Kun se on ohi, se on ohi. Mä tarkoitan sitä tosissani, ja sun on hyvä ymmärtää se.
Oikeastaan sun olisi pitänyt tajuta se jo aiemmin. Mä tein sulle alusta asti selväksi, että olin sun kanssa tosissani.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että olen tässä yhtä tosissani kuin olin kaikessa muussakin.
Olin tosissani, kun sanoin sulle ensimmäistä kertaa rakastan sua. Olin tosissani, kun näytin huoleni ja kerroin avoimesti, miten paljon sä merkitsit mulle.
Mun kyyneleet olivat yhtä aitoja kuin mun hymyt sun kanssa ja sun takia.
Mä rakastin viettää aikaa sun kanssa ja toivoin tosissani, että ne hetket kestäisivät edes muutaman sekunnin pidempään.
Mun ajatus tulevaisuudesta sun kanssa oli aito ja vilpitön, mutta nykyhetki oli mulle vielä kauniimpi ja vielä tärkeämpi.
Mulla ei ollut mitään sitä vastaan, että päästin sut sydämeeni ja elämääni kaiken sen kanssa, mitä sä toit mukanasi.
Sä tiedät parhaiten, mitä se oli. Mä tiedän vain, mitä siitä olisi voinut tulla. Tai ainakin sen, mitä mä yritin siitä tehdä.
Sun mustasukkaisuudesta mä tein huolenpitoa, koska ajattelin, ettei jokainen kysymys tai pieni kiinnostus ja kontrolli kumppanin elämässä automaattisesti tarkoita jotain pahaa. Ainakaan mä en olisi tarkoittanut sitä niin.
Lisäksi mä näin sen kontrollin sun tapana näyttää rakkautta. Halusin uskoa, että sä rakastit mua, koska halusit päättää kaikesta.
Sähän varmasti tiedät mua paremmin, mikä on mulle hyväksi, eikö niin? Olet varmasti parempi kuuntelija kuin mun paras ystävä, koska sinähän muka näit jo hänen piilomotiivinsa.
Mä olin rehellinen ja päättäväinen, kun annoin kaiken aikani sulle ja eristin itseni muista, jotta mulla olisi vielä enemmän aikaa sulle. Sä olit mun elämäni tärkein osa.
Mä luovuin myös harrastuksistani ja omista kiinnostuksenkohteistani. Olin melkein valmis uskomaan, etten edes ollut niitä varten, koska sä annoit mun ymmärtää niin.
Totta kai mä uskoin sua! Olin valinnut sut, enkä kyseenalaistanut mitään, mitä sanoit.
Miksi mä olisin epäillyt sua tai sun aikomuksiasi? Me oltiin vakavassa suhteessa, ja mä olin sulle rehellinen! Siksi uskoin, että saisin saman takaisin.
Oikeasti mä luulin, että saisin sulta samaa, ennen kaikkea siksi, etten edes odottanut mitään muuta. En tarvinnut sulta mitään muuta kuin huomiota, aikaa ja rakkautta. En loputtomasti, vaan vain sen verran kuin mäkin annoin sulle.
Naiset, jotka on rikottu jo monta kertaa, tietävät, millaisilta miehiltä tällaista voi odottaa ja millaisilta ei. Mä en tiennyt sitä vielä silloin. Mutta nyt mäkin olen yksi niistä, jotka tietävät.
Mun oli mahdotonta käsittää, että sä käyttäisit mua noin hyväksi. Tai että joku voi uuvuttaa toisen niin pahasti, että nyt mä epäilen melkein kaikkea ja kaikkia.
Mun maailmassa ei ollut hyviä ja huonoja ihmisiä. Mun maailmassa oli vain sinä.
Mutta nyt se jako on olemassa. On hyviä, huonoja ja sitten on sun kaltaisia. Niitä, jotka käyttävät toisia hyväkseen, satuttavat henkisesti ja vieläpä tuntevat olonsa hyväksi siinä samalla.
Niitä, jotka haluavat kontrolloida kaikkea, mutta eivät anna kenellekään valtaa tai tietoa itsestään.
Sellaisille ihmisille on olemassa myös hyvin yksinkertainen ja lyhyt nimi: narsistit.
Kaikella tässä maailmassa on nimi, niin myös sulla ja sun kaltaisillasi. Te olette ristiriitaisuuden ruumiillistuma.
Juuri kun luulee löytäneensä hyvän kumppanin, sellaisen joka pitää kaikesta huolta ja on aina paikalla, käy ilmi, että tämä hyvä ja luotettava kumppani onkin oikeasti kontrollifriikki.
Rakkautta voi näyttää monella tavalla, mutta ei näin. Mustasukkaisuudella voi olla erilaisia muotoja, mutta pohjimmiltaan se perustuu epäluottamukseen.
Ja se teidän narsistinen tapanne esittää itsevarmaa ihmistä on yksi parhaista taidoistanne, mutta samalla myös pahin heikkoutenne.
Jos sä olisit oikeasti itsevarma, sun ei tarvitsisi tehdä musta pienempää vain jotta voisit itse tuntea olosi paremmaksi. Sustä huokuisi hyvää energiaa, ja mä tuntisin oloni turvalliseksi sun lähellä.
Mutta niin ei ollut. Ei millään tavalla. Mä halusin tuntea oloni rennoksi ja turvalliseksi sun lähellä, se on totta, ja yritin päästä siihen kaikin mahdollisin tavoin.
Valitettavasti en voinut itse keksiä jotain, mitä ei ollut olemassa, ja asettaa sitä meidän väliin. Siihen olisi tarvittu meitä molempia, mutta mun yangiltani puuttui se yin.
Mä pystyin ja halusin antaa sulle kaiken rakkauteni, mutta en voinut vetää rakkautta ulos susta, jos sitä ei siellä koskaan ollutkaan. Siihen mulla ei vieläkään ole vastausta, enkä pysty vastaamaan siihen itse.
Mutta sä vihjasit siihen jo käytökselläsi. Mun paikkaa ei ole sun maailmassa – ja se on ihan okei. Silloin mua ei myöskään enää ole siinä. Ei riitoja, ei draamaa, ei stressiä. Sitä iloa mä en sulle anna.
Se olisi viimeinen asia, jonka tekisin. Narsistikaan ei ole täydellinen, luulipa hän niin tai ei, ja mä tiedän, että teidätkin voi saada hämilleen.
Sä haluaisit, että mä pyytäisin ja polvillani rukoilisin sun rakkautta ja huomiota, jota sä ehkä antaisit mulle tippa kerrallaan.
Ei kiitos, pärjään ilman! Mä en tarvitse tippoja, varsinkaan kun annoin sulle kokonaisen valtameren. En voi enkä aio olla onnellinen siitä, että olen vain vaihtoehto ihmiselle, joka oli mulle koko maailma.
Ehkä mäkään en ollut paras mahdollinen tyttöystävä. Mullakin on puutteeni, huonoja päiviä ja hetkiä, jolloin en ole parhaimmillani. Mutta olen silti varma, että annoin kaikkeni, jotta meidän suhde saataisiin jaloilleen.
En onnistunut siinä. Eikä kyse ole vain siitä, ettei tämä suhde noussut jaloilleen. Sen takia kaikki tulevat suhteet seisovat vielä pitkään horjuvilla jaloilla.
Mä en tule koskaan pyytämään huomiota sulta enkä keneltäkään muultakaan, saati sitten anelemaan sitä. En minä ollut se, jolta huomiota puuttui. Se olit sinä.
Sulla ei ollut sitä itsessäsi eikä itseäsi varten, eikä sulla ollut mitään rajaa sille, kuinka paljon huomiota tarvitset.
Sama pätee rakkauteen. Mulla on molempia! Vaikka annoin sulle niin paljon rakkauttani ja huomiotani, sitä jäi silti vielä tarpeeksi jäljelle.
Mutta nyt mulla on myös enemmän kokemusta, eikä sitä rakkautta ja huomiota enää näytetä tai anneta niin helposti.
Vaikka se kuulostaisi negatiiviselta, sitä se ei ole. Se tarkoittaa vain sitä, että jatkossa vain se, joka on sen oikeasti ansainnut, saa nauttia mun rakkaudesta ja huomiosta.
Ei ole mitään syytä tai järkeä anoa huomiota. Silloin se kestää vain niin kauan kuin suostuu alistumaan. Eikä se ole rakkauden ydin.
Rakkaushan on puhtain ja vahvin side kahden ihmisen välillä. Se vain tapahtuu, ja yhtäkkiä kaksi ihmistä loksahtaa yhteen.
Sitä ei voi väkisin rakentaa tai muotoilla omin käsin, vaikka kuinka haluaisi.
Ja minä halusin. Mä yritin ja rikoin sydäntäni koko ajan lisää, kunnes lopulta ymmärsin.
Jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen, kohtalo löytää tavan tuoda heidät yhteen. Joskus se ei ole suorin tie eikä nopein, mutta se on varmasti oikea.
Siitä ei ole epäilystäkään, enkä mä enää jää murehtimaan. Täältä en löytänyt rakkautta, annoin vain omani pois. Siksi en aio kerjätä huomiota, vaan yksinkertaisesti kadota.
Ehkä sä et huomaa sitä ollenkaan. Ja jos huomaat, se on varmasti liian myöhään. Jos olisit kiinnittänyt huomiota, olisit huomannut kaikki muutokset jo aiemmin. Sun olisi pitänyt tajuta se jo kauan sitten, mutta et tajunnut.
Sä et nähnyt punaisia lippuja et itsessäsi etkä minussa. Ei reaktiota, ei kysymyksiä, ei huolta, ei mitään.
Ei mitään.
Ja sitä tästä nyt tuli – ei mitään. Kaikki, mitä sä panostit tähän suhteeseen, toteutuu nyt. Ja se on suuri ja äänekäs EI MITÄÄN.
Kaiken, mitä ansaitsit, sä saat nyt. Ja se on suora EI MITÄÄN.
Kaiken, mitä voin sulle vielä antaa, annan sulle nyt heti. Ole hyvä, sun EI MITÄÄN on valmis. Pidä hauskaa.
Ja saat myös sen, mitä kannat sisälläsi – nimittäin EI MITÄÄN.
Mä olen sanonut sulle jo ajat sitten kaiken, mitä mulla oli sanottavana, enkä tuhlaa enää sanojani suhun. Sun rakkauttasi, joka ei ole rakkautta ollenkaan, en tarvitse enkä enää etsi. En sulta enkä keneltäkään muultakaan.
En etsi rakkautta enää ollenkaan. Se on jo minussa, ja kaikki muu rakkaus saa nyt löytää minut. Nyt on mun aikani.
