Se kuulostaa rakkaudentunnustukselta. Kolme pientä sanaa, jotka jokainen meistä haluaa joskus kuulla: Rakastan sua.
Mutta entä jos ne tulevat sellaisen ihmisen suusta, joka ei rakasta vaan manipuloi? Entä jos “rakkaus” ei hänen maailmassaan tarkoita sitä, mitä sä sillä ymmärrät – vaan omistamista, valtaa ja kontrollia?
Lue myös:
Jos sä olet joskus ollut suhteessa, jossa tunsit olosi jokaisen halauksen jälkeen tyhjemmäksi, jokaisen riidan jälkeen syyllisemmäksi ja jokaisen hellän katseen jälkeen entistä hämmentyneemmäksi – tämä teksti saattaa olla kirjoitettu juuri sulle.
Sillä tämä ei ole rakkauskirje. Tämä on narsistin hätkähdyttävä tunnustus. Raaka. Suodattamaton. Ja kivuliaan rehellinen. Se on jotain, mitä et ehkä koskaan kuule – mutta mikä sun täytyy tietää.
“Rakastan sua” – narsistin julma tunnustus
Mitä narsisti oikeasti tarkoittaa, kun hän sanoo nuo sanat.
“Rakastan sua” – näissä kolmessa sanassa on voimaa. Ne kuulostavat läheisyydeltä, lämmöltä, kotiin tulemiselta. Mutta mun suussa – mun maailmassa – ne tarkoittavat jotain aivan muuta.
Sä luulet, että ne sanat ovat sua varten. Mutta oikeasti ne ovat mua varten. Sitä peilikuvaa varten, jonka näen sun silmissä. Sitä suuruutta varten, jonka sä annat mulle. Sitä kontrollin tunnetta varten, jonka sä lahjoitat mulle.
En kirjoita tätä tunnustusta siksi, että haluaisin olla rehellinen – rehellisyys ei ole mun valuuttaa. Kirjoitan sen, koska olen varma, että sä jäät silti. Koska sä haluat uskoa, että mä osaan rakastaa.
Sä haluat uskoa, että mun sisällä on hyvä ydin. Sä ajattelet, että jos annat tarpeeksi, ymmärrät tarpeeksi ja kestät tarpeeksi – niin jonain päivänä sä pääset siihen käsiksi. Siihen ytimeen. Siihen mieheen, jonka sä näet mussa.
Mutta se mies en ole minä.
Rakastan sua tarkoittaa: rakastan sitä valtaa, jonka sä annat mulle
Kun sanon “rakastan sua”, tarkoitan: rakastan sitä, miten paljon sä yrität miellyttää mua. Sitä, että rakennat päiväsi mun ympärille. Sitä, että sun onnellisuutesi riippuu siitä, miten mä kohtelen sua. Rakastan sun loputonta toivoa.
Sitä, että uskot mussa olevaan hyvään. Sitä, että olet valmis taipumaan, antamaan anteeksi ja kyseenalaistamaan itsesi – vain saadaksesi multa pienen hetken hellyyttä.
Rakastan sun tarvetta todistaa mulle, että sä riität. Että sä olet rakastettava. Että sä olet lojaali. Ja samalla kun sä taistelet, mä otan. Sun ajan. Sun energian. Sun huomion. Sun itsekunnioituksen.
Rakastan sun ihailua – en sua
Sä olet mun näyttämö. Mun suurin fanini. Sun katseesi saa mut tuntemaan, että merkitsen jotain. Kun näen itseni sun silmissä, olen kaikkea sitä, mitä en yksin pysty tuntemaan: vahva, erityinen, ihailtu. Mutta sinä itse? Sä olet korvattavissa. Kuka tahansa, joka pystyy antamaan mulle tuon tunteen, voisi ottaa sun paikkasi.
Rakastan sitä, että saan pidettyä sut pienenä
Mitä enemmän sä kadotat itseäsi, sitä enemmän mä löydän itseni. Kun sä itket ja mä lohdutan sua – mutta vain juuri sen verran, että jäät – se ei ole hellyyttä. Se on strategiaa. Annan sulle murusia, koska tiedän, miten nälkäinen olet. Ja rakastan sitä, kun sä pidät niitä juhla-ateriana.
Rakastan sitä, että pystyn horjuttamaan sua yhdellä katseella. Flirtillä. Hiljaisuudella. Yhdellä “ehkä”-sanalla. Rakastan sitä, miten sä alat heti miettiä, mitä teit väärin – et koskaan sitä, mikä mussa on vialla.
Rakastan sitä, että pelastat mut – yhä uudelleen
Joka kerta kun aiot lähteä, annan sulle juuri sen verran, että jäät. Lupauksen. Suudelman. Anteeksipyynnön, joka ei muuta mitään.
Tiedän, mitä sä tarvitset – ja tiedän, ettet halua uskoa, että annan sen sulle vain pitääkseni sut kiinni mussa. Sä toivot. Ja mä käytän sitä hyväkseni. Uudestaan ja uudestaan.
Rakastan sua tarkoittaa: sä ruokit mun egoa
En tarvitse sua siksi, että rakastaisin sua. Tarvitsen sua, koska rakastan itseäni sun kautta. Tarvitsen sun ihailuasi kuin ilmaa. Olen siitä riippuvainen. En rakasta sua – rakastan omaa peilikuvaani sun silmissä.
Ja siksi en koskaan anna tarpeeksi. Koska jos sä tulet kylläiseksi, sä et enää tarvitse mua. Joten pidän sut nälkäisenä.
Rakastan sitä, miten unohdat itsesi mun takiani
Sä et enää muista, mitä haluat, mitä tarvitset tai mikä tekee sut onnelliseksi. Olen totuttanut sut siihen, että sun hyvinvointisi riippuu musta. Että tärkeämpää on se, miltä musta tuntuu, mitä mä tarvitsen ja mitä mä päätän. Ja sä olet sopeutunut. Pala palalta. Sä olet pienentänyt itseäsi, ettet menettäisi mua.
Olen tehnyt susta ihmisen, joka pyytää anteeksi, vaikka minä satutin sua. Ihmisen, joka miettii, ylireagoiko hän, vaikka hän hajoaa jo sisältä. Ja jos sä joskus uskallat kohdata mut, käännän tilanteen päälaelleen. Teen sun reaktiostasi ongelman – en koskaan mun käytöksestäni.
Rakastan sitä, miten pidän sut kynnyksellä
Annan sulle juuri tarpeeksi toivoa, että pysyt. Juuri tarpeeksi läheisyyttä, että taistelet. Ja sitten vetäydyn – hiljaisuuteeni, kylmyyteeni, kontrolliini.
Sä odotat. Sä mietit, mitä teit väärin. Sä taistelet – sellaisen puolesta, jonka olisit ansainnut ilman taistelua.
Mä näen sen. Mä nautin siitä. Se on mun pelikenttäni.
Sillä jos sä juokset, en lähde perääsi. Mä odotan. Tiedän, että tulet takaisin. Koska sä uskot yhä, että syvällä mussa elää ihminen, joka oikeasti rakastaa sua.
Mutta en minä rakasta. Rakastan sitä, mitä sä annat mulle. Rakastan näyttämöä, en ihmistä sen päällä.
Rakastan sun kyyneleitä – koska ne todistavat, että mulla on valtaa
Sä luulet, että sun kyyneleesi koskettaisivat mua. Mutta ne vahvistavat mua. Sillä joka kerta kun sä itket ja jäät silti, mun ylemmyydentunteeni kasvaa. Voin satuttaa sua – ja sä jäät. Voin sivuuttaa sut – ja sä taistelet. Voin syyttää sua – ja sä otat syyn vastaan.
Mikä voisi antaa mulle suuremman tunteen hallinnasta?
Rakastan sua tarkoittaa: rakastan sitä riippuvuutta, jota tunnet mua kohtaan
Tiedän, että sä ajattelet meidän olevan syvästi yhteydessä. Mutta se, mitä sä tunnet, on riippuvuutta. Ja se, mitä mä rakastan, on sun kyvyttömyytesi päästää musta irti. Rakastan sitä, että luovut itsestäsi, jotta minä jäisin. Että taivut, jotta minä näkisin sut. Että kadotat itsesi, jotta minä voisin löytää itseni.
Ja jos sä joskus lähdet, se kestää vain siihen asti, kunnes kutsun sut takaisin. Koska sä uskot, että tällä kertaa kaikki on toisin. Että mun sanani ovat rehellisiä. Että mun “rakastan sua” tarkoittaa tällä kertaa oikeasti rakkautta.
Mutta se tarkoittaa aina vain yhtä asiaa: rakastan sitä, miltä sä saat mut tuntemaan. En sitä, kuka sä olet.
Jälkisanat sulle, joka uskot yhä rakkauteen
Jos luit tänne asti, et luultavasti tehnyt sitä pelkästä uteliaisuudesta. Ehkä siksi, että tunnistit itsesi näistä sanoista. Koska tiedät, miltä tuntuu tulla “rakastetuksi” ja samalla kadota yhä enemmän. Koska uskoit ihmistä, joka sanoi sun olevan hänelle kaikki kaikessa – ja sai sut silti tuntemaan itsesi mitättömäksi.
Et ole naiivi. Et heikko. Et liian herkkä.
Sä olet vain sydämellinen ihminen, joka halusi rakastaa. Ja jo se tekee susta vahvemman kuin mikään, mitä hän sulta vei.
Narsisti ei rakasta sua – hän rakastaa kontrollia sun valoosi.
Mutta sä saat ottaa sen valon takaisin. On olemassa elämää emotionaalisen riippuvuuden tuolla puolen, elämää ilman sitä, että “rakastan sua” on ase, ja ilman syyllisyyttä, joka ei koskaan kuulunut sulle.
Elämää, jossa rakkautta ei käytetä hyväksi, vaan jaetaan. Ei pelinä, vaan aitona kohtaamisena.