1. Pelko. Minä pelkäsin henkeni vuoksi.
Mihin vain meninkin, pelkäsin että hän seuraa minua.
Vilkuilin ikkunasta ja piileskelin puiden takana. Pelkäsin kuollakseni hänen palaavan takaisin.
2. Pelkäsin, etten koskaan olisi entiselläni.
Henkinen kipuni muuttui todelliseksi.
Rintaani pisti ja sydämeni jätti lyöntejä välistä. Se satutti minua fyysisesti. En pystynyt nousemaan portaita.
En saanut henkeä. Hänen hyväksikäyttönsä teki minut fyysisesti sairaaksi.
3. Minun itsetuntoni oli murskana. Minua ei ollut olemassa.
Olin epävarma ja pelkäsin kaikkea enkä kuunnellut ketään muuta kuin itseäni.
Syytin itseäni siitä, että annoin hänen hajottaa minut. En voinut luottaa itseeni pitkään aikaan.
4. Menetin järkeni ja hukkasin itseni.
Minun piti löytää tieni takaisin elämään, jonka aiemmin tunsin, mutta polku oli sumea.
Näin sen horisontissa, mutta vaikka kuinka yritin, en pystynyt pääsemään sinne.
5. Näin painajaisia, jotka olivat kamalia ja hyvin todentuntuisia.
Heräsin keskellä yötä huutaen hänen nimeään ja anellen häntä lopettamaan.
Itkin itseni uneen niiden asioiden vuoksi, mitä hän minulle teki.
Unistani tuli pelkojeni heijastus, pelon siitä, että hän palaa takaisin.
6. Olin haavoittuvainen. Kaikki masensi minua.
En pystynyt pidättelemään kyyneleitäni pientenkään vastoinkäymisten edessä.
Silloin se tuntui sietämättömältä.
Vaikutti siltä, ettei se koskaan tulisi poistumaan, eikä sydämeni ja sieluni kestäisi enää yhtään ongelmaa, yhtään enempää tuskaa.
Olin kuin leikkokukka, joka oli jätetty kylmän talven armoille – pienikin tuuli särkisi minut.
7. Jokainen tapaamani ihminen oli potentiaalinen uhka. En vain luottanut itseen, en luottanut myöskään muihin.
Pelotin elämästäni pois joitain hyviä ihmisiä, koska en ollut valmis päästämään ketään lähelleni.
Elämä vaikutti liian vaikealta ja jokainen tapaamani ihminen oli osa sitä. Siltä se silloin näytti.
8. Yritin piilottaa tuskaani ja halveksuntani, vihani ja raivoni kasvoivat päivä päivältä suuremmiksi.
Yritin käyttäytyä normaalisti. Yritin olla onnellinen.
Joten asetin kasvoilleni tekohymyn, mutta silmäni paljastivat totuuden.
Silmäni pitäytyivät totuudessa.
9. En tiennyt, miltä onni tuntuu.
Siitä oli kauan, kun olin nauranut vilpittömästi.
Siitä oli kauan, kun olin ollut oikeasti minä.
10. Minusta tuli varautunut. En pystynyt päästämään ketään lähelleni.
Hän hajotti minut ja vei minut pohjalle.
Hän vei minut täydelliseen pimeyteen ja nyt kun näen vihdoin taas valon, pienen toivon pilkahduksen, en voinut kenenkään uhata sitä.
Rakensin muurit, joita kukaan ei voisi rikkoa.
11. En päässyt ylös sängystä. Siellä tunsin olevani turvassa, kaukana kaikesta.
Suljin ulos elämästäni ne ihmiset, jotka rakastavat minua ja ahdistuksestani tuli paras ystäväni.
Me olimme yhdessä kaiken aikaa. Se oli vain yhden askeleen päässä täydellisestä romahduksesta.
Ahdistus piti minua vankinaan pitkän aikaa.
12. Ihmiset, jotka rakastavat minua, pysyivät silti luonani.
He eivät kääntäneet minulle selkäänsä. Minä hylkäsin heidät, koska halusin olla yksin.
He tiesivät minun tarvitsevan aikaa, eivätkä koskaan lähteneet.
He tiesivät, etten vain pystynyt pääsemään yli niin helposti.
He raivasivat tiensä luokseni ja he antoivat minulle aikaa.
13. Tunsin olevani tuomittu.
Tunsin, että ihmiset katsoivat minua olkiensa yli ja arvostelivat hiljaisesti elämääni.
Tunsin olevani syyllinen, kun tarvitsin aikaa toipua, kuin olisin tehnyt jotain väärää.
Sain tarpeekseni ihmisistä, joilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olin käymässä läpi.
14. Tarvitsin jonkun kertomaan minulle, että se kaikki on ohitse.
Tarvitsin vakuuttelua. Tarvitsin jonkun kertomaan, ettei mitään pahaa tulisi enää tapahtumaan.
Minun piti tietää, että olen nyt turvassa.
15. Pyytelin anteeksi jokaista pientä asiaa.
Tunsin, että kaikki ympärilläni tapahtuva oli minun syytäni. Siksi sanoin saman tien ’anteeksi’, vaikkei minun olisi pitänyt.
Totuin ottamaan syyn niskoilleni välttääkseni henkistä hyväksikäyttöä, rauhoittaakseni kaiken sekavan.
Kaikki oli aina minun vikani, koska jos sanoin mitään muuta, se tulisi maksamaan minulle myöhemmin.
16. Tunsin, että tarvitsen jonkun, joka vaihteeksi pitää lupauksensa.
Minulle oli syötetty valtavasti valheita ja pettymyksiä. Jos joku valehteli minulle, annoin heidän mennä.
17. Tulen tarvitsemaan aikaa tunteakseni taas rakkautta.
En tiedä, milloin se tulee tapahtumaan.
Ehkä huomenna, ehkä ylihuomenna, ehkä vuoden päästä.
