kun rakastat jotakuta, et halua luovuttaa heti.
Sä näet hänen hyvät puolensa, tunnet hänen menneisyytensä ja saatat ajatella: jos hän vihdoin kokee, miltä aito rakkaus tuntuu, jokin hänessä pehmenee.
Mutta juuri tässä on kipeä totuus. Rakkaus voi motivoida ihmistä tekemään töitä itsensä kanssa. Se voi antaa turvaa ja tukea kasvua.
Mutta se ei voi muuttaa ketään vastoin hänen omaa tahtoaan.
Kun kyse on vahvoista narsistisista käyttäytymismalleista, tästä erosta tulee todella ratkaiseva.
Rakkaus voi olla syy muutokseen, mutta se ei ole terapiaa
Ihmiset voivat muuttua. Myöskään ihmiset, joilla on hankalia tai vahvasti narsistisia toimintatapoja, eivät ole tuomittuja toistamaan täsmälleen samoja kaavoja ikuisesti.
Mutta muutos ei ala automaattisesti sillä hetkellä, kun ”se oikea” nainen ilmestyy paikalle.
Se ei kuulosta yhtä romanttiselta kuin ajatus siitä, että sun rakkautesi voisi pelastaa hänet. Mutta samalla se ottaa pois vastuuta, jonka ei koskaan olisi pitänyt olla sinun.
Sä voit olla ymmärtäväinen, asettaa rajoja ja tukea ihmistä, joka tekee tosissaan töitä itsensä eteen.
Mutta sä et voi tajuta hänen puolestaan, mitä hän tekee väärin. Et voi kantaa vastuuta hänen puolestaan etkä todellakaan voi muuttaa hänen käyttäytymismallejaan hänen puolestaan.
Rakkaus voi motivoida ihmistä hakemaan apua, mutta se ei korvaa rehellistä itsetutkiskelua eikä ammattilaisen tukea.
Sä voit olla syy, jonka takia joku alkaa miettiä muutosta. Mutta varsinainen työ täytyy silti tulla häneltä itseltään.
Se on valtava ero.
Koska niin kauan kuin uskot, että sun pitää vain olla vielä vähän rakastavampi, teet hänen muutoksestaan huomaamatta oman tehtäväsi.
Ja yhtäkkiä sinä olet se, joka tekee eniten töitä ongelman eteen, joka ei edes ole sinun.
”Mä muutun” ei vielä tarkoita muutosta
Tuo lause voi tuntua uskomattoman voimakkaalta.
Varsinkin silloin, kun olet juuri lähdössä.
Yhtäkkiä hän ymmärtää kaiken. Hän näkee virheensä. Hän sanoo juuri ne asiat, joita olet odottanut kuulevasi kuukausien ajan. Ehkä hän jopa itkee, pyytää anteeksi ja lupaa, että tästä eteenpäin kaikki on toisin.
Ja ehkä hän tarkoittaa sitä sillä hetkellä ihan tosissaan.
Ongelma on vain tämä: yksi tunteikas yö ei vielä muuta pysyvää käyttäytymismallia.
Aito muutos näkyy myöhemmin. Ihan tavallisena keskiviikkona, kun kukaan ei uhkaa erolla ja hän toimii silti eri tavalla. Se näkyy seuraavassa konfliktissa, seuraavassa kritiikissä ja ennen kaikkea silloin, kun asetat taas rajan.
Pystyykö hän kuuntelemaan ilman, että hyökkää heti takaisin? Pystyykö hän pyytämään anteeksi ilman, että alkaa sen jälkeen luetella kaikkea, mitä sinä olet tehnyt väärin? Pystyykö hän hyväksymään, että sulla on eri mielipide?
Anteeksipyyntö kertoo, mitä ihminen on ymmärtänyt. Muutos näyttää, mitä hän tekee sillä ymmärryksellä.
Jos samat satuttavat asiat toistuvat yhä uudestaan ja vain anteeksipyynnöt muuttuvat kauniimmiksi, todellista muutosta on ehkä tapahtunut vähemmän kuin toivot.
Siksi kannattaa katsoa vähemmän suuria lupauksia ja enemmän pieniä, pysyviä muutoksia.
Ei kolmen päivän ajan.
Ei kahden romanttisen viikon ajan.
Vaan kuukausien ajan.
Juuri silloin alkaa näkyä, tekeekö joku oikeasti töitä itsensä kanssa vai yrittikö hän vain estää sua lähtemästä.
Aito muutos alkaa siitä, missä tekosyyt loppuvat
Ihmisen, joka oikeasti haluaa muuttua, täytyy pystyä tekemään jotain aika epämukavaa: katsomaan itseään ilman, että etsii heti syyllistä muualta.
Se tarkoittaa, että pystyy sanomaan asioita kuten: ”Mä satutin sua.” Ei: ”Mä satutin sua, mutta sä provosoit mua.”
Se tarkoittaa myös sitä, että pystyy kestämään epämiellyttävää palautetta. Ei ehkä täydellisesti eikä aina heti. Mutta jossain vaiheessa täytyy syntyä halu nähdä oma osuus.
Juuri tässä kohtaa toivo ja todellinen kehitys usein eroavat toisistaan.
Jos hän tulkitsee edelleen kaiken kritiikin hyökkäykseksi, jos kaikki ex-kumppanit olivat hänen mukaansa hulluja ja jos hänen ongelmansa ovat aina pohjimmiltaan muiden ihmisten syytä, muutokselta puuttuu tärkeä perusta: vastuu.
Jos ihminen haluaa muuttua, hänen täytyy jossain vaiheessa lakata käyttämästä menneisyyttään selityksenä jokaiselle satuttavalle teolle.
Se, että ymmärrät miksi joku on kasvanut sellaiseksi kuin on, ei tarkoita, että sun pitäisi hyväksyä kaikki, mitä hän sen takia tekee sulle.
Ehkä hänellä oli vaikea lapsuus. Ehkä häntä on satutettu tai hän ei ole koskaan oppinut käsittelemään läheisyyttä, kritiikkiä ja torjutuksi tulemista terveellä tavalla.
Se voi selittää paljon.
Mutta selitys ja oikeutus ovat kaksi eri asiaa.
Sulla saa olla myötätuntoa hänen tarinaansa kohtaan ja silti saat sanoa: näin mua ei saa kohdella.
Molemmat voivat olla totta samaan aikaan.
Aidon muutoksen näkee siitä, miten hän suhtautuu sun rajoihin
Jos haluat tietää, onko jokin oikeasti muuttunut, älä katso vain sitä, miten rakastava joku on silloin, kun kaikki menee hyvin.
Katso, mitä tapahtuu, kun sanot ei.
Aiemmin hän saattoi muuttua kylmäksi, loukkaantuneeksi tai aggressiiviseksi. Ehkä hän ignoorasi sut, sai sut tuntemaan syyllisyyttä tai kohteli rajaasi kuin henkilökohtaista loukkausta.
Muutos tarkoittaisi sitä, että hän toimii nykyään toisin.
Ei välttämättä innoissaan. Kukaan ei riemastu jokaisesta ei-sanasta. Mutta kunnioittavasti.
Sama pätee riitoihin. Pystyykö hän nykyään kuuntelemaan ilman, että mitätöi heti sun kokemuksesi? Pystyykö hän hyväksymään, että sun tunteet ovat olemassa, vaikka hän kokisi tilanteen eri tavalla?
Se ei kuulosta kovin dramaattiselta.
Juuri siksi se on niin tärkeää.
Aitoa muutosta ei yleensä tunnista suurista romanttisista eleistä. Sen tunnistaa siitä, että vanhat satuttavat kaavat oikeasti vähenevät arjessa.
Jos pelkäät edelleen olla rehellinen tai asettaa rajoja, pelkkä lupaus ei riitä.
Kiinnitä huomiota myös siihen, pysyykö muutos silloinkin, kun hän tuntee olonsa taas turvalliseksi suhteessanne.
Jotkut ihmiset muuttavat käytöstään hetkeksi, kun he huomaavat, että kumppani saattaa oikeasti lähteä. Kun suhde näyttää taas vakaalta, vanhat mallit palaavat.
Sitten sama kierros alkaa alusta.
Riita. Eroajatukset. Anteeksipyyntö. Ihanat viikot. Vanhat kaavat.
Ja joka kerta ajattelet: mutta tällä kertaa se tuntui erilaiselta.
Ehkä.
Ratkaisevaa on silti se, mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä.
Sun ei tarvitse jäädä vain siksi, että hän saattaa joskus muuttua
Tämä on luultavasti vaikein osa.
Ehkä hän voi muuttua.
Ehkä hän aloittaa joskus terapian, ottaa vastuuta ja oppii terveempiä tapoja toimia. Ehkä hän katsoo jonain päivänä taaksepäin ja ymmärtää asioita, joita hän ei vielä nyt pysty näkemään.
Mutta sun ei tarvitse rakentaa elämääsi tuon ehkä-sanan varaan.
Saat arvioida ihmistä sen perusteella, miten hän kohtelee sua tänä päivänä .
Et sen perusteella, kuka hän teoriassa voisi olla viiden vuoden päästä.
Se on erityisen vaikeaa, kun tunnet hänen rakastavan puolensa. Tiedät, että hän osaa olla hurmaava, huomioiva ja lämmin. Ehkä juuri nuo hetket ovat syy siihen, miksi olet jäänyt niin pitkäksi aikaa.
Mutta suhde ei koostu vain sen kauneimmista päivistä.
Sun ei tarvitse tulla satutetuksi vuosien ajan vain siksi, että jossain hänessä saattaa olla olemassa parempi versio hänestä.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että odotat loputtomiin, että joku vihdoin oppii kohtelemaan sua hyvin.
Voiko narsisti siis muuttua rakkauden takia?
Muutos on periaatteessa mahdollinen, mutta pelkkä rakkaus ei ole taikanappi. Ratkaisevaa on oivallus, aito motivaatio, vastuun ottaminen ja usein myös ammattilaisen tuki.
Ja silloinkin muutos on yleensä pidempi prosessi, ei romanttinen käännekohta yhden keskustelun jälkeen.
Ehkä hän oikeasti rakastaa sua. Mutta myös ihmiset, joilla on tunteita meitä kohtaan, voivat satuttaa meitä.
Siksi tärkeämpi kysymys ei jossain vaiheessa enää ole: ”Rakastaako hän mua tarpeeksi muuttuakseen?”
Vaan:
”Kohteleeko hän mua tänään niin kuin haluan tulla kohdelluksi rakastavassa suhteessa?”
Koska sä voit rakastaa jotakuta ja silti lähteä.
Sä voit uskoa hänen potentiaaliinsa ja silti päättää, ettet halua enää odottaa.
Ja joskus juuri se on se muutos, jota kaikkein kipeimmin tarvittiin.
Ei hänen muutoksensa.
Vaan sun päätöksesi ottaa viimein itsesi yhtä vakavasti kuin toiveesi hänestä.