Pari ensimmäistä sanaa, jotka opitaan sanomaan, ovat usein “moi” ja “heippa”. Ihmiset kyllä muistavat sanoa moi, kun he astuvat elämääsi, mutta jostain syystä he unohtavat sanoa heipat silloin, kun he lähtevät.
Tiedätkö, mitä tapahtuu, kun joku lähtee elämästäsi sanomatta hyvästi? Jos sut on joskus jätetty tällä tavalla, tiedät varmasti, mitä tarkoitan.
Kun joku lähtee sanomatta heippa, on täysin ymmärrettävää, että jäät rikkinäisenä paikoillesi.
Ehkä se lähteminen itsessään ei satu niin paljon kuin se tieto, ettei joku enää halua olla kanssasi — eikä hänellä ollut edes sen verran selkärankaa, että olisi kertonut, mikä meni pieleen.
Silloin jäät miettimään loppuelämäksesi, mitä oikein tapahtui.
Kun ihmiset tulevat elämääsi ensimmäistä kertaa, he tervehtivät sinua itsevarmalla “moilla”. Se tervehdys voi tuntua niin vahvalta ja pysäyttävältä, että alat uskoa tämän ihmisen todella jäävän.
Yhdessä viettämänne ajan aikana he saavat sinut vakuuttumaan siitä, että heidän rakkautensa on aitoa ja että he tekisivät vuoksesi mitä tahansa.
Ja sitten, kun he päättävät, että tarinan on aika päättyä, he lähtevät sanomatta sanaakaan.
He lähtevät kaikkein pelkurimaisimmalla tavalla. Ihmiset, jotka katoavat sanomatta mitään, ovat maailman suurimpia pelkureita.
Kun joku lähtee elämästäsi sanomatta mitään, varsinkin jos hän oli luvannut jäädä, jäät väistämättä miettimään, mikä meni pieleen.
Kun joku jättää sinut sanomatta kunnolla hyvästi, jäät odottamaan jonkinlaista päätöstä, vaikka sisimmässäsi tiedät jo paremmin.
Jäät yksin valtavan kysymysjoukon kanssa, joihin et koskaan saa vastauksia. Eikä mikään jää kummittelemaan mieleen niin pahasti kuin kysymykset, joihin ei koskaan vastata.
Kun ihmiset lähtevät sanomatta mitään, toinen osapuoli jää usein toivomaan, että asia joskus saataisiin päätökseen ja että joku päivä tulisi selitys sille, miksi kaikki hajosi.
Mutta pahimpia ovat nämä kysymykset: “Voinko jatkaa elämääni?” ja “Mitä teen, jos hän palaa?”
“Voinko jatkaa elämääni?” – Jäät miettimään, onko sinulla edes lupa mennä eteenpäin. Et halua olla tämän tarinan pahis, et halua päästää rakkaudesta irti liian helposti etkä halua olla se, jonka takia kaikki lopullisesti päättyi. Koska eteenpäin meneminen tuntuisi siltä, että hyväksyt hänen olevan poissa — etkä ole siihen vielä valmis.
“Mutta entä jos hän palaa takaisin?” – Heti kun joku uusi ilmestyy elämääsi, alat miettiä, onko oikein aloittaa uutta tarinaa, kun vanha ei ole koskaan saanut kunnon loppua.
Onhan mahdollista, että hän palaa. Ja mitä sitten? Niinpä vedät heti jarrut päälle.
Sinusta tuntuu kuin olisit pettänyt jonkun tässä tarinassa, koska loppua ei koskaan sanottu ääneen. Ja kaipaat häntä niin paljon, koska odotat ihmistä, joka oli päässyt sinusta yli jo sillä hetkellä, kun hän lähti elämästäsi.
Sama laulu päättyi jo kauan sitten, saitpa viimeiset hyvästit tai et. Hänen silmissään se on ohi. Sinä olet se, joka jäi jälkeen etkä anna itsellesi lupaa jatkaa eteenpäin.
Et saanut kunnon päätöstä, ja hän jätti sinut mätänemään epätietoisuuteen. Se on julmaa ja se sattuu. Jäät epävarmuuden keskelle, etkä olisi ansainnut sitä, että hän lähti sanomatta mitään — mutta et voi muuttaa tapahtunutta.
Sinun ei tarvitse hakata päätäsi seinään siinä toivossa, että jostain löytyisi ovi, joka veisi sinut siihen kaipaamaasi päätökseen.
Jos hänellä oli rohkeutta sanoa sinulle moi, hänellä olisi pitänyt olla myös rohkeutta sanoa heippa.
Rohkeutta ei todisteta hyppäämällä kalliolta tai ajamalla autoa kaasu pohjassa.
Rohkeutta on katsoa silmiin sitä ihmistä, jolle lupasit rakkautta, ja sanoa se, mikä pitää sanoa. Katsot häntä suoraan ja kerrot, että olet lähdössä.
Selität, miksi tämä ei toimi, ja varmistat, että teet oikean päätöksen. Et anna ristiriitaisia viestejä.
Ette palaa enää yhteen, ei ole mitään “entä jos” -tilanteita, eikä valheellista toivoa siitä, että kaikki joskus muuttuisi.
Keräät rohkeutesi lähteä kunnolla ja päätät tarinan siististi. Kaikki muu on pelkuruutta.
Joten jos mies on pelkuri, jos hän lähtee sanomatta sanaakaan eikä pysty antamaan sinulle sitä, mitä tarvitset, nouse sen yläpuolelle.
Sen sijaan, että pelkäisit mennä eteenpäin tai kulkisit sitä polkua, jonka tuo pelkuri sinulle jätti, ole sinä se, joka vihdoin päättää oman tarinasi.
Sen sijaan, että pelkäisit jatkaa elämääsi tai jäisit odottamaan, hyväksy, että teidän kahden välillä se on ohi.
Sen sijaan, että pakenisit totuutta, ole tämän tarinan rohkea osapuoli ja päätä, ettet enää odota.
Ole se, joka sanoo hyvästit teidän molempien puolesta, ja jatka elämääsi. Se on suloisin kosto ihmiselle, joka lähti sanomatta mitään — ja samalla parasta, mitä olet koskaan tehnyt itsesi vuoksi.
