Hän on huono idea. Sä tiedät sen. Ja vihaat koko tilannetta sydämesi pohjasta. Silti kaipaat häntä yhä. Odotat nälkäisenä ja valppaana, etkä halua päästää ajatusta hänestä irti …
Sä olet niin huono idea …
Lue myös:
Eilen myöhään illalla tein itselleni puolitoista drinkkiä ja kirjoitin tämän:
Sä olet huono idea. Ja mä tiedän sen. Ja säkin tiedät sen.
Sun haluaminen on kuin kävelisi suoraan paholaisen luolaan; se on tulella leikkimistä. Tältä Haadeksen täytyy tuntua.
Tämä on väärin,
ja moraalitonta,
tämä on kaikkea sitä, mitä mä sydämeni pohjasta halveksin.
Ja silti mä olen tässä, yhä nälkäisenä, odottavana ja valppaana. Sä olet kaikki mitä näen, kaikki mitä kuvittelen; sekuntiakaan ei mene ilman sua. Olet aina vain yhden ajatuksen päässä.
Haluan, että suutelet mua, tunnet mut, silität mua, pidät musta kiinni, kosketat mua kaikilla niillä tavoilla, joita sun ei pitäisi myöntää. Sä olet niin huono idea.
Ajattelen sua ja hengitys katoaa multa sekunti kerrallaan. Tunnen oloni tukahdutetuksi ja satutetuksi ja kauniiksi ja seksikkääksi ja tyhmäksi ja intohimoiseksi, ja vihaan itseäni, koska sä olet kaikkea sitä, mikä on väärin.
Sä olet varoittava tarina. Ja koko universumi katsoo meitä ja tuomitsee. Me olemme huono idea.
Sun uskomukset herättävät kiistaa,
sun keho on epätäydellinen,
sun sielu on vaarassa,
sun ajatukset ovat tylsiä,
ja joskus arkisia ja hölmöjä.
Ja silti roikun kiinni jokaisessa ajatuksessa ja jokaisessa sanassa. Haluaisin olla niiden ja sun kanssa koko ajan, tässä hetkessä, aina.
Ehkä se on jännitys, ehkä se on keskeneräisyys, naurettavuus, fantasia, spektaakkeli, poikkeuksellisuus. Ehkä se olet sinä, joka olet olemassa, ja minä, joka olen olemassa, ja me, jotka olemme olemassa juuri tässä yhdessä hetkessä ajassa.
Mutta sä olet huono idea. Enkä mä tarvitse sua. Mutta hyvä luoja, mä haluan sut.
Näköjään puolitoista drinkkiä riittää päästämään sisälläni muuratun niin sanotun runoilijan ulos. (Teen tätä silloin tällöin.) Luultavasti ajattelet, että kyse on jostain tietystä ihmisestä. (Antaisin mieluummin polttaa itseni internetin roviolla kuin myöntäisin, että kyse on tietystä ihmisestä.)
Yritän pitää romanttiset suhteeni pois netistä. Mutta olen rakastunut poikiin – miehiin – jotka olivat mulle huonoja, ja tiesin sen, mutta halusin heidät silti.
Toivon, että ajan myötä opimme rakastumaan oikeisiin miehiin
Haluan ajatella (ja toivon ja rukoilen), että yksi aikuistumisen merkeistä on se, että alat rakastua niihin ”oikeisiin” ihmisiin – ja toivottavasti he tuntevat samoin sua kohtaan.
Toivon hartaasti, että he rakastavat sua sillä tavalla, josta vanhempasi, ystäväsi ja hyvät ihmiset aina sanovat, että sä ”ansaitset” sen.
Toivon, että hän on sellainen mies, joka soittaa takaisin ja pyytää sua treffeille kuin elettäisiin jotain 1950-lukua. Sellainen mies, joka on ajatteleva, kiltti ja välittävä, ja josta tulisi hyvä isä – sellainen mies, jonka kanssa voi vanheta.
Mutta on miehiä, joita sä haluat, vaikka et voi vanheta heidän kanssaan. On miehiä, joiden tiedät jo ihan ensikohtaamisesta lähtien satuttavan sua. Eikä sillä hyvällä tavalla, joka kuuluu rehelliseen rakkauteen.
Vaan rakkaudella, joka särkee sydämen ja murskaa. Rakkaudella, joka tekee susta rohkean, mutta ei ehjää.
Rakkaudella, joka on mahtavaa, mutta ei sopivaa. Rakkaudella, joka on näyttävää, mutta ei pysyvää. Luulen, että sitä kutsutaan hetkelliseksi rakkaudeksi.
”Ihminen voi hallita kaikkea muuta, mutta ei omaa sydäntään.”
On ajanhukkaa sanoa kenellekään, ettei hänen pitäisi rakastaa sitä ihmistä, jota hänen sydämensä haluaa – hän rakastaa silti. Rakkaus ei ole vain sokea, se on typerä, hölmö, järjetön ja armoton. Ennen kaikkea se on pysäyttämätön.
Voit lähteä pois ja pysyä poissa viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, ja silti rakastaa häntä. Miten kamalaa. Ja erityisen kamalaa silloin, kun hän on sulle huono.
Tällaiseen rakkauteen ei oikeastaan ole lääkettä, ainakaan siihen tunteeseen. On inhimillinen heikkous, että teemme asioita, jotka eivät ole meille hyväksi – oli kyse sitten viimeisen drinkin puolikkaasta lasista, toisesta kakunpalasta, harkitsemattomasta seuraavasta lauseesta tai keskiyön jälkeen lähetetystä viestistä.
Mikä olemassaolon tragedia!
Kaikki rakkaus on hyvää, mutta se ei aina riitä
Emme vain aina tee asioita, jotka olisivat meille parhaita.
Varsinkin kun kyse on rakkaudesta – vaikka olisit kurinalaisin ihminen kaikilla muilla elämänalueilla, vaikka tekisit aina oikein tai parhaasi, rakkaus saa suurimman osan meistä hajoamaan täysin.
Missä ovat arvomme, herkkyytemme ja järkemme sen edessä? Siksi uskovat ihmiset eivät rukoile vain rakkautta – he rukoilevat hyvää rakkautta.
Mutta vaikka rakastaisit jotakuta, joka on sulle huono, se ei tarkoita, että hänen antamansa rakkaus olisi huonoa. Yleensä se tarkoittaa vain, ettei se riitä; se ei ole sitä, mitä tarvitset. Ja siksi se tuo aina mukanaan sen pahanlaisen kivun – kivun, jonka takia kärsit, vaikka ulospäin et näyttäisi mitään.
Joskus voi olla parempi kaivata jotakin kuin oikeasti saada se. Sanotaanhan, että täyttymys on kaipuun kuolema.
Olemmeko täysin rakkauden armoilla?
Lopulta jäljelle jää aina särkyneisyys. Mutta se on ihan okei. Sellaista elämä on. Tulet rikkoutumaan tavalla tai toisella. Mutta jos haluat ja rakastat ihmistä, joka on sulle huono, älä sano, ettei sua varoitettu.
Yleensä sä tiesit sen. Tiesit kyllä. Hän oli huono idea, ja silti leikit tulella.
Otamme riskin itse, kun annamme itsemme päästä lähelle ihmistä, jonka tiedämme olevan meille kielletty, tai joka kuuluu jollekin toiselle. Tai kun ryntäämme liian nopeasti jonkun luo, josta emme tiedä mitään.
Kun lähdemme mukaan miehen kanssa, joka ei selvästi etsi suhdetta tai joka ei kohtele sua hyvin.
Sä tiedät, tunnet sen luissasi asti, ettei se ole oikein eikä tee sulle hyvää, mutta silti annat itsesi haaveilla.
Kaikesta siitä huolimatta, mikä puhuu vastaan jo alusta asti, kuvittelet toivomasi lopputuloksen. Työnnät sydänsurun syrjään ajattelemalla hänen kosketustaan, hänen sanojaan kuiskattuna korvaasi, hänen hymyään, kun hän katsoo sua.
Susta tuntuu tältä, koska mielesi on ohjelmoitu uskomaan, että olet onnellinen, jos pysyt hänen kanssaan ja saat kaikki ne kauniit hetket takaisin.
Tämä ihminen on jossain vaiheessa tuonut sulle valtavasti onnea. Koska se on palanut syvälle mieleesi, pidät kiinni siitä uskosta. Ja sisälläsi on yhä se ääni, joka sanoo, että asiat paranevat – tai että hän alkaa antaa sulle sitä, mitä tarvitset, jos vain yrität enemmän.
Silti tiedät leikkiväsi tulella, ja teet sen silti. Voisit edetä hitaasti, mutta sukellat heti täysillä mukaan. Voisit katsoa häntä tarkemmin ja arvioida paremmin, mutta annat vetovoiman viedä.
Mitä tapahtuu, kun haluat ihmistä, joka on sulle huono
Ei ole mikään yllätys, että suhde ihmiseen, joka on sulle huono, voi vaikuttaa isosti myös elämääsi ja itsetuntoosi.
Kyyneleet ja särkynyt sydän eivät ole ainoat seuraukset, jotka otat kontollesi, kun haluat jotakuta, joka on sulle huono.
Se, mikä rasitti mua eniten kaikissa näissä suhteissa tai melkein-suhteissa, oli avuttomuuden tunne, riippuvuus ja se valtava epävarmuus, joka täytti mut.
Kun kietouduin liian tiukasti omaan ”huonoon ideaani”, uhrasin tärkeimmän ominaisuuteni – itsetuntoni. Ilman itsetuntoa et koskaan pääse siihen paikkaan, jossa oikeasti haluaisit olla. Unelmakuvat eivät ole todellisuutta.
Ironista kyllä, elämä odottaa meiltä, että luovumme päiväunelmista voidaksemme elää unelmaamme. Elämä tapahtuu ”nyt”, ja jos tässä ”nyt”-hetkessä haaveilet poikaystävästäsi enemmän kuin oikeasti elät hänen kanssaan, olet väärällä tiellä.
Huono rakkaus ja sen opetukset
Vaikka vihaan näitä sydänsuruja, olen kyllästynyt niihin ja katson niitä katkerana, opin silti joitain asioita, joita en ehkä muuten olisi ymmärtänyt …
Sun täytyy tietää, mitä olet valmis hyväksymään, ja olla siitä rehellinen itsellesi
Aluksi halusin vain tietää, että hänen elämässään oli tilaa mulle. Ajattelin, että voisin hyväksyä meidän on/off-dynamiikan, koska olin elämässäni vaiheessa, jossa keskityin siihen, mitä halusin saavuttaa intiimien suhteiden ulkopuolella.
Mutta mitä enemmän olin hänen lähellään, sitä enemmän halusin jotain vakavaa.
Aloin uskoa vahvasti, että voisimme olla terveessä ja toimivassa suhteessa, mutta uskoni ei muuttanut nykyhetken todellisuutta, joka vain satutti mua.
On hyvä katsoa, mihin asiat kehittyvät, mutta jos joku ei kohtele sua niin kuin haluat tulla kohdelluksi ja koko tilanne vetää sua alas, teet itsellesi hallaa jäämällä.
Sun täytyy pitää huolta itsestäsi ennen kuin annat jonkun muun tulla elämääsi – kukaan ei ole täällä ”korjaamassa” sua
Selitin itselleni jatkuvasti, miten voimakas yhteys meillä oli. Hetken aikaa tunsin olevani paras versio itsestäni.
Vaikka hän oli ihminen, joka merkitsi mulle todella paljon, annoin hänen tehdä jotain, mitä ei koskaan pitäisi jättää toisen ihmisen varaan – hain häneltä hyväksyntää. On helppoa antaa hänelle valta ja alkaa elää hänen mielipiteidensä mukaan.
Olimme jo valmiiksi huteralta pohjalla, ja riippuvuuteni hänen ailahtelevasta läsnäolostaan teki tavasta, jolla näin itseni, vielä epävakaamman.
On vaikea rakentaa tervettä suhdetta, jos toinen ihminen täyttää aukkoa sen sijaan, että sä olisit jo kokonainen ihminen itse. Ensimmäinen askel on kuitenkin uskoa, että olet arvokas myös tämän yhteyden ulkopuolella.
Mun piti oppia olemaan onnellinen itseni ja valintojeni kanssa ilman, että joku muu rauhoittelee mua. Mulle se tapahtui tutkimalla asioita, joita kaipasin ytimiäni myöten: kirjoittamista, matkustamista, lukemista ja uusien ihmisten tapaamista.
Sitoudun ruokkimaan kokemuksia, tunnistamaan omia ajatuksiani ja tapojani sekä toimimaan niin, että mun on hyvä olla itseni kanssa.
Et voi avata toisen sydäntä väkisin etkä voi muuttaa häntä
Jos joku ei halua olla sun kanssa tai hänellä ei ole kykyä olla sun kanssa, sulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa sitä päätöstä ja yrittää koota elämäsi uudelleen ilman häntä.
Molempien ihmisten täytyy olla valmiita yrittämään ja tulla pöydän ääreen avoimin sydämin ja avoimin mielin. Et voi taistella jonkin puolesta, jos sitä ei ole edes tarjolla.
Jos sen on tarkoitus tapahtua, se tapahtuu, mutta jos se ei onnistu nyt, sun täytyy jatkaa eteenpäin.
On aika taistella, ja joskus on aika lähteä pois. Sen sijaan, että etsisimme epätoivoisesti ratkaisua, joskus meidän täytyy vain nousta pois tunteiden vuoristoradasta.
Tarkoittipa se sitten erillään olemista hetkeksi tai lopullista eroa, siinä on mahdollisuus oppia elämään omaa elämääsi mahdollisimman hyvin suhteen ulkopuolella.
Koskaan ei tiedä, mitä matkan varrella voi tapahtua, mutta jos teissä molemmissa ei tapahdu muutosta, ei ole järkevää roikkua jälleennäkemisen mahdollisuudessa.
Haluaisin sanoa, että tunteeni ovat kadonneet kokonaan, etten tunne pistoa rinnassani, kun ajattelen häntä, mutta niin ei ole.
Mulla on kuitenkin tarpeeksi itsetuntemusta tietääkseni, ettemme voi jatkaa tätä kierrettä. Tarvitsen jonkun, joka on samalla sivulla mun kanssa, ja mun täytyy kasvaa ja parantua ennen kuin voin olla suhteessa – hänen tai kenenkään muun kanssa.
Kaikki elämässämme heijastaa tekemiämme valintoja, ja kun olemme käyttäneet kaikki vaihtoehdot loppuun, meidän täytyy alkaa tehdä uusia valintoja.
Vaikka se voi tuntua järjenvastaiselta, sellaisesta rakkaudesta irti päästäminen, joka on tällä hetkellä sulle huonoa, on ystävällinen teko itseäsi kohtaan.
Lopulta jäljelle jää arpia, mutta sä paranet
Kun poltat itsesi rakkaudessa, et unohda sitä koskaan. Se on tarina, joka katkeaa keskeltä. Palovammat kuitenkin paranevat – luota siihen, että ne paranevat. Mutta arvet jäävät.
Kun olet rakastunut ja tulet satutetuksi, se on kuin haava. Se paranee, mutta arpi jää aina.
Ja jos päästät sisään liian monta arpea, unohdat, miltä ihosi näytti ennen niitä. Etkä saa koskaan unohtaa, kuka olit ja miten rakastit ennen kuin niistä arvista tuli osa sua.
