Vedät minut lähelle yhdellä hetkellä ja toisella hetkellä työnnät minut pois. Tiedätkö, miltä se tuntuu? Tajuatko sekoittavasi mieleni ja sydämeni?
Vaadin johdonmukaisuutta. Vihaan tätä soutamista ja huopaamista, jota teet. Vietämme aikaa yhdessä ja kaikki sujuu hienosti. Olet minussa ja minä sinussa.
Olet kiltti, rakastava ja suloisin mies maailmassa silloin, kun olemme yhdessä. Kun olemme erillämme, et edes vaivaudu kysymään, kuinka voin.
Ja heti kun näet minun etääntyvän, jahtaat minua. Vihaan sitä. Vihaan pelata pelejä. Vihaan sitä, kun tarvitset minua vain silloin, kun pelkäät menettäväsi minut. Kun olen etäinen.
Tarvitsen enemmän kuin sanoja ja tyhjiä lupauksia. Tarvitsen enemmän, kuin ”annetaan asioiden olla.”, ”Nauti hetkestä äläkä huolehdi huomisesta”, ”Etkö ole onnellinen siitä, miten asiat ovat nyt?”
Ei, en ole onnellinen nyt. Haluan sinun kertovan, missä me olemme. Olen jo kuullut tekosyyt ja olen väsynyt kuulemaan niitä. Jos välität minusta niin paljon kuin sanot, en näe minkään muun pidättelevän sinua, kuin omat pelkosi.
Olet täynnä kysymystä ’Mitä jos’. Ja niin olen minäkin. Minäkin pelkään. Mitä jos satutat minua? Mitä jos kaikki menee väärään suuntaa? Mitä jos löydät jonkun toisen? Mitä jos särjet sydämeni tavalla, jota kukaan muu ei ole koskaan tehnyt?
Tiedätkö mitä? Minäkin olen väsynyt mitäjossitteluun. Me emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo. Mitä jos olemme mahtavat yhdessä?
Mitä jos meillä on jotain aitoa ja me menetämme sen pelkojemme vuoksi? Mutta minä olen valmis ottamaan riskin. Olen valmis heittämään pelkoni sivuun. Oletko valmis tekemään samoin?
Toivon, että olet. Koska en voi odottaa kauempaa. Luulen odottaneeni enemmän kuin tarpeeksi. Tunnen olleeni tässä jo jonkun muun kanssa enkä halua toistaa samaa skenaariota – hän joka antaa puolikkaan miehen, puolikkaat lupaukset ja puolikkaan rakkauden.
En halua käydä sitä uudelleen läpi. Ei se tarkoita sitä, ettenkö välittäisi sinusta. Minä todella välitän. Välitän enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan, mutta sinun tulee ymmärtää, että en voi tyytyä vähempään kuin mitä ansaitsen.
Opin läksyni aiemmin. En halua katsoa taakseni ja nähdä sinut yhtenä läksynäni. Toivon sinun olevan enemmän. Tiedän sinun olevan enemmän.
Tiedän meidän voivan olla hämmästyttäviä yhdessä. Jotenkin vaistoan sinun tuntevan samoin – sinun täytyy vain tunnustaa se itsellesi.
Toivon, että teet sen ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin minä luovutan.
Sinun tarvitsee vain ottaa minut syliin ja kertoa minulle, että olet täysillä mukana. Silloin voimme ottaa rauhallisesti. Yksi askel kerrallaan.
Minun tarvitsee vain tietää, että olet kokonaan minun. Että voit ylpeästi puhua minusta tyttöystäväksesi ja esitellä minut ystävillesi. Että olet valmis uhkapeliin ja antaa meille kaikkesi.
Joten tee päätös. Joko haluat minut tai et. En halua juuttua jonnekin keskivaiheille kanssasi enää. Vihaan tätä tilannetta, jossa olemme. Se tuntuu kidutukselta.
Se ei tee minua kokonaan onnelliseksi. Vihaan sitä ”melkeintä”, jota annat minulle. Toivon sinun ymmärtävän, että ansaitsen enemmän kuin melkein. Olemme paremmat kuin ”melkein”.