Eikä sillä yleensä ole kovin paljon tekemistä hänen suhteellaan sinuun…
Exäni jätti minut toisena vuosipäivänämme. Kun kysyin, mitä tekisimme juhlistaaksemme sitä isoa päivää, hän sanoi, ettemme juhlistaisi mitään. Meidän suhteemme oli kuulemma ohi.
Lue myös:
En tiedä, mikä siinä oli kurjempaa. Se, että hän valitsi juuri sen päivän, vai se, että väistämätön lopulta tapahtui enkä voinut tehdä mitään estääkseni sitä.
Haluaisin voida valittaa hänen päätöksestään ja esittää yllättynyttä. Mutta tiesin kyllä, että ero oli tulossa. Olin nähnyt varoitusmerkit jo kuukausien ajan. Näin, miten hänen käytöksensä muuttui.
Huomasin, miten hänen huomionsa alkoi valua pois suhteestamme. Katsoin vierestä, kun suhteemme pieneni ja pieneni, samalla kun hän työnsi minua pois elämästään.
Kun hänen käytöksensä muuttui yhä enemmän, lähestyvä ero ei ollut se, mikä minua eniten huolestutti. En ollut huolissani vain hauraasta suhteestamme.
Minua alkoi todella levottomaksi tehdä hänen onnellisuutensa. Hän oli alakuloinen, eikä pelkästään meidän hajoavan suhteemme takia. Varoitusmerkkejä oli kaikkialla.
Nämä olivat ne merkit, joita en pystynyt sivuuttamaan:
1. Hän ilmoittautui jatkuvasti sairaaksi
Exäni työskenteli pienessä tilitoimistossa ja hoiti siellä kaikenlaisia juoksevia hallintohommia. Hän vastasi puhelimeen, otti lähetyksiä vastaan ja jakoi postia. Hänen kuvauksensa mukaan työ ei ollut stressaavaa. Päinvastoin, hän rakasti sitä.
Noin kolme kuukautta ennen eroamme huomasin, että hän alkoi ilmoittautua usein sairaaksi. Ensimmäisellä kerralla en huolestunut kovin paljon, vaikka hän ei oikeasti ollut kipeä.
Jokainen tarvitsee joskus vapaapäivän, sanoin itselleni. Mutta pian se oli yksi vapaapäivä kahden viikon välein, sitten joka viikko. Aloin pelätä, että hänen työnsä olisi vaarassa, koska sairauspäivät olivat loppuneet ja hän alkoi käyttää lomapäiviään.
Kun hän jäi kotiin, hän poistui harvoin sohvalta. Joskus kävin katsomassa, miten hän voi. Keskellä iltapäivää hän istui siinä, sohvalla, edelleen pyjamassa.
Hälytyskellot
Pitkään jatkuva epätavallinen käytös on aina varoitusmerkki. Erityisen huolestuttavaa se on silloin, kun se alkaa vaikuttaa myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten työhön.
Yksi kerta ei yleensä ole syy paniikkiin, mutta oman kokemukseni mukaan näihin kannattaa kiinnittää huomiota:
– Toistuva käytös, joka vaikuttaa negatiivisesti tai haitallisesti hänen arkeensa
– Luonteelle epätyypilliset tai äkilliset muutokset huonompaan suuntaan
– Muutokset, jotka eivät liity selvästi mihinkään elämäntilanteeseen tai vaikeaan tapahtumaan. Tällainen voisi olla esimerkiksi läheisen menettäminen.
2. Hän ei vastannut puheluihin
Yritin soittaa hänelle niin kuin ennenkin suhteemme aikana, eikä hän soittanut takaisin. Mutta kun ystävät, perhe tai työpaikka soittivat hänelle, hekään eivät juuri saaneet vastausta. Hän suhtautui yhteydenpitoon ulkomaailman kanssa syvän vastahakoisesti, eikä kerran edes löytänyt puhelintaan.
En tajunnut, kuinka pahaksi tilanne oli mennyt, ennen kuin yksi hänen ystävistään soitti minulle etsiessään häntä. Hän ei ollut ilmestynyt pubiin sovittuun tapaamiseen, ja kaikki hänen ystävänsä olettivat, että hänelle oli sattunut onnettomuus.
Sinä iltana minäkään en saanut häntä kiinni. Ainakaan tämä ei koske vain minua, ajattelin. Mutta tuollaisen lohdun ei olisi koskaan pitänyt käydä mielessäni.
Hälytyskellot
Kun joku menettää romanttisen kiinnostuksensa meihin, se on helppo sekoittaa siihen, että hän on menettämässä kiinnostuksensa koko elämään. Siksi suhde ystäviin ja perheeseen on tässä kohtaa niin tärkeä tuki. Hälytyskelloja voivat olla:
– Tunteiden tai reaktioiden sulkeminen pois tietyissä tilanteissa
– Kyvyttömyys innostua elämästä tai tapahtumista
– Yhteydenpidon katkaiseminen kaikilla tasoilla tai tietyistä aiheista
– Tietoinen vetäytyminen elämästä ja tavallisista tekemisistä
3. Hän ei nukkunut vieressäni
Seksi oli kadonnut jo kauan ennen kuin hän muutti pois sängystä. Vaikka emme asuneet yhdessä, yövyin usein hänen luonaan.
Suurimman osan suhteestamme seksielämämme oli ollut terveellä pohjalla. Mutta kun hänen käytöksensä alkoi muuttua, myös hänen iltarutiinistaan tuli koko ajan oudompi.
Vaikka yritin kuinka houkutella häntä, hän ei vain tullut sänkyyn. Hän väitti haluavansa valvoa minua pidempään, ja myöhemmin löysin hänet aina sohvalta, yleensä nukkumasta kaukosäädin kädessä.
Televisiosta pyöri edelleen uusinta edellisviikon jalkapallo-ottelusta, ja hän kuorsasi täysillä.
Mietin, oliko hän muuttanut sohvalle lopullisesti.
Hälytyskellot
Muutokset fyysisessä läheisyydessä laitetaan usein parisuhteen piikkiin. Ajan myötä myös läheisyyden intensiteetti muuttuu.
On ihan normaalia, että se vähenee ajan kanssa. Mutta muutokset nukkumistavoissa eivät ole yhtä normaaleja. Hälytyskelloja voivat olla:
– Muutokset siinä, miten hän nukahtaa tai kuinka kauan nukahtaminen kestää
– Muutokset siinä, kuinka pitkään hän nukkuu
– Muutokset unen tarpeessa, esimerkiksi ylimääräiset päiväunet
– Muutokset siinä, missä hän nukkuu tai miten koko yö ylipäätään menee
4. Hän keksi tekosyitä päästäkseen kotiin
Oli kyse työstä tai huvista, näin selvästi, miten vaikeaa exälleni oli olla poissa kotoa.
Kun hän kävi töissä, en saanut häntä houkuteltua kotiin pubista tai palaverista. Tämä korostui etenkin perjantai-iltaisin, kun työviikko oli ohi.
Mutta eräänä perjantai-iltana hän soitti minulle joskus kuuden jälkeen junasta. Hän oli matkalla kotiin, ei halunnut lähteä juomaan eikä häntä kiinnostanut edes miettiä, mitä viikonloppuna voisi tehdä.
Sama kaava jatkui. Menimme illalla ulos, ja heti kun olimme syöneet, hän vaati, että lähdemme. Kotibileet olivat hänelle täydellisiä. Mitä täydemmäksi paikka tuli, sitä helpompaa hänen oli livahtaa huomaamatta pois.
Hälytyskellot
Koti on monelle turvallinen paikka. Mutta jos siitä tulee enemmän kuin vain turvapaikka raskaan päivän jälkeen, jos siitä tulee bunkkeri, johon piiloudutaan, silloin kannattaa pysähtyä. Hälytyskelloja voivat olla:
– Voimistunut tarve palata heti kotiin, kun on lähtenyt ulos
– Vähentynyt halu lähteä kotoa tai olla sosiaalinen
– Kasvanut tarve vetäytyä “talviunille” tai pois ihmisten luota
– Muuttunut suhtautuminen sosiaalisiin tilanteisiin
– Kyvyttömyys tai haluttomuus suunnitella tapahtumia, lomia tai vastaavia juttuja
5. Hän meni paniikkiin
Exäni pysyi aina rauhallisena. Se oli yksi syy, miksi alun perin ihastuin häneen. Mikään ei saanut häntä pois tolaltaan, ja hän otti asiat vastaan sellaisina kuin ne tulivat.
Voin luottaa häneen missä tahansa kriisissä. Hän ajatteli loogisesti ja hallitsi tunteensa uskomattoman hyvin.
Mutta kun hänen elämänsä alkoi muuttua, paniikki hiipi mukaan. Pienimmätkin ongelmat, kuten se, että nachojen salsa oli loppu, saivat hänet sekaisin.
Näin, miten hänen kätensä tärisivät eikä hän pystynyt enää keskittymään käsillä olevaan asiaan. Se oli hänelle täysin epätyypillistä.
Hälytyskellot
Joskus ihmiset muuttavat tapaansa suhtautua elämään. He päättävät tietoisesti reagoida eri tavalla ihmisiin ja tilanteisiin. Mutta kun tällaisia muutoksia tapahtuu, niistä yleensä puhutaan kumppanin kanssa.
Niiden eteen tehdään aktiivisesti töitä. Huolestuttavaa on silloin, kun muutokset tapahtuvat tahattomasti. Hälytyskelloja voivat olla:
– Äärimmäisen muuttuneet reaktiot tavallisiin ärsykkeisiin
– Luonteelle epätyypilliset purkaukset tai tunnekuohut
– Arvaamaton käytös, joka on voimakkaan tunnepitoista ja huolestuttavaa
Ole tarkkana ja yhdistä palaset
Joinakin päivinä hän oli oma tavallinen itsensä, ja niinä hetkinä lakkasin murehtimasta häntä. Kaikilla on outoja päiviä, sanoin itselleni. Ja jos hän oli töissä tai tapasi kavereita, ajattelin sen tarkoittavan, että hänellä oli kaikki hyvin. Olin kuitenkin todella naiivi.
En ole psykologi, enkä olisi koskaan voinut diagnosoida hänellä masennusta. Mutta kun opin asiasta vähän lisää, ei ollutkaan mikään yllätys kuulla, että juuri siitä hän kärsi. Jonkin ajan kuluttua lääkäri vahvisti epäilyn.
Jos voisin antaa yhden neuvon ihmiselle, joka on samankaltaisessa tilanteessa kuin minä olin, se olisi tämä: ole hereillä. Onnettoman kumppanin varoitusmerkit voivat ilmestyä aivan nenäsi eteen, mutta et silti tajua niitä.
Ymmärrät ne ehkä vasta, kun otat askeleen taaksepäin — minun tapauksessani eron jälkeen — ja alat liittää kaikkia pieniä palasia yhteen. Mutta joillekin ihmisille ja suhteille voi olla liian myöhäistä, jos odottaa siihen asti, että kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
En sano, että sinun pitäisi pitää kirjaa kumppanisi käytöksestä, mutta kannattaa huomioida asiat, jotka pistävät silmään.
Katso, liittyvätkö ne toisiinsa. Jos minä olisin tehnyt niin, olisin tajunnut, että hänen ongelmansa ulottuivat yhtä elämän osa-aluetta pidemmälle eivätkä olleet vain meidän parisuhdeongelmiamme.
Jos voit puhua kumppanisi kanssa, tee se. Toivon, että minä olisin tehnyt niin. Toivon, että olisin kysynyt häneltä, miltä hänestä tuntuu ja mikä hänen elämässään oli muuttumassa. Sen sijaan seisoin vieressä ja katsoin, kun nuo pienet asiat kasautuivat silmieni edessä.
Keksin kaikelle tekosyitä. Perustelin jokaisen pienen asian, koska en halunnut ajatella, että hän voisi olla onneton. Ei vain onneton minun kanssani, vaan onneton elämässään. Niinpä keksin tapoja olla näkemättä sitä.
Muuttuneen käytöksen sivuuttaminen ei auta kumppaniasi. Eikä sinua. Älä tee niin kuin minä tein. Älä anna eron tapahtua kysymättä: “Onko kaikki kunnossa?” Sillä silloin voi olla jo liian myöhäistä.