Joskus toivon, että olisin syntynyt yksinkertaisempina aikoina.
Toivon, että olisin syntynyt silloin, kun deittailu oli paljon helpompaa ja elämä muutenkin yksinkertaisempaa.
Älä käsitä väärin, nykyisessä tavassa elää ei ole mitään vikaa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jotenkin tuntuu, että nykyään ne huonot puolet vievät voiton.
Me ollaan sukupolvi, jonka ovat kasvattaneet puhelimet ja some, mutta itse tykkään kuvitella, miten kaikki olisi mennyt, jos niitä ei olisi koskaan ollut.
Olisiko elämä yksinkertaisempaa? Olisiko deittailu helpompaa?
Ehkä nykyään kaikki on helpompaa, koska saat melkein mitä tahansa sydämesi halajaa.
Kaikkea on tarjolla. Mutta ehkä juuri siksi emme osaa arvostaa mitään.
Koska kaiken saa liian helposti. Katso vaikka Tinderiä tai Snapchatia. Olet vain yhden klikkauksen päässä treffeistä.
Ennen ihmisillä ei ollut sellaista luksusta. Piti lähteä ulos, piti puhua ihmisille, jotta heihin saattoi tutustua.
Ja tiedätkö mitä? Ehkä juuri se prosessi teki kaikesta kestävämpää ja sen arvoista.
Ja sitä minä haluan. Haluan sen vanhanaikaisen tavan rakastaa.
Haluan rakkautta, joka on hellää ja viatonta. Sellaista, joka virtaa suonissani ja saa minut värisemään. Haluan loputonta rakkautta.
Vaikka toinen meistä joskus kuolisi, haluan rakkautta, joka jää elämään.
Haluan rakkautta, jonka muistan aina. Rakkautta, joka saa sydämeni jättämään lyönnin väliin joka kerta kun näen hänet, vaikka olisimme olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta.
Haluan rakkautta, joka tulee kotiovelleni.
Haluan miehen, joka tulee ovelle ja hakee minut kuin oikean leidin.
En halua tyyppiä, joka vain laittaa viestin, että odottaa minua ulkona. En halua, että hän tööttää minulle autosta.
Haluan kunnioittavan ihmisen, joka kohtelee minua niin kuin ansaitsen. Joka kohtelee minua naisena, ei minään hölmönä tyttönä.
Haluan rakkautta, joka kokkaa minulle aterian kotona. Miehet ovat loistavia kokkeja, kun he vain haluavat.
Mihin se katosi? Miksi miesten kokkaamisesta tuli yhtäkkiä jotenkin noloa?
Vaikka hän ei olisikaan maailman paras kokki, tärkeintä on se, että hän näkee vaivaa. Haluan nähdä, että hän tekee sen ylimääräisen jutun minun takiani.
Haluan, että hän yllättää minut sillä kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla – itse tehdyllä ruoalla.
Haluan rakkautta, joka on helppoa. En tarvitse kalliita lahjoja tai suuria eleitä.
Minua ei tarvitse hemmotella pilalle. Haluan vain tulla rakastetuksi, rehellisesti ja ikuisesti.
Haluan jonkun rinnalleni loppuun asti, enkä tarvitse mitään muuta.
Haluan rakkautta, joka muistuttaa minua joka päivä siitä, miksi rakastan häntä.
Sellaista rakkautta, jota kannattaa odottaa. Rakkautta, joka ei haalistu koskaan, ei ajan eikä välimatkan takia.
Haluan rakkautta, joka loistaa kirkkaimmin kaikkein pimeimpinä päivinä.
Haluan rakkautta, jossa minua oikeasti hurmataan.
Haluan miehen, joka katsoo mieluummin minua silmiin kuin tuijottaa puhelimensa näyttöä.
Haluan jonkun, joka vie jalat altani sen sijaan, että laskisi, montako tykkäystä hänen kuvansa on saanut.
Haluan, että hän on ylpeä minusta ja tarttuu käteeni, kun kävelemme kadulla.
Jonkun, joka suutelee minua kääntämättä päätään tarkistaakseen, näkeekö joku hänet tytön kanssa.
Haluan rakkautta, joka kirjoittaa minulle rakkauskirjeen. Ehkä se on kliseistä, mutta ei se minua haittaa.
Haluan jonkun, joka näkee kunnolla vaivaa saadakseen tunteensa sanoiksi.
En halua, että hän naputtaa sen näppäimistöllä tai lähettää minulle sähköpostia. Haluan, että hän kirjoittaa sen omalla käsialallaan. Haluan, että hän laittaa siihen sydämensä ja sielunsa.
Haluan vanhanaikaista rakkautta.
Haluan rakkautta, joka ei koskaan haalistu. Haluan rakkautta, joka ei koskaan ajaudu erilleen.
Haluan rakkautta, jota ryppyni eivät säikäytä, kun vanhenen.
Haluan rakkautta, joka katsoo minua aina rakastunein silmin. Ihan niin kuin silloin, kun näimme toisemme ensimmäistä kertaa.
Haluan rakkautta, joka on oikeaa. Rakkautta, joka on aitoa. Rakkautta, joka kestää.
Olen ihan lopen kyllästynyt nopeaan ja moderniin deittailuun. Olen saanut yhden yön jutuista tarpeekseni.
Haluan sitä vanhanaikaista rakkautta, joka ei tarvitse materiaalista hölynpölyä ollakseen kaunista ja ikuista.
