Ootko koskaan huomannut, että moni meistä takertuu juuri siihen ihmiseen, josta tiedämme sisimmässämme, että pitäisi päästää irti?
Siihen ihmiseen, jonka tiedät syvällä sisälläsi, ettei hän ole sulle oikea?
Ja että eniten sattuu menettää joku, joka ei oikeastaan koskaan ollutkaan täysin meidän?
Etkä sä ole tässä poikkeus. Vaikka tämä ihminen, josta nyt puhutaan, lähti elämästäsi fyysisesti jo aikaa sitten, hän on mielessäsi edelleen vahvasti läsnä.
Tämä mies, jota kaipaat niin syvästi, on yhä se ainoa, jota ajattelet — vaikka kuvittelet tekeväsi kaikkesi, ettet ajattelisi häntä.
Oot yrittänyt kaikkea unohtaaksesi hänet kokonaan. Oot katkaissut yhteyden, hankkiutunut eroon kaikesta, mikä voisi muistuttaa hänestä, ja ottanut etäisyyttä ihmisiin, jotka yhdistävät teitä kahta.
Oot noudattanut “ei yhteydenpitoa” -sääntöä, estänyt hänen numeronsa ja lopettanut hänen seuraamisensa kaikissa somekanavissa.
Kaikki ympärilläsi olettavat, että tämä mies on vain osa kaukaista menneisyyttäsi.
Jopa läheisimmät ihmiset uskovat, että oot päässyt hänestä yli ja jatkanut elämääsi ihan niin kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan osa sitä.
Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Totuus on, että oot jollain tavalla oppinut elämään ilman häntä, mutta ajatuksesi pyörivät silti hänen ympärillään.
Hän on edelleen ensimmäinen asia, joka tulee mieleesi, kun heräät, ja viimeinen kuva, jonka näet mielessäsi ennen kuin suljet silmäsi ja nukahdat.
Totuus on, että tunnet yhä perhosia vatsassa aina, kun näet jonkun, joka muistuttaa häntä, tai kuulet äänen, joka kuulostaa hänen ääneltään.
Ja ennen kaikkea — totuus on, että toivot yhä, että hän jonain päivänä palaa luoksesi ja myöntää tehneensä virheen lähtiessään.
Odotat edelleen hänen soittoaan, ja joka kerta kun kuulet viestin saapuvan, toivot hetken, että se olisi hän.
Mutta tätä et halua myöntää kenellekään — et edes itsellesi. Sillä kaikista niistä tunteista huolimatta, joita sulla vielä on tätä miestä kohtaan, tiedät sisimmässäsi, ettei teitä ollut tarkoitettu toisillenne.
Et ole onnellinen ilman häntä, mutta tiedät myös, ettet olisi hänen kanssaan läheskään onnellinen.
Eli oikeastaan et pidä kiinni tästä miehestä — pidät kiinni muistosta hänestä ja siitä, mitä teidän suhteestanne olisi voinut tulla.
Pidät kiinni niistä kauniista hetkistä, jotka jaoitte, ja kaikesta siitä, mitä teistä olisi voinut tulla, jos hän olisi valinnut olla toisenlainen.
Ikävä sanoa tätä, mutta teet tämän kaiken, koska alitajuisesti haluat asioiden olevan niin.
Haluat pitää hänestä kiinni, vaikka tiedät, että ennemmin tai myöhemmin sun täytyy päästää irti.
Ja tiedätkö miksi? Koska muistosi ovat ainoa asia, joka pitää tämän suhteen elossa.
Sillä jos päästät hänestä irti, jos oikeasti lakkaat ajattelemasta häntä ja yrität parhaasi mukaan pyyhkiä hänet sekä mielestäsi että sydämestäsi, se tarkoittaa, että hyväksyt sen olevan ohi.
Se tarkoittaa, että hyväksyt hänen olevan vain osa menneisyyttäsi. Ja ennen kaikkea se tarkoittaa, että hyväksyt, ettei hän ole tulossa takaisin.
Vaikka luulet olevasi valmis siihen, on selvää, ettet ole.
On selvää, ettet oikeasti halua jatkaa elämääsi, ja että kivuliaat ajatuksesi tuntuvat jollain oudolla tavalla turvallisemmilta — koska ajan myötä niistä on tullut tuttuja.
Ajan myötä olet antanut kivun määritellä sinua, ja siitä on tullut osa sinua.
Ja vaikka se sattuu ihan hirveästi, siitä on tullut mukavuusalueesi, jolta et uskalla lähteä.
Mutta anna kun sanon sulle yhden asian: et voi elää loppuelämääsi näin.
Ennemmin tai myöhemmin sun täytyy ymmärtää, ettei ole mitään järkeä pitää kiinni jostain, jonka tiedät ettei ollut tarkoitettu sulle.
Ja kun se hetki tulee, katsot taaksepäin ja huomaat tuhlanneesi arvokkaita vuosia elämästäsi mieheen, joka ei ole eikä koskaan tule olemaan sinun.
Huomaat lukinneesi itsesi muistoihin — ja että sinä itse olet pitänyt itseäsi paikallaan.
Joten katso totuutta silmiin ja hyväksy, että se on ohi.
Lopeta päätöksen etsiminen ja selityksen kaivaminen. Lopeta kaikkien mahdollisten skenaarioiden ja syiden pyörittely siitä, miksi suhteenne päättyi niin kuin päättyi.
Hyväksy vain, ettei teitä kahta ollut tarkoitettu yhteen, ja päästä irti.
Sillä vasta silloin raivaat tien miehelle, joka on oikeasti tarkoitettu sinun elämääsi.
Vasta kun päästät tämän miehen aidosti pois sydämestäsi ja mielestäsi, voit oikeasti jatkaa eteenpäin. Ja vasta silloin tunnet olevasi vapaa.