Joskus on pakko tehdä vaikeita päätöksiä ja taistella omaa sydäntä vastaan. Joskus täytyy valita se kivisempi tie, jotta pääsee lopulta toiselle puolelle.
Joskus on päästettävä irti ihmisestä, jota rakastaa eniten – ei siksi, että haluaisi, vaan siksi, että on pakko.
Ja niin kävi sun kanssa.
En mä halunnut lähteä sun luota. Sydämeni jokainen osa vastusti sitä viimeiseen asti.
Mutta tällä kertaa järki voitti. Sun kyvyttömyys rakastaa teki meistä lopun!
Luulin oikeasti, että sä olit se oikea
Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien sydämeni hälytti – se luuli todella tavanneensa sen oikean.
Mun hölmö, toiveikas sydän uskoi, että sä olisit se mies, joka saisi mut leijumaan pilvissä ja rakentaisi kanssani yhteisen tulevaisuuden.
Ajattelin oikeasti, että sä olisit mies loppuelämäksi. Mies, joka parantaisi kaikki vanhat haavani ja tekisi musta maailman onnellisimman naisen.
Ja aluksi se tuntuikin siltä.
Sä olit valmis hakemaan mulle vaikka tähdet taivaalta. Sait hymyn mun huulille joka päivä.
Teit kaikkesi, jotta olisin onnellinen ja tyytyväinen sun rinnalla.
Kunnes sait mun sydämen käsiisi.
Se oli meidän suhteemme käännekohta. Siitä hetkestä lähtien pudotit täydellisen hurmurin naamion ja näytit todelliset kasvosi.
Sellaisen miehen kasvot, joka ei oikeasti tiedä, miten rakastetaan!
Mies, joka osaa vain esittää rakkautta
Vähitellen sä paljastit todellisen luonteesi. Aloin nähdä, että kaikki se vaivannäkö suhteen alussa oli ollut pelkkää esitystä.
Et ollut tarkoittanut mitään siitä tosissasi. Mikään ei tullut sydämestä – se oli vain keino saada mut sun myrkylliseen otteeseesi.
Sä et ollut mun kanssa tosissasi, ja tajusin sen valitettavasti liian myöhään – vasta sen jälkeen, kun olin antanut sulle rakkauteni.
Sulle rakkaus oli vain väline johonkin. Sulle tämä suhde oli mukavaa ajanvietettä ja täydellistä ravintoa sun miehiselle egolle.
Olihan sun rinnalla nainen, joka rakasti ja ihaili sua jumalattomasti. Nainen, joka olisi kulkenut sun takiasi vaikka maailman ääriin.
Ja sä?
Sä käytit vain hyväksi mun hyvyyttä ja sitä valtavaa rakkautta.
Nautit siitä, miten pidin susta huolta, samalla kun elit mun selkäni takana ihan toista elämää.
Sä halusit parhaat puolet molemmista maailmoista – mun ehdottoman rakkauden ja sinkkuelämän vapauden.
Ja sä luulit, että hyväksyisin sen mukisematta. Luulit, että olisin niin sokea rakkaudesta, että jäisin, vaikka kohtelit mua epäkunnioittavasti.
Väärin luultu, kultaseni!
En halunnut lähteä – mun oli pakko lähteä!
Yhdessä asiassa sä olit oikeassa: en mä halunnut lähteä.
En todellakaan halunnut lähteä, koska mun sydän löysi aina uudestaan tien sun luo.
Mutta yhtä asiaa sä et ottanut huomioon: mun järki oli yhä tallella, vaikka rakastin sua.
Mun terve järki ei jättänyt mulle muuta vaihtoehtoa.
Joko jäisin epätoivoiseksi naiseksi, joka elää sun huomiosi murusista.
Tai minusta tulisi nainen, joka nostaa päänsä pystyyn, ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja lähtee etsimään aitoa rakkautta.
Ja tietenkin valitsin jälkimmäisen, vaikka rintaa viilsi kipu. Tiesin silti, että se kipu maksaisi vielä itsensä takaisin.
Tiesin, että jonain päivänä en katuisi tätä päätöstä. Tiesin, että tämä ero olisi mulle uusi alku.
Siksi mun oli pakko lähteä!
Suljin jokaisen oven takanani kunnolla ja heitin pois jokaisen avaimen, joka olisi voinut viedä mut takaisin sun luo.
En halua enää olla nainen, joka on miehen kanssa, joka ei osaa rakastaa. En halua käyttää koko elämääni opettaakseni miehelle, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa.
Olen yksinkertaisesti kyllästynyt olemaan se, joka aina kärsii, aina toivoo ja aina anelee. Olen kyllästynyt keksimään sulle tekosyitä ja puolustelemaan sua jatkuvasti.
Oikeat miehet ottavat vastuun käytöksestään – etkä sä koskaan ollut yksi heistä, etkä tule koskaan olemaankaan. Sillä oikea mies tietää tasan tarkkaan, mitä rakkaus merkitsee.
Löydän vielä miehen, joka osaa rakastaa
Sä ehkä luulet, etten sun jälkeesi enää koskaan usko rakkauteen. Ehkä luulet, etten enää koskaan anna sydäntäni kenellekään.
Mutta siinä sä olet pahasti väärässä.
Vaikka tämä ero rakkaudesta huolimatta melkein mursi mut, toivo jäi. En koskaan luovu toivosta löytää aito rakkaus.
Sillä mä uskon siihen lujasti. Uskon, että jokaisella ihmisellä on jossain oma sielunkumppaninsa.
Ja mun toinen puolikas odottaa varmasti mua jossain. Ja mä löydän hänet.
Löydän miehen, joka tietää, miten rakastetaan. Löydän miehen, joka uskoo muhun ja hyväksyy mut juuri sellaisena kuin olen.
Löydän sen oikean – miehen, jonka kanssa rakkaus tuntuu hyvältä ja helpolta. Miehen, jonka kanssa en tunne kipua tai epäilyksiä, vaan pelkkää puhdasta onnea.
Joskus uskoin, että sä olisit se mies. Mutta sun kyvyttömyys rakastaa sai mut muuttamaan mieleni.
Ja usko tai älä, olen sulle kiitollinen. Sä näytit mulle, miten suhdetta ei pidä elää.
Sä opetit mulle, miten erotetaan oikea mies pelurista. Sä avasit mun silmäni.
Nyt tiedän tarkalleen, mitä haluan elämältä. Nyt tiedän tarkalleen, mitä mun täytyy löytää miehestä.
Ja nyt tiedän, että olen onnellisempi yksin kuin suhteessa miehen kanssa, joka ei ymmärrä rakkautta!