Sä työnsit pois juuri sen ihmisen, joka olisi tehnyt melkein mitä tahansa saadakseen olla nainen sun rinnallasi ja olla sun kanssasi…
Hän ei koskaan pyytänyt paljon. Hän halusi vain syyn jäädä: jonkin todisteen siitä, että sä haluat hänet ja että teillä kahdella voisi olla yhteinen tulevaisuus.
Lue myös:
Valitettavasti sä et antanut hänelle sitä todistetta, ja nyt hän on poissa.
Häntä ei haitannut, ettet ole rikas tai ettet aja hienolla autolla. Hän halusi vain olla sun tyttöystäväsi. Häntä ei haitannut, että sulla oli virheitä, koska hänelläkin oli omansa.
Kuukausien yhdessäolon jälkeen hän rakastui suhun, mutta sä päätit olla näkemättä sitä. Kaikki, mitä hän koskaan halusi, oli että vastaisit siihen rakkauteen, jota hän antoi sulle niin avoimesti.
Sun olisi tarvinnut vain kohdella häntä oikein.
Hän ei tarvinnut timantteja ja ruusuja, kynttiläillallisia tai kalliita lahjoja. Hän oli tavallinen tyttö, jolla oli suuri sydän, ja hänen ainoa toiveensa oli tulla rakastetuksi ja kunnioitetuksi.
Sä rakastit sitä, ettei sun tarvinnut nähdä vaivaa. Sä rakastit sitä, että hän valitsi sut päivä toisensa jälkeen. Hän tarvitsi vain sen, että katsoisit häntä samalla tavalla kuin hän katsoi sua.
Susta tuli liian mukavuudenhaluinen, ja se oli virhe. Sä päätit pitää sydämesi ympärille rakentamasi muurit pystyssä etkä koskaan päästänyt häntä sisään.
Sä päätit pitää hänet etäällä, vaikka hän pyysi vain, että päästäisit hänet sydämeesi.
Hän antoi sulle avaimen omaan sydämeensä, ja sä otit sen vastaan antamatta mitään takaisin.
Sä pidit siitä, että hän jäi, vaikka käskit häntä lähtemään. Mutta oikeasti sä pelkäsit. Sä pelkäsit liikaa päästää häntä lähelle, ehkä siksi että tunsit olosi haavoittuvaksi, tai ehkä siksi että sua oli satutettu aiemmin.
Ja vaikka hän näytti sulle yhä uudelleen, että hän oli erilainen, sä leimasit hänet samalla tavalla kuin menneisyytesi naiset.
Sä tykkäsit pitää häntä jonkinlaisena koristeena rinnallasi, sellaisena, jolla voit kehuskella kavereillesi. Siitä sä pidit enemmän kuin hänestä.
Hän teki susta etusijansa, vaikka sä teit hänestä vain yhden vaihtoehdoistasi.
Kun hän antoi sulle kätensä, sä otit koko käsivarren. Sä tiesit, että hänellä oli heikko kohta sun suhteesi, ja lopulta pidit häntä itsestäänselvyytenä.
Hän pysyi sun rinnallasi synkimpinäkin päivinä. Hän pysyi uskollisena sille sitoumukselle, jonka oli sulle tehnyt; sua se ei kuitenkaan kiinnostanut, koska sä et koskaan sitoutunut häneen.
Mutta eräänä päivänä hän päätti, että nyt riittää, ja hän valitsi lähteä.
Hän lakkasi vastaamasta puheluihisi. Hän lakkasi käymästä paikoissa, joissa teillä oli tapana käydä.
Sä menetit hänet sillä hetkellä, kun päätit, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä – ja teit sen valitsemalla itsesi yhä uudelleen.
Sun arvostuksen ja kiitollisuuden puutteesi tuli selväksi, kun hän tajusi joutuvansa taistelemaan sun huomiostasi.
Hyvin tehty. Sä sait naisen tuntemaan yksinäisyyden kipua, vaikka hän oli sun seurassasi. Mutta tässä on se juttu: kukaan nainen ei tule koskaan kohtelemaan sua niin kuin hän kohteli.
Hän oli ainutlaatuinen, etkä sä tajunnut sitä.
Nyt kun hän on poissa, sä tulet etsimään häntä jokaisesta naisesta, jonka kohtaat, mutta et tule löytämään häntä. Hän oli ainutkertainen – ei vain sen takia, millainen hän oli, vaan myös sen takia, miten hän rakasti sua kaikesta huolimatta.