Ennen vihasin sunnuntai-iltoja.
Sitä yhtä tuntia, kun koti hiljenee erityisellä tavalla ja yhtäkkiä tajuaa, ettei ole ketään, jonka kanssa käydä päivää läpi.
Pidin silloin lähes jokaista suhdetta väkisin hengissä vain siksi, että ajatus yksin selviämisestä noista sunnuntai-illoista tuntui sietämättömältä.
Nykyään rakastan sitä hetkeä.
Jossain sen entisen ja nykyisen minäni välissä tapahtui jotain, minkä moni nainen tuntee, mutta harva sanoo ääneen.
Yksinoloa lakkaa pelkäämästä. Ja juuri sillä hetkellä kaikki muuttuu.
He ovat oppineet kestämään oman seuransa
Yksinolon pelko liittyy harvoin itse hiljaisuuteen. Se liittyy siihen, mitä hiljaisuudessa alkaa yhtäkkiä kuulla.
Kun kukaan ei ole häiritsemässä tai viemässä ajatuksia muualle, omat ajatukset nousevat pintaan. Sellaisina kuin ne ovat. Joskus aika epämukavina.
Nainen, joka ei kestä niitä ajatuksia, pakenee helposti seuraavaan suhteeseen, vaikka se ei sopisi hänelle ollenkaan.
Vahva nainen on jossain vaiheessa käynyt tämän prosessin läpi.
Hän on kohdannut omat ajatuksensa, vaikka se tuntui aluksi vaikealta, ja tajunnut siinä samalla: hän kestää itsensä. Vielä enemmänkin — hän voi jopa pitää itsestään.
Heidän omanarvontuntonsa ei enää riipu sormuksesta tai parisuhteesta
Yhteiskunnassa elää yhä kummallinen tapa arvioida naista hänen parisuhdestatuksensa perusteella. Varattu tarkoittaa onnistunutta. Sinkku tarkoittaa, että jokin on muka pielessä.
Vahvat naiset ovat jossain vaiheessa nähneet tämän ajattelutavan läpi ja päättäneet, ettei se koske heitä. Heidän arvonsa ei riipu siitä, makaako joku heidän vieressään sängyssä.
Se rakentuu siitä, mitä he ovat itse luoneet: ystävyyksistä, urasta, omasta persoonasta ja elämästä.
Silloin parisuhteesta tulee lisä elämään. Ei todiste omasta arvosta.
Menneet suhteet ovat näyttäneet heille, mitä yksinäisyys oikeasti tarkoittaa
Suurin ironia on tämä: moni nainen on tuntenut itsensä parisuhteessa yksinäisemmäksi kuin yksin ollessaan.
Maata sellaisen kumppanin vieressä, joka ei kuuntele. Selittää itseään jatkuvasti ja tulla silti väärinymmärretyksi. Suorittaa suhdetta sen sijaan, että tulisi nähdyksi.
Se on yksinäisyyttä, joka painaa enemmän kuin mikään hiljainen ilta yksin.
Kun sen on kerran kokenut, tietää, että yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja se oivallus vie yksinololta sen pelottavuuden.
He osaavat järjestää elämänsä itse ja myös nauttia siitä
Renkaiden vaihto, veroilmoitus, koottava huonekalu, muutto uuteen kotiin.
Vahva nainen on oppinut hoitamaan kaiken tämän itse. Ei siksi, ettei hän ottaisi apua vastaan, vaan siksi, että hän tietää pärjäävänsä tarvittaessa myös yksin.
Tämä varmuus muuttaa koko suhteen yksinoloon.
Hän menee ravintolaan, elokuviin ja lomalle myös ilman seuraa. Ei uhmakkuuttaan, vaan koska hän on huomannut, miten paljon vapautta siinä on.
Miehet, jotka yrittivät pienentää heitä, avasivat heidän silmänsä
“Olet mulle liian vaikea.”
“Ethän sä oikeasti edes tarvitse mua.”
Tällaiset lauseet sattuvat, kun ne kuulee. Mutta jälkikäteen ne ovat usein olleet arvokkain oppitunti.
Ne ovat näyttäneet, että jotkut miehet haluaisivat naisen mieluummin pieneksi ja riippuvaiseksi kuin vahvaksi ja omillaan seisovaksi.
Vahvat naiset ovat jossain vaiheessa ymmärtäneet, ettei tällainen reaktio kerro heistä mitään — se kertoo miehen omasta epävarmuudesta.
Ja he ovat lakanneet pyytämästä anteeksi omaa vahvuuttaan.
Ystävyydet antavat heille kodin tunteen
Kenenkään ei tarvitse kulkea elämän läpi yksin vain siksi, että on sinkku.
Monet vahvat naiset ovat rakentaneet ympärilleen läheisen ystäväverkoston, joka antaa yhtä paljon turvaa kuin parisuhde.
Ihmisiä, jotka soittavat, kun on huono päivä. Jotka juhlivat mukana, kun jokin menee hyvin. Jotka ovat yhä läsnä vuosienkin jälkeen.
Tämä verkosto tekee valtavan eron. Kun rakastetuksi tulemisen tunne ei ole yhden ainoan ihmisen varassa, yksinolo ei tunnu läheskään niin pelottavalta.
Yksin vietetty aika merkitsee heille kasvua, ei paikalleen jäämistä
Mitä nainen oikeastaan tekee silloin, kun hän ei ole parisuhteessa?
Vahvojen naisten kohdalla vastaus on harvoin “ei mitään”. He käyttävät sen ajan tutustuakseen itseensä paremmin, löytääkseen uusia kiinnostuksenkohteita ja kasvaakseen ihmisenä.
Näennäisestä tauosta tuleekin kasvun vaihe.
Juuri siksi he eivät yhdistä yksinoloa pysähtymiseen, vaan mahdollisuuksiin.
He eivät enää odota, että mies tekisi heistä kokonaisia
Pitkään ajateltiin, että vasta mies tekee naisesta kokonaisen. Ihan kuin nainen olisi sitä ennen vain puolikas, joka odottaa toista puoltaan.
Vahvat naiset ovat jättäneet tämän ajatuksen taakseen. He ovat jo kokonaisia, kumppanin kanssa tai ilman.
Mies voi rikastuttaa heidän elämäänsä, mutta hän ei täytä mitään ammottavaa tyhjyyttä.
Ja juuri tuosta sisäisestä kokonaisuuden tunteesta käsin he valitsevat kumppaninsa tietoisemmin. Ei puutteesta, vaan vapaasta tahdosta.
Lopulta tärkeintä on tämä
Yksinolon pelko ei katoa yhdessä yössä.
Se häviää askel kerrallaan, jokaisen yksin selvityn illan myötä ja jokaisen päätöksen kautta, jonka tekee itsensä vuoksi — ei tyhjyyden pelosta.
Kun tämän tien on kerran kulkenut, saa jotain, mitä mikään parisuhde ei voi korvata: varmuuden siitä, ettei koskaan menetä itseään, tapahtuipa mitä tahansa.
Ja juuri se tekee lopulta oikean rakkauden mahdolliseksi.