Siitä on jo jonkin aikaa, kun tämä mies lähti luotasi. Mies, jota luulit sielunkumppaniksesi ja ikuiseksi ihmiseksesi.
Mies, jonka kanssa suunnittelit viettäväsi lopun elämääsi ja mies, josta olit vakuuttunut, ettei hän koskaan hylkäisi sinua siten, kuin hän teki.
Siitä on jo aikaa, kun mies jota rakastit enemmän kuin mitään muuta jätti sinut.
Jonkin aikaa, kun olet tuntenut olevasi eksyksissä, epätoivoinen ja sydänsuruinen. Jonkin aikaa, kun olet jumittanut paikoillasi ilman toivoa eteenpäin siirtymisestä.
Kun ajattelet sitä, sinä muistat kuinka opit rakastamaan tätä miestä. Sinä muistat, kuinka rakastuit häneen ja kuinka ajan myötä hänestä tuli universumisi keskipiste.
Mutta et tunnu pystyvän löytämään keinoa päästä hänestä yli.
Vaikka kuinka yrität, et voi unohtaa häntä ja kaikista yrityksistäsi huolimatta et pysty selvittämään, kuinka voit lopettaa rakastamasta häntä.
Anna minun kertoa sinulle yksi asia – vaikka sinä et usko minua nyt, sinä tulet toipumaan ja tulet voimaan paremmin.
Sinä lopetat rakastamasta häntä ennemmin tai myöhemmin ja sinä jätät hänet historiaan, minne hän kuuluukin.
Sinä opit olemaan rakastamatta tätä miestä, samoin kuin opit rakastamaan häntä.
Mutta se ei tapahdu yhdessä yössä. Se on prosessi, joka vie aikaa.
Ensin sinä olet vihainen hänelle. Sinä olet raivoissasi kaikesta siitä, mitä hän on sinulle tehnyt.
Kuinka hän saattoi murskata unelmat, jotka te kaksi rakensitte yhdessä? Kuinka hän saattoi hajottaa sydämesi silmääkään räpäyttämättä?
Sitten sinä vihaat itseäsi. Kuinka saatoit olla niin hölmö, että uskoit häntä?
Kuinka et nähnyt hänen oikeita kasvojaan ajoissa?
Kuinka pystyit jakamaan elämäsi miehen kanssa, joka ei selvästikään rakastanut sinua tarpeeksi?
Sen jälkeen kun pääset eroon vihasta, suru saapuu. Sinä ajattelet vain kauniita muistojanne ja kun muistat ne, sinä haluat tämän miehen takaisin elämääsi.
Tällöin sinä alat tuntea yksinäisyyttä, koska sinä totuit siihen, että hän on rinnallasi.
Sinä olet vakuuttunut siitä, että vietät lopun elämääsi itkien tämän miehen perään.
Ja kun lopulta osut pohjaan, ei ole muuta tietä kuin ylös.
Mitä et tiedä, on se, että sillä aikaa kun tämä kaikki tapahtui, sinä olit jo matkalla kohti sitä, ettet enää rakasta tätä miestä.
Sinä et ole tietoinen siitä, että aloitit jo matkasi sinne, missä päästät hänestä irti ja nämä olivat kaikki toipumisprosessin vaiheita.
Ja silloin, yhtäkkiä yhtenä aamuna hän ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleesi.
Huomaat hymyileväsi ilman mitään erityistä syytä etkä kuule hänen ääntään pääsi sisällä.
Yhtäkkiä huomaat, ettet ajattele häntä joka ikinen päivä. Sinä huomaat, että sydämesi hautasi hänet ja hänestä tulee vain etäinen muisto.
Yhtenä päivänä sinä et pelkää elää omaa elämääsi, koska huomaat, että sinä pärjäät oikein mainiosti ilman häntä.
Sinä et ikävöi häntä etkä tunne olevasi vajaa itseksesi.
Yhtäkkiä alat nauttia sinkkuelämästäsi. Sinä alat helliä itseäsi tavalla, kun aiemmin hemmottelit häntä. Sinä alat rakastaa enemmän kuin koskaan rakastit tätä miestä.
Kun tämä tapahtuu, sinä olet täydempi kuin koskaan. Sinä lopulta näet, kuinka vahva nainen sinä olet.
Huomaat, että sinun arvosi ei liity mitenkään siihen, rakastaako tämä mies sinua vai ei.
Sinä muistat, että olit olemassa ennen kuin hän astui elämääsi ja että hänen lähtemisensä ei tuhonnut sinua tai mahdollisuutta olla oma itsesi.
Ja noin vain sinä et enää rakasta häntä, sillä hetkellä kun alat rakastaa itseäsi oikeasti.
Se hetki, kun ymmärrät, että sinä olet aina ollut tärkeämpi kuin tämä mies, on se hetki, kun lopetat ihannoimasta häntä ja näet, ettei hän koskaan ansainnut sinua.
Sillä hetkellä kun ymmärrät, että jättämällä sinut tämä mies teki oikeastaan parhaan asian, jota sinulle olisi voinut tehdä; se on se hetki, kun lopetat odottamasta lopetusta ja ymmärrät, että teitä kahta ei oltu tarkoitettu yhteen.
Ei, sinä et unohda, että tätä miestä oli koskaan olemassa.
Sen sijaan alat nähdä hänet opetuksena, parantuneena haavana ja pakollisena muistutuksena vanhoista ajoista.
Mutta se ei tarkoita, että muisto hänestä vainoaa sinua, koska sillä hetkellä kun lopetat rakastamasta häntä et enää tunne hänen läsnäoloaan.
Se on hetki, jolloin et tunne tyhjyyttä sydämesi sisällä ja hetki, jolloin et kaipaa häntä enää.
