Uskon vahvasti siihen, että ihmiset, jotka kohtelevat muita huonosti eivätkä tunne empatiaa tai myötätuntoa muita kohtaan, eivät myöhemminkään saa myötätuntoa osakseen, kun ulkonäkö haalistuu ja jäljelle jää vain tyhjä kuori.
Meille sanotaan aina, että pitäisi katsoa pintaa syvemmälle: huomata, miten ihminen kohtelee muita, katsoa hänen sydäntään ja sieluaan.
Lue myös:
Se, miltä joku näyttää ulospäin, ei oikeasti ole tärkeintä. Sisäpuoli ratkaisee. Mutta mitä narsistin sisällä on? Ei mitään. Nolla. Nada.
He ovat käyttäneet koko elämänsä muiden huonoon kohteluun, täysin tietoisina siitä, mitä tekevät, pysähtymättä sen enempää miettimään kipua, jota he aiheuttavat yhä uudelleen.
Narsisti on henkisesti epäkypsä, vihainen, ailahteleva ja kontrollinhaluinen ihminen.
Hän viettää elämänsä yrittäen muovata ihmissuhteita mieleisikseen. Ikävä kyllä hän ei etsi tasavertaista kumppanuutta, vaan diktatuuria, jossa kaikki valta ja kontrolli ovat hänellä.
Lopulta ihmiset väsyvät hänen käytökseensä ja lähtevät. Epäonnistuneiden suhteiden ketju osuu suoraan hänen jo valmiiksi hauraaseen egoonsa.
Kun hän omalla loukkaavalla ja vastenmielisellä käytöksellään ajaa muut pois, hän aiheuttaa itselleen syvän narsistisen haavan.
Jotenkin narsisti silti onnistuu uskottelemaan itselleen, että hänen oma itsetuhonsa on jonkun muun syytä.
Vähän kuin riippuvainen ilman annostaan, narsistikaan ei osaa käsitellä sitä, kun hänen tarvitsemansa huomio, ihailu ja energia alkavat huveta.
Hänestä tulee jatkuvasti masentuneempi ja vihaisempi, eikä mikään tunnu enää tuovan iloa. Asiat, joista hän ennen piti, eivät enää kiinnosta.
Hänen maailmastaan tulee vihamielinen paikka, eikä sosiaalista elämää käytännössä enää ole. Kukaan ei halua olla hänen lähellään kovin pitkään.
Usein hän vetäytyy erakoksi, sulkee ulkomaailman pois ja syyttää kaikkia muita tilanteesta, johon on päätynyt.
Mitä pidempään hän jää ilman tarvitsemaansa huomiota, sitä pahemmiksi hänen epävarmuutensa ja vainoharhaisuutensa kasvavat.
Narsisti takertuu epätoivoisesti tyhjään. Hän saattaa luoda feikkiprofiileja somessa stalkatakseen ihmisiä, joita hän ei koskaan tapaa tai joiden kanssa hän ei edes puhu.
Netissä roikkuminen voi antaa hänelle edes pienen mahdollisuuden saada huomiota joltain – keneltä tahansa.
Hän on menettänyt uskonsa itseensä. Hän ei pidä itsestään, eikä kukaan muukaan tunnu pitävän hänestä, joten hän ajattelee: ”Mitä järkeä on enää olla mukava?”
Elämä antaa hänelle lopulta takaisin juuri sen, mitä hän on kylvänyt: yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Ne, jotka joskus välittivät hänestä, ovat jo kauan sitten lähteneet.
Yhtä asiaa hän ei koskaan pystynyt kontrolloimaan: aikaa. Kun hän kulkee kohti elämänsä loppua, hän tietää, että viimeinen tuomari on olemassa – eikä tällä kertaa se ole hän itse.