Joskus käy niin, että sekoitat elämäsi suurimman virheen ikuiseen rakkauteen.
Sinä näytit hänelle unelmasi ja tavoitteesi, ja hän käveli niiden yli ihan kuin niillä ei olisi ollut mitään väliä.
Et osannut kuvitella elämää ilman häntä.
Mutta hänellä olikin omat suunnitelmansa. Hän vei sinulta niin paljon kuin pystyi ja lähti, jättäen sinut rikottuna jälkeensä.
Ja miten siinä muutenkaan olisi voinut käydä, kun annoit parhaat palasi ihmiselle, joka ei ollut niiden arvoinen – ihmiselle, joka ei ansainnut sinua?
Mutta entä jos juuri se, että menit täysin rikki, olikin parasta mitä sinulle saattoi tapahtua?
Ehkä et olisi koskaan päässyt irti siitä surkeasta suhteesta, ellei sinut olisi pakotettu siihen.
Joskus olemme niin itsepäisiä ja pidämme niin tiukasti kiinni jostain, jonka luulemme olevan rakkautta, että se lopulta satuttaa meitä vain enemmän.
Ehkä muuta tapaa ei ollut.
Tämä oli se pieni sysäys, jota tarvitsit jättääksesi taaksesi jotain, mitä ei koskaan ollut tarkoitettu sinulle.
Ehkä sinun täytyi särkyä, jotta palasesi voisivat loksahtaa uudella tavalla paikoilleen.
Ehkä sinun täytyi ensin löytää itsesi, jotta oikea ihminen voisi löytää todellisen sinut.
Se, mitä emme aina näe, on se, että exälläsi oli syynsä olla elämässäsi.
Hän oli se virhe, joka sinun piti tehdä, jotta oppisit jotain; jotta ymmärtäisit, ettei rakkauden kuulu näyttää tuolta.
Rakkauden ei kuulu olla yksipuolista.
Sen täytyy tulla molemmilta, jotta se olisi aitoa. Vaivan, tunteiden ja sitoutumisen pitäisi kulkea kahden ihmisen välillä molempiin suuntiin.
Rakkauden ei kuulu olla jotain, mitä joudut anelemaan.
Ihminen, joka haluaa olla osa elämääsi, järjestää sinulle aikaa – oli hän kuinka kiireinen tahansa. Kaikki muu on tekosyy.
Rakkauden ei kuulu olla kylmää.
Sen pitäisi lämmittää sinua vuodenajasta riippumatta.
Sinulta ei pitäisi koskaan viedä niitä halauksia, läheisyyttä ja suukkoja, joita kaipaat.
Rakkauden ei pitäisi olla kuuro ongelmillesi.
Sinulla pitäisi aina olla joku, joka on tukenasi – joka ainakin kuuntelee, vaikka ei pystyisi ratkaisemaan kaikkea puolestasi.
Sinun ei kuulu tuntea oloasi niin yksinäiseksi parisuhteessa.
Rakkauden ei kuulu olla kidutusta.
Sen ei pitäisi saada sinua itkemään useammin kuin nauramaan.
Sen ei kuulu olla väkivaltaista fyysisesti eikä henkisesti.
Rakkauden pitäisi pitää sinusta kiinni niin vahvasti, että tunnet kuuluvasi jollekin toiselle, mutta silti olet vapaa.
Vapaa olemaan oma itsesi.
Ole kiitollinen elämäsi virheestä.
Se valmisti sinua siihen, mitä on vielä tulossa. Se valmisti sinua johonkin aitoon.
Se valmisti sinua elämäsi rakkauteen.
Virheesi ansiosta tunnistat “sen oikean”, kun hän osuu kohdallesi.
Ja sinä tulet tunnistamaan hänet – siitä ei ole epäilystäkään.
Silmäsi alkavat loistaa, koska hän muisti lähettää sinulle ihan yksinkertaisen viestin, joka tekee päivästäsi heti paremman.
Kun työ tai elämä tuntuu hänestä raskaalta, hän ottaa silti hetken soittaakseen sinulle, koska olet hänen mielessään silloinkin.
Tunnet sisälläsi rauhan, jota olet etsinyt niin kauan, koska vihdoin olet suhteessa ihmisen kanssa, joka välittää sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä.
Teidän välinen yhteys ja kemia tuntuu magneettiselta. Se vetää teitä koko ajan lähemmäs toisiaan.
Suunnitelmien tekeminen ja yhteisen ajan löytäminen tuntuu helpolta, koska hän haluaa nähdä sinua yhtä paljon kuin sinä haluat nähdä häntä.
Kaikki on molemminpuolista, ja sinusta tuntuu kuin leijuisit pilvissä.
Samaan aikaan tuo rakkaus pitää jalat maassa. Se saa olosi turvalliseksi.
Se saa sinut tuntemaan, että olet viimein löytänyt kotisi, eikä sinun tarvitse koskaan epäillä sitä.
Ensimmäistä kertaa elämässäsi olet varma.
Ja kaikki tämä on elämäsi virheen ansiota – sen ihmisen, joka tyhjensi sinut henkisesti, hylkäsi sinut ja rikkoi sinut kokonaan.
Virheesi pakotti sinut keräämään palasesi ja kokoamaan ne omalla ainutlaatuisella, kauniilla ja vahvalla tavallasi – tavalla, jonka vain elämäsi rakkaus tunnistaa ja jota hän vaalii ikuisesti.
