Rakas läheisriippuvainen kumppani,
Se, mitä aion nyt sanoa, ei ole sellaista, mitä koskaan sanoisin ääneen tai myöntäisin sinulle. Jos tekisin niin, koko voittajanpelini loppuisi siihen paikkaan. Ja se peli on elämäni tärkein huvitus — se myös pitää huolen siitä, että sinä kannat minun taakkani tässä suhteessa.
Ja siinähän koko jutun ydin on.
Kun sanon “rakastan sinua”, tarkoitan että rakastan sitä, miten paljon vaivaa näet saadaksesi minut tuntemaan, että olen elämäsi tärkein asia, että elämäsi pyörii minun ympärilläni, että haluat minun olevan onnellinen — eikä minun koskaan odoteta tekevän samaa sinulle.
Rakastan sitä valtaa, joka minulla on, kun käytän hyväkseni ystävällisyyttäsi ja hyviä aikomuksiasi. Nautin siitä, että saan tuntea olevani niin paljon sinua parempi, ja käytän jokaisen tilaisuuden saadakseni sinut tuntemaan itsesi pieneksi ja merkityksettömäksi.
Rakastan sitä tunnetta, kun näen sinut heikkona, haavoittuvana ja tunteellisena. Katson mielelläni ylhäältä päin lapsenomaista viattomuuttasi ja hyväuskoisuuttasi — minulle ne ovat heikkoutta.
Rakastan sitä, että kun manipuloin sinua psykologisesti, mikään asia, josta sinä haluaisit puhua tai jonka haluaisit nostaa esiin, ei koskaan pääse oikeasti käsittelyyn. Rakastan tätä “valtaa”, jolla saan sinut uskomaan, että olet “hullu” jo pelkästään siksi, että uskallat kysyä kysymyksiä tai ottaa esiin ongelmia, jotka eivät kiinnosta minua. Näin lasket taas odotuksiasi minua kohtaan ja sitä kohtaan, mitä pystyn sinulle antamaan, samalla kun minä nostan odotuksiani sinua kohtaan.
Pidän siitä, miten helppoa on pitää kaikki huomiosi siinä, että yrität helpottaa minun kipuani — ei koskaan sinun! Ja teitpä mitä tahansa, en koskaan tunne oloani tarpeeksi hyväksi, tarpeeksi rakastetuksi, tarpeeksi kunnioitetuksi, tarpeeksi arvostetuksi ja niin edelleen. (Jaettu kärsimys on puolitettu kärsimys.)
Kyse ei ole siitä, että kokisit olevasi huomioitu, ymmärretty tai tunnetasolla yhteydessä minuun. Kyse ei ole siitä, mitä olen tehnyt satuttaakseni tai nolostuttaakseni sinut, eikä siitä, miten vähän annan aikaa sinulle tai lapsille ja niin edelleen.
Kyse on minun asemastani ja minun tehtävästäni pitää sinut omalla paikallasi: kivussa, keskittyneenä minun kipuuni ja sivuuttaen oma arvosi suhteessa minuun.
Minä olen ylempänä, ja minulla on oikeus viihteeseen, ihailuun ja lohdutukseen — muistatko?
“Rakastan sinua” tarkoittaa, että rakastan sitä tunnetta, jonka saan, kun olet kanssani, ennen kaikkea sitä, että näen sinut omaisuutenani, minun hallussani olevana asiana.
Aivan kuten näyttävällä autolla ajaminen, pidän siitä, miten paljon nostat statustani muiden silmissä ja näytät heille, että minä olen pomo.
Rakastan ajatusta siitä, että muut ovat kateellisia minun omaisuudestani.
Rakastan sitä valtaa, jolla saan sinut tekemään kovasti töitä todistaaksesi rakkautesi ja omistautumisesi, samalla kun keksin uusia tapoja saada sinut taas “todistamaan” uskollisuutesi.
“Rakastan sinua” tarkoittaa, että pidän siitä, että olet lähelläni.
Koska usein vihaan muita ihmisiä ja halveksin heitä, aivojeni peilisolut saavat minut jatkuvasti kokemaan itseinhoa. Siksi minusta tuntuu hyvältä, että voin rakastaa itseäni sinun kauttasi — ja samalla vihata sinua siitä, että minulla on tämä “tarve” nojata sinuun tai johonkuhun muuhun jollain tavalla.
Rakastan sitä, että voin syyttää sinua, kun tunnen tätä “tarvetta”. Halveksunta sinua kohtaan tuntuu suojelevan minua joltakin, mitä en uskalla myöntää: siltä, että olen täysin riippuvainen sinusta ruokkiakseni omaa ylemmyydentunnettani ja oikeutustani kaikkeen — ja pitääkseni vallan illuusion elossa päässäni.
(Mikään ei saa minua tuntemaan itseäni hauraammaksi ja haavoittuvammaksi kuin se, etten hallitse jotakin, mikä voisi vahingoittaa imagoani ja ylivertaista asemaani. Esimerkiksi silloin, kun kyseenalaistat sen, “miten” kohtelen sinua — ikään kuin et vieläkään ymmärtäisi, että se, että saan sinut hyväksymään itsesi minun viihdykkeekseni, riippumatta siitä miten kohtelen sinua tai lapsia, on maailmalle paras todiste minun ylemmyydestäni.
Sinä olet minun omaisuuttani, muistatko?
Minun tehtäväni on opettaa sinut vihaamaan ja suhtautumaan tunnottomasti niihin “hulluihin” asioihin, joita vain “heikot” ihmiset tarvitsevat, kuten “hellyyteen” ja “tunteisiin”. Ja muuten, tiedän että tämä “toimii”, koska opin lapsuudessani tekemään tämän itselleni sisäisesti.)
Minut saa suorastaan säteilemään onnesta — taas yksi todiste ylemmyydestäni — se, miten helposti saan sinut sekaisin ja käyttäytymään “hysteerisesti” sen takia, mitä et minulta saa. Saan sinut toistamaan itseäsi sekä sanomaan ja tekemään asioita, joita myöhemmin inhoat itsessäsi — koska olet niin “kiltti”.
Mitä tahansa sanotkin, mitä kipeitä haavoja tai valituksia jaat kanssani, voit olla varma, että käytän niitä myöhemmin sinua vastaan saadakseni sinut tuntemaan, että tuhlaat aikaasi.
Yrität edelleen aina selittää itseäsi, epäilet itseäsi ja pysyt hämmennyksen tilassa. Yrität yhä selvittää, miksi minä en vain “tajua”.
(Ei siinä ole mitään tajuttavaa! Jos haluat murtaa koodin, sinun täytyy katsoa asioita minun linssieni läpi, ei omiesi.
Minun tehtäväni on olla täysin välinpitämätön sinun emotionaalisia tarpeitasi, avoimia haavojasi ja toiveitasi kohtaan. Minun tehtäväni on ehdollistaa sinut, torjua sinut ja rangaista sinua sopivasti, kunnes olet oppinut “läksysi”:
Että otat paikkasi äänettömänä esineenä, omaisuutena, jolla ei ole muuta halua kuin palvella minun viihdettäni ja mukavuuttani — eikä koskaan mielipidettä siitä, miten sitä kohdellaan!)
(Se, ettet vieläkään ole tajunnut tätä, kaikkien niiden tapojen jälkeen joilla olen kohdellut sinua huonosti, näyttää minusta taas todisteelta geneettisestä ylemmyydestäni.
Minun käsikirjassani ne, joilla on paremmat geenit, eivät ole koskaan mukavia — paitsi houkutellakseen uhrinsa ansaan!)
Rakastan sitä, että voin hetkessä saada sinut tuntemaan olosi epävarmaksi, varsinkin kun annan huomiota muille naisille — tai ehkä muille ihmisille ylipäätään: ystäville, perheenjäsenille, lapsille ja niin edelleen… lista on loputon.
Se antaa minulle valtavan vallantunteen, kun voin näyttää selvästi, mitä en anna sinulle, ja saada sinut janoamaan ja anelemaan sellaista, mitä annan muille niin helposti.
Joskus se saa minut miettimään, miksi minun on niin helppoa antaa muille sitä, mitä sinä kaipaat: tunteita, rakkautta ja kehuja — kunhan se vain tuottaa minulle lisää viihdettä, tässä tapauksessa sitä, että saan nähdä sinun kärsivän.
Rakastan sitä vallantunnetta, jonka saan, kun minun täytyy voittaa sinut takaisin, jos uhkaat lähteä luotani, heittämällä sinulle muutaman murusen ja katsomalla, miten nopeasti saan luottamuksesi takaisin, kun otan hurmaavuuteni käyttöön.
Huijaan sinut ajattelemaan, että tällä kertaa minä todella muutun.
“Rakastan sinua” tarkoittaa, että tarvitsen sinua, koska itseinhoni takia vaadin jonkun, joka ei jätä minua ja jota voin käyttää nyrkkeilysäkkinä. Minusta tuntuu hyvältä saada toinen ihminen voimaan huonosti itsestään.
Näin viihdytän itseäni, turrutan itseni ja kiellän ne pelottavat tunteet sisälläni, joita en koskaan, ikinä aio tunnustaa.
Vihaan kaikkia heikkouden merkkejä itsessäni, ja siksi vihaan sinua ja kaikkia muitakin, joita pidän alempiarvoisina, tyhminä, pehmeinä ja niin edelleen.
“Rakastan sinua” tarkoittaa, että rakastan ajatustesi ja uskomustesi oikomista ja muokkaamista sekä mielesi hallitsemista, jotta näkisit minut ihmeenäsi ja pelastajanasi.
Elämän lähteenä ja olemassaolosi perustana, johon nojaat ja jonka luo palaat aina uudestaan — aivan kuin painovoiman vetämänä, yrititpä lentää tai hypätä kuinka korkealle tahansa.
Rakastan sitä tunnetta, että olen jumala. Pidän sinut niin keskittyneenä — oikeastaan pakkomielteisenä — minun tarpeeseeni tulla palvotuksi ja kunnioitetuksi, että uhraat kaiken vuokseni todistaaksesi itsesi, jotta en hylkäisi sinua. En aio miellyttää ketään, ja vain minulla on oikeus jakaa palkintoja ja rangaistuksia niin kuin haluan.
Rakastan sitä, että voin käyttää valtaani sinun pienentämiseesi, saada sinut epäilemään itseäsi ja mielenterveyttäsi, selittelemään minulle — ja muille — pakkomielteisesti, vakuuttamaan uskollisuuttasi ja miettimään, mikä sinussa on vikana. Ja kaikki tämä mieluummin kuin että ymmärtäisit, ettei ketään voi tehdä “onnelliseksi”, jos hän saa vallantunteensa ja huvinsa toisten — ja sinun — halveksimisesta.
“Rakastan sinua” tarkoittaa, että minusta tuntuu hyvältä nähdä itseni sinun ihailevien silmiesi kautta, että sinä olet se huume, joka saa minut voimaan hyvin: omistautunut yleisöni, suurin fanini ja ihailijani ja niin edelleen.
Sinä — varsinkin silloin kun katsot minuun epäilemättä ikuisena, kaikkitietävänä ja kaikkivoipana tiedon lähteenäsi — olet minun riippuvuuteni.
(Olet varmaan huomannut, miten ärtyisäksi muutun, kun minusta tuntuu, että minua epäillään. Kyllä, vihaan sitä, miten haavoittuvaksi tunnen itseni, jos sinä tai maailma ajattelette minun epäonnistuneen tehtävässäni pitää omaisuuteni kurissa.
Ja rakastan sitä, että vaikka kuinka anoisit ja pyytäisit rakkauttani ja ihailuani, jotta saisit edes vastineeksi tuntea itsesi arvokkaaksi, sitä ei tule koskaan tapahtumaan niin kauan kuin minä olen kontrollissa.
Miksi antaisin sen tapahtua, kun olen riippuvainen siitä huvituksesta, jonka saan riistämällä sinulta kaiken, mikä voisi antaa sinulle tuulta siipien alle — ja samalla ottaa riskin, että lähtisit luotani?
Nautin siitä, etten anna sinulle sitä, mitä kaipaat: sitä hellyyttä, jota tarvitset ja haluat. Nautin siitä, että murskaan unelmasi kerta toisensa jälkeen ja sanon itselleni: “En minä tietenkään hullu ole.”
Rakastan sitä, että voin hallita yrityksiäsi “päästä läpi” minuun, hallita mieltäsi — erityisesti torjumalla mahdollisen “keskustelun” ja siirtämällä huomion kaikkeen siihen, mikä sinussa on vialla. Siihen, ettet osaa arvostaa minua etkä saa minua tuntemaan oloani rakastetuksi ja tarpeeksi hyväksi. Ja tietenkin muistuttamalla sinua kaikesta, mitä minä olen tehnyt sinun hyväksesi, ja siitä, miten kiittämätön oikeasti olet.
Rakastan myös sitä, miten taitavasti osaan manipuloida muiden mielipiteitä sinusta, saada heidät minun puolelleni, kun esitän “hyvistä” ja maalaan sinut “pahikseksi”: vaativaksi, itsekkääksi, ikinä tyytymättömäksi ja kaiken lisäksi kontrollifriikiksi.
Rakastan sitä, miten helppoa minun on sanoa “Ei!” sille, mikä voisi antaa sinulle arvon ja merkityksen tunteen, käyttämällä loputtomia tekosyitä. Sen sijaan pidän huomiosi minun toiveissani ja tarpeissani, minun epämukavuudessani tai kivussani.
Rakastan sitä tunnetta, että hallitsen ajatuksiasi ja tavoitteitasi, ja pidän huolen siitä, että sinun toiveesi ja tarpeesi keskittyvät minun miellyttämiseeni.
Rakastan sitä, että olen sinulle huume, jota sinun on saatava hinnalla millä hyvänsä, vaikka kohtelisin sinua kuinka huonosti. Vaikka kaikki merkit näyttäisivät, että riippuvuutesi minusta imee sinusta kaiken energian ja että olet vaarassa menettää yhä enemmän kaikkea sitä, mitä arvostat ja vaalit — esimerkiksi ihmisiä, joita rakastat, ja niitä, jotka rakastavat ja tukevat sinua.
Rakastan sitä, että voin eristää sinut ihmisistä, jotka voisivat pitää sinusta huolta ja rikkoa loitsun. Rakastan sitä, että saan sinut epäilemään heitä, jotta päätyisit ajattelemaan, ettei kukaan muu kestä sinua kuin minä.
Rakastan sitä, että voin saada sinut tuntemaan kuin tekisin sinulle palveluksen olemalla kanssasi ja heittämällä sinulle muutamia murusia.
Kuin imuri, sisäinen tyhjyyteni tarvitsee jatkuvasti imeäkseen itseensä sen elämän, hengityksen ja elinvoiman, jota sinussa näkyy.
Himoitsen sitä kuin huumetta, jota ei koskaan ole tarpeeksi. Taistelen varastaakseni nuo ominaisuudet sinulta, koska vihaan ajatusta jakamisesta.
Vaikka vihaan sinua ja riippuvuuttani sinun rakastavaan huomioosi, tunnustuksen tarpeeni saa minut jatkuvasti kaipaamaan, että näkisin itseni sinun huolehtivien silmiesi kautta — silmien, jotka ovat aina valmiina ihailemaan minua, palvomaan minua, keksimään minulle tekosyitä ja lankeamaan valheisiini ja ansoihini.
Rakastan sitä, että kerrot yhä uudelleen, kuinka paljon olen satuttanut sinua, tajuamatta että se on minulle ilmaista markkinointiraporttia. Se kertoo minulle, miten tehokkaasti tapani ovat saaneet sinut kärsimään ja pitäneet sinut keskittyneenä minun kipuni helpottamiseen.
Näin olen taas tämän pelin voittaja: pidän huolen, ettet koskaan tee minusta heikkoa rakkaudellasi ja emotionaalisella läsnäolollasi.
Lyhyesti sanottuna, kun sanon “rakastan sinua”, rakastan sitä valtaa, että pysyn sinulle arvoituksena, jota et koskaan ratkaise, koska et tiedä — ja kieltäydyt uskomasta — että tässä voittajanpelissä voi voittaa vain se, joka tuntee “säännöt”.
Vallantunteeni perustuu siihen, ettet koskaan onnistu vakuuttamaan minua aloittamaan molemmille hyvää suhdetta, koska minun silmissäni haavoittuvuus, tunteiden näyttäminen, ystävällisyys, välittäminen, empatia ja viattomuus ovat kaikki heikkouden merkkejä ja todiste alemmuudesta.
Kiitos, mutta ei kiitos. Aion pysyä paikallani tässä voittajan mallissa, aina kilpailemassa ykkössijasta, ylpeänä narsistisesta kyvystäni olla sydämetön, armoton, kylmä ja ovela — ja ylpeänä siitä, että pidän huolen, ettei mikään estä tarvettani tuntea itseni ylivertaiseksi.
Ikuisesti rakkautta rajoittaen,
Sinun narsistisi
