On niin vaikea päästää irti siitä ihmisestä, jonka ajattelit olevan se oikea. On sydäntä särkevää tietää, ettei teitä oltukaan tarkoitettu yhteen.
Tällä kertaa jotain omituista tapahtui, virhe systeemissä, väärä asennus, joka johti meidät yhteen.
Joskus ajattelen, että tämä oli ilkeä vitsi, jolla Luoja leikitteli kanssani.
Ole hyvä, rakastu häneen, anna hänelle kaikkesi, avaa sydämesi, päästä hänet lähellesi ja hän pyörii ympärilläsi kunnes talloo sinut.
Hänellä on elämänsä parasta aikaa ja sinä tulet maksamaan siitä hinnan kyynelilläsi.
Tämä tuska, jota tunne, ei mene pois. Se tulee esiin kaikkialla – sydämessäni, sielussani ja mielessäni.
En voi taistella enää sitä vastaan. En voi taistella sinun puolestasi enää.
Olen pahoillani, mutta minä annan periksi.
Miksi näit vaivaa voittaaksesi minut puolelleni, miksi pyysit huomiotani, jos et ollut tosissasi? Miksi kukaan tekisi näin, saada ihminen rakastumaan ja sen jälkeen olla välittämättä tippaakaan?
Sinä vannoit rakastavasi minua. Sinä lupasit pitää minut turvassa.
Lupasit, ettei kukaan tässä maailmassa koskaan tulisi satuttamana minua. Kuinka ironista, että sinä rikoit kaikki lupauksesi.
Sinä olit se, joka tekee kaiken sen, miltä lupasit suojella minua.
Ehkä et satuta minua tahallasi, mutta se todistaa vain sen, ettet sinä välitä etkä koskaan edes välittänyt.
Ja siksi et ansaitse minua. Siksi et ole minun arvoiseni.
Yritän kovasti poistaa rakkauttani sinua kohtaan, toivon että se haihtuu ja hiljalleen katoaa.
oivon, että luopuminen ja ylitsepääseminen ei tule olemaan liian vaikeaa.
Sen ei tulisi olla niin vaikeaa, mutta sen. Se on vaikeaa, koska minun sydämeni ei halua hyväksyä sitä, ettet sinä rakasta minua.
Sydämeni ei halua uskoa, ettet sinä koskaan rakastanut minua.
Mieleni ei halua hyväksyä sitä, ettei polkumme olisi koskaan pitänyt kohdata.
Mutta tämä on pakko hyväksyä, koska en halua elää enää näin. Minun tulee luopua sinusta, vaikka rakastan sinua vieläkin.
Koska minun tulee ajatella itseäni ja sitä, mikä on minulle hyväksi.
Tällä kertaa minun on asetettava itseni ensimmäiseksi.
Olen saanut tarpeekseni siitä, että teen muut ympärilläni iloisiksi ja tyytyväisiksi.
Olen saanut tarpeekseni siitä, että toteutan toiveita ja kävelen itseni yli näin tekemällä.
Annoin parisuhteellemme niin paljon. Vaikka näin, että me olemme kasvamassa erillemme, koska lopetin yrittämästä, annoin meille uuden mahdollisuuden.
En luovuttanut saman tien, vaikka ajattelin sen olevan oikein, vaikka sinä et ansainnut toista tilaisuutta.
Yritin ymmärtää sinua. Yritin löytää syyn sille, miksi asiat menivät kuten menivät.
Olin enemmän kuin reilu sinua kohtaan.
Kukaan toinen ei olisi sietänyt sontaasi minun laillani, etkä sinä siltikään arvostanut minua.
Sinä et siltikään nähnyt, kuinka paljon yritin.
Minä olin aina siinä sinua varten, kun elämä lyttäsi sinut maahan. Minä olin olkapääsi, johon saatoit nojata kun olit väsynyt.
Minä olin hymyilevät kasvot, kun palasit kotiin rankan päivän jälkeen. Mutta tiedätkö mitä?
Pääsi oli liian painava olkapäätäni vastan, mutta annoin sinun olla siinä silti.
En olisi halunnut hymyillä, mutta tein sen silti, jotta sinä tuntisit olosi paremmaksi.
Tein sen lohduttaakseni sinua, kun tarvitsit minua. Jälleen kerran, laitoin sinut itseni edelle.
En voi enää jatkaa ja yrittää saada sinua rakastamaan minua.
En voi taistella meidän molempien puolesta, koska meitä ei koskaan ollutkaan.
Oli vain sinä ja minä. Ja sinä… et ansainnut minua.
Tästä parisuhteesta on tullut kidutusta.
En ole onnellinen ja nyt kun olen lopettanut sinun miellyttämisen, sinäkään et ole onnellinen.
Sattuu hurjan paljon päästää sinusta irti, mutta sattuu vieläkin enemmän pyytää sinua jäämään.
Sinä löydät jonkun oikean ja tiedän itsekin löytäväni jonkun, joka on minulle oikea. Jonkun, joka ansaitsee minut, jonkun joka on rakkauteni ja vaivannäköni arvoinen.
Rakastan sinua, mutta sinä et vain ole sen arvoinen.
Sinä et koskaan rakasta ketään muuta kuin itseäsi, joten toivon, että löydät jonkun, joka hyväksyy sinut juuri tuollaisena.
